Somebody on my responsibility

rolf_and_co4

Viime viikolla kävin ratsastamassa erään ystäväni kanssa. Oli hiukan haasteellista, koska Rolfilla oli ratsastettu viimeksi tasan viikkoa aikaisemmin ja sillä olisi muutenkin ollut kevätvirtaa. Lisäksi ystäväni jännitti ratsastusta pitkän tauon jälkeen ja hänen ratsullaan ei saanut juosta, koska tuolla hevosella ei ole kovin hyvä tasapaino tähän aikaan, kun on vielä talvikengät kaikkineen alla, mutta tiet sulia. Siksipä käsky oli käynyt käydä vain kävelemässä.

No, heti alkuun herra Rolf oli sitä mieltä, että kun tässä ei ole viikkoon päässyt liikenteeseen ja on kevättä rinnassa ja toinen poni takana jonossa, että tässähän pitäisi pistää vähän päästellen lujempaa. Alkukäynnin pihatiellä menimme Rolfin kanssa ylös alas myötäyksestä, eikä yhteistä säveltä meinannut löytyä. Kun päästiin pihatieltä eteenpäin, niin Rolf olisi halunnut ihan ehdottomasti töltätä ja kun en voinut sitä päästää, niin herra hyppäsi kaksi kertaa tasajalkaa. Molemmilla kerroilla huomautin moisesta käytöksestä napauttamalla sitä raipalla lapaan ja kahden kerran jälkeen se lakkasi hypyt, mutta oli vaikea saada sitä kuitenkaan rentoutumaan ja keskittymään.

Jatkettiin kuitenkin myötäyilyjä ja keskittymistä, tein paljon väistöjä yms ja sitten ehkä kilometrin päässä meidät palkittiin, kun viimein poni päristeli löysällä ohjalla venyttäen kaulaansa. Loppureissu meni sitten relasti.

On se vain erilaista ratsastaa silloin, kun vastuulla on jotain muutakin kuin vain minä itse ja oma hevoseni. Ainahan sitä tietysti on vastuussa yleisestä turvallisuudesta liikenteessä, mutta tunne on ihan erilainen, kun on mukana toinen jonkun muun omistama hevonen ja oma hyvä ystävä jo lähemmäs 15 vuoden takaa, joka jännittää menoa ja minun pitäisi pitää huolta siitä, että kaikki pääsevät ehjänä reissulta kotiin. Eikä siinä mitään, ellei oma poni olisi välillä vähän päkäpää 😉

Seurasta johtuen tein myös yhden normaalista poikkeavan ratkaisun. Takaisin tullessa ratsastimme läpi yhdestä tallipihasta, jossa on hevosia kummallakin puolella tietä. Sattuipa sellainen tilanne, jossa pyöröaitauksessa puoliksi rakennuksen takana hevonen laukkasi pukkilaukkaa irtojuoksutuksessa. Samaan aikaan toisella puolella tietä yhdessä tarhassa hevonen juoksi karkuun hakijaansa ja teki äkkikäännöksiä ja -pysähdyksiä. Toisessa tarhassa vielä haettiin yhtä hevosta, joka oli kyllä rauhallinen, mutta putkitarhaa avatessa kuului useaan kertaan ihan kauhea metallinen ääni. Rolf sitten pysähtyi keskelle tietä kyttäämään tätä touhua. Normaalisti en anna sen pysähtyä tai ainakin jatketaan heti kävelyä, vaikka joku laukkaisi vieressä pukkilaukkaa ja kävellään nätisti eteenpäin. Rolfin paremmin tuntevat tietävät, että tämä on edistystä, kun olen ensimmäisiä kertoja mennyt kyseisen tallipihan lävitse, on hypitty ilmaan ja muuta pientä ja läpimeno kesti aika kauan, kun eteenpäin ei päästy kovin lujaa ;). Kuitenkin Rolf on jo pitkän aikaa, varmaan kohta puolitoista vuotta, kulkenut pihan läpi löysin ohjin ilman ongelmia, vaikka hevoset olisivat laukanneet tarhoissaan.

Nyt en tiedä, miksi Rolf sai päähänsä tällä kertaa pysähtyä, ehkä sitä on kevättä ilmassa sen verran, että täytyi vähän ihmetellä. Nyt kuitenkin annoin sen jäädä pysähdykseen, koska en halunnut, että se esittää mitään hyppyä tai pienimuotoista ryntäämistä, jos käsken sen eteenpäin tilanteessa, jossa toisen hevosen pukkilaukka voi tarttua ja vastuullani on kokematon ratsastaja. Tilanteesta tuli mielenkiintoinen. Ystäväni pysähtyi takana myös odottamaan, että mitäs nyt. Rolf seisoi keskellä tietä pää pystyssä ja röhki! Röhkittiin siinä sitten jonkun aikaa, mitään muuta se ei tehnyt, kuin röhki varmaan ainakin kymmenen kertaa. Sitten pyysin sitä eteenpäin ja sitten matka jatkui hiukan kuulostellen, mutta ihan mukavasti kuitenkin.

On Rolf ennenkin pitänyt kummallisia ääniä, mutta ne äänet ovat olleet selkeästi protestiääniä. Se on saattanut kiljua, kun laumakaverit on päästetty uudelle vihreälle laitumelle juuri, kun ratsastan laitumen keskelle tehdyllä kentällä. Tai kun vieraassa paikassa kaikki ärsyttää, niin on voinut kiljua samalla, kun on pukittanut tai muuten vain pomppinut. Ihme kaveri ;). Kaikenkaikkiaan oli kuitenkin kiva reissu ja olen tyytyväinen siihen, että sain Rolfin kuitenkin rentoutumaan ja päästiin siihen, että pystyin ratsastamaan täysin löysällä ohjalla rennolla ponilla, vaikka oli virtaa ja kaveri perässä. Ilman näitä rentoutusoppeja reissu olisi todennäköisesti sujunut melko lyhyellä ohjalla hermostuneesti stepaten ja ehkä takaisin tullessa Rolf olisi malttanut rentoutua jonkin verran. Nyt kuitenkin rentouduttiin jo menomatkalla, vaikka siihen se ensimmäinen kilometri menikin. Ja pitää muistaa, että kyseessä oli ensimmäinen kerta näitä harjoituksia kaverin kanssa ja toisekseen, sellaisen kaverin kanssa, jonka kanssa kaiken pitää sujua, jolloin se asettaa itsellenikin paineita, verrattuna tilanteeseen, missä ratsastaisin jonkun kokeneen ja pelottoman ratsastajan kanssa.

Ja jotta hevosen tarpeet eivät unohtuisi, kävin tästä parin päivän päästä myöhäisiltana Rolfin kanssa kunnon reippaalla juoksulenkillä, että saatiin vähän höyryjä pihalle ja liikunnan iloa ponille 🙂

-Marra

Kategoria(t): Hevostelua Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s