Ehkä hassuin haaveeni on oma kyyttö. Tällä hetkellä se on tosin aika kaukainen haave, koska asun kaupungissa. Ja vaikka muuttaisin maallekin, niin on siinä silti vähän mietittävää, lehmä kun on vielä sitovampi lemmikki, kuin hevonen tai koira. Kun utare on täynnä, niin lehmä ei paljon aikatauluista jousta. Joten lehmä vaatii itseltä paljon ja lisäksi voi olla ongelmallisempaa löytää kaveripiiristä lehmälle hoitajaa loman ajaksi, kuin muille elukoille. Se lehmä kun tosiaan pitää lypsääkin. Ja jotta se tekee maitoa, niin pitää tehdä vasikoitakin ja sekin on oma projektinsa.
Silti lehmä on tulevaisuuden haaveeni. Ja nimenomaan itäsuomenlehmä eli kyyttö. Kyytön maito on todella juustoutuvaa ja kun maistoin kyyttötuotteita ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten, olin heti myyty ja aloin tutkia kyyttöön liittyviä asioita netistä. Lopputuloksena oli se, että haaveilen voivani itsekin joskus ylläpitää tätä pientä ja sitkeää, mielestäni maailman parasta maitoa suoltavaa lehmää.
Haaveeni on saanut vastaansa aika paljon epäilyksiä ja miehenikin vastustaa lehmän hankintaa, kun ei halua sellaista enää hoitaa muiden elukoiden lisäksi ;). Mutta haavetta en ole voinut unohtaa, kun nuo yllä olevan kuvan lehmät ovat ajoreittini varrella lähes seitsemänä päivänä viikossa.
Joten mikäli elämä joskus minut vie omalle maatilalle, niin teen kaikkeni, että sinne muuttaisi myös kyyttö tai pari. Mutta ehkä sitä ennen täytyy hinata itseni johonkin lehmänhoito-oppiin.
Kesälaitumelta,
Marra
marrasthetics.wordpress.com 