Naapurin kukkopoikaa pöytään

Koittipa sitten sekin päivä, että tuli osallistuttua nykypäivänä harvinaisen alkukantaiseen tapaan saada ruokaa pöytään. Maalla oli naapurilla tarvetta vähentää kukkopoikien määrää ja olipa naapuri luvannut lihat meille, jos kukot joku ottaa hengiltä. Veljelläni on sattumoisin työkokemusta teurastamolta, joten niinpä lähdettiin hommaan.

Välineinä oli oikein perinteiset pölkky, kirves ja puukko. Olin etukäteen ajatellut, että homma on aivan karseaa ja kukot täydessä paniikissa, enkä tiennyt pystyisinkö moiseen hommaan tai edes sitä katsomaan. Toimin apulaisena pitämässä kanan päätä pölkyllä, kun veljeni suoritti varsinaisen kukon lopettamisen. Täytyy sanoa, että tuli oikeasti sellainen olo, että kanat on tehty tätä varten. Ne eivät olleet missään kohtaa paniikissa odottaessaan vuoroaan pölkylle ja siihen ne laskivat päänsä pölkylle tyynen viileästi, eikä ollut mitään pyrkimystä päästä pois. Muutama ulkona ollut vanhempi kanakin kävi kurkkimassa nurkan takaa, mitä täällä tapahtuu, ihan eivät tulleet tapahtumapaikalle, mutta uteliaisuus voitti sen verran, että välillä kävivät kyttäämässä nurkan takana.

kukon_verta
Teurastajan apulainen kukonveriroiskeissa.

Kerran nyt tämän kukkopoikien lopetuksen kokeneena sanoisin, että ei tunnu enää brutaalilta touhulta, niin kuin ennen ajattelin, vaan on nopea tapa kanalle kuolla ja missään vaiheessa ne eivät panikoineet yhtään. Näyttää tuo vanha perinteinen kirves olevan mainio tapa tarvittaessa lopettaa kana. Iskun jälkeen sujuu verenlaskukin automaattisesti ja hetken päättömän kanan räpyttelyn jälkeen pääsee suorimaan lihat irti. Mikä sujuu ammattilaiselta helposti ja sukkelasti, jos olisin sen itse tehnyt, niin varmaan olisi irronnut vain epämääräisiä riekaleita.

kukonpoikaa
Maatiaiskukonpoikaa oliiviöljyssä paistettuna.

Ja se liha. Söimme itse parhaat palat lähinnä maistamismielessä, sillä melko pieniähän nuo kukkopojat vielä olivat. Ja eiväthän ne täysikasvuisinakaan olisi mitään tehotuotantobroilereita. Liha oli tasalaatuista, hieman riistamaista ja todella vähärasvaista. Rasvattomuus oli suurin yllätys. Koira sai sitten loput osat raakana, niin tuli kukot aika tehokkaasti käytettyä.

Tulipa siis kokeiltua todellista lähiruokaa ilman lisäaineita ja harvoinpa saa niin tuoretta lihaa, että olisi samana päivänä teurastettu. Eikä jäänyt traumoja, vaan voisin toistekin toimia aputyttönä kanan lopetuksessa. Ja jotenkin helpotti itseä huomata se, että tapahtuma ei näyttänyt stressaavan kukkoja, vaan siinä ihan rauhallisesti olivat sylissä muina miehinä loppuunsa asti, niin tämän jälkeen ei omatunto kolkuttele hyvää elämää eläineiden kukkopoikien syömisestä. Eri asia sitten tietysti tehobroilerit, joiden terveeellisyyttä epäilen vahvasti, sillä kuinka luonnollista lienee kasvaa 6-8 viikossa muhkeisiin teurasmittoihin ja muutenkin lienee elämä stressaavaa parin tuhannen kaverin kanssa, tuskin on kanan luonnollinen laumakoko.

-Marra

Kategoria(t): Ruokaa Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s