Olen jonkinlainen esteetikko ja minulla on todella tarkat mielipiteet siitä, millaisista tavaroista tykkään ja millaisista en. Tietty omassa päässäni oleva esteettisyyden käsitys koskee lähes kaikkea, kuten tavaroita, värejä, vaatteita, kenkiä, sanoja, nimiä, kasveja, taloja, autoja jne. Kauneus on todellakin katsojan silmässä tai sanojen kohdalla korvassa, eikä makuasioista voi kiistellä. Itselläni on kuitenkin mielestäni ehkä keskivertoa enemmän jonkinlaisia rajoitteita sen suhteen, mitä siedän, jos se ei ole mielestäni kaunista. Tämä koskee esimerkiksi monia sanoja, joita en vain voi käyttää, jos se ei ole mielestäni kiva sana. Vanhemmiten olen tosin hiukan hellittänyt tässä asiassa ja saatan käyttää välillä kummallisia sanontoja, joita ennen inhosin. Edelleenkään en kuitenkaan voi päästää suustani esimerkiksi sanoja hönköttää, kelju, mennä maate, likka ja mukula (koskien lapsia, ei kasvin mukuloita). Joskus mietin, että onkohan tämä ihan tervettä. Esimerkiksi likoista puhutaan tosi yleisesti, mutta mielestäni se on niin kauhea sana, että en voisi sanoa, että ”teidän likat kävi uimassa”. Tulee melkein puistatus mokomasta sanasta ;). Että näin tervettä täällä…!!
Tavaroiden suhteen olen hiukan hellempi, kuin sanojen. Ajatuksena on, että joku vaate tai tavara pitää käyttää loppuun, ennen kuin voi hankkia uutta, niin siinä sitä sitten mennään monen tavaran kanssa, jotka eivät ole mielestäni kauniita. Ja voin elää sen kanssa saamatta ahdistuskohtausta, se ei tuota ongelmia. Jos minulla sen sijaan on joku kaunis tavara, se tuottaa todella isoa iloa. Tai jos päälläni on mielestäni kauniit vaatteet, niin päivä on ihan erilainen, kuin vaatteissa, jotka eivät tunnu kauniilta. Se nyt vaan on niin, että kauniilla kynällä kirjoittaminen on 200 kertaa hauskempaa, kuin kynällä, joka ei herätä mitään esteettisyyden fiilistä.
Kaikesta fiilistelyistä ja mielipiteistä huolimatta minulla on kuitenkin hyvin vähän oikein ”aarteita” eli tavaroita, joista todella saan hyviä fiiliksiä. Suurin osa tavaroista on sellaisia, ettei olisi iso vahinko, jos koira pistäisi ne poskeensa. Haluan kuitenkin esitellä yhden aarteeni, joka on tuonut minulle iloa vuosia ja joka tuntui aluksi niin hienolta, etten raaskinut sitä edes käyttää, mutta sittemmin olen ruvennut ajattelemaan, että elämä on nyt ja kaikkea kaunista pitää käyttää heti. Tämä on yksi kivoimmista mukeista, mitä omistan. Tässä on monta ihanaa yksityiskohtaa, lisäksi rautiaankirjava hevonen on ollut haaveeni jo 10-vuotiaasta lähtien, mikä löytyy tästä mukista 🙂 Pidän väreistä ja siitä, että muki on koko ympärykseltään väreissä, siinä on kaksi eri hevoshahmoa, mukin sisällä on pieni hevoshahmo, jopa kahvassa ja pohjassa on hevoshahmot. Ihanaa! 🙂 🙂
Muistaakohan mukin antaja, että on antanut minulle tällaisen, joskus kun oltiin nuoria? 😉
-Marra
marrasthetics.wordpress.com 
Mä törmäsin hiljattain työsähköpostissa sanaan, jota en ollu kuullu aiemmin ja jota vihasin samantien: jullari :F Merkitsee siis julistetta. Kamalaa kun monta kertaa toistettiin että se jullari on nyt valmis ja hakekaa se jullari sit konttorilta yms. Ihan järkyttävä sana, enkä oikein edes tiedä, miksi se on mun mielestä niin kamala. Eli ymmärrän sun sanadissauksia kyllä. (mahtaakohan dissata olla sulle sellanen sana myös 🙂 ) Mutta kauniista esineistä ja asioista pitää kyllä nauttia, oot ihan oikeessa!
Hyi että, miten kauhea sana toi jullari!!! Mun mielestä julisteet on postereita. Mut joo, en kyllä vois tota jullari-sanaakaan käyttää. Tai ehkä siihenkin tottuis ajan kanssa, jos kaikki muut käyttäis sitä esim. töissä. Mä tykkään tosta dissaamis-sanasta. Käytän sitä ite paljon, musta se on mainio :). Just tänään tuli mieleen taas pari nimeä, jotka on niin karseita, että joka kerta häiritsee, jos tarvii sanoa sellainen nimi. Mut niitä en kerro, koska se ei olis kovin rakentavaa, jos jonkun nimi sattuu oleen sellainen tai on just suunnitellut ko. nimeä lapselleen tai eläimelleen tms. En tiedä, kuinka moni ihminen oikeasti häiriintyy jostain nimistä niin paljon kuin mä. Mutta kaikkeen tottuu ajan myötä ja oon mä jo moneen sanaan sopeutunut, nykyään voin käyttää vaikka sanaa tukka, kun varmaan 20 vuotta se oli ehdottomasti hiukset. Tosin siihen ehkä oli syynsä, kun lastentarhalaisten mielestä tukka tarkoitti jotain ihan muuta 😉
Mun mielestä jotkut sellaset sanat jotka on enkkua mut sanotaan vaan suomalaisittan, vaikka deletoida (ei oo kyllä pahin ja itekin joskus käytän) tai joku copy-pastettaa jotain, on ärsyttäviä. Ja mulla on ollu sama juttu ton tukka-sanan kanssa. 😀
Haha, noi on mun ihan vakioita, noi englanniks olevat sanat, mä deletoin kaikkee, teen copy-pastea, käytän cashia jne. Tosin se johtuu mun toimistotöistä, joissa meidän asiakkaista 95 prosenttia on ulkolaisia ja englanti on meidän asiointikieli niihin päin, niin joskus huomaa, että joitain asioita ei osaa sanoa suomeks. Kerran meidän piti tehdä suomenkielinen tarjous ja piti oikein nukkua kollegojen kanssa yön yli, että keksittiin suomenkielinen vastine niille englanninkielisille fraaseille tarjouksen lopussa. Mut joo, enemmän käytän ihan vaan englannin sanoja suomenkielen seassa, mutta joitain väännän suomeks, niin kuin guuglettaa ja deletoida. Ennen inhosin kuin ruttoa ihmisiä, jotka puhui joitain sanoja englanniks suomen sekaan ja mietin, että mitä wanna-be-jenkkejä noi luulee olevansa. Ja nyt sit puhun itse niin ja moni varmaan inhoaa sitä :D. Et sit Ansku tunnistanu mukia?
Ai munko antama se on?? Kiva että oon osannu antaa lahjan joka oikeesti tuo iloa. 🙂 Totaa guuglettaa mä käytän kyl itekkin… Mut se on ehkä jo niin yleisesti käytössä että se kuulostaa ihan hyvältä. Jotkut sanat vaan ei kuulosta hyviltä kun ne sanotaan suomalaisittain. Tietenkään mulle ei just nyt tuu yhtään sellasta sanaa mieleen… 😛
Sä se olit, joka sen mukin antoi, joskus kauuuuan sitten 🙂 Se on yks parhaista lahjoista, mitä oon ikinä saanut 🙂