Oi mennyttä lomaa. Minun elämässäni kaksi viikkoa lomaa on pieni ihana ikuisuus. Tämä saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta rakastan sitä, kuinka aika kuluu lomalla niin sopivan hitaasti. Arkeni on viime vuodet ollut sellaista hullunmyllyä, että kaksi viikkoa töissä käyden menee todella nopeasti, enkä ehdi edes miettiä mitään sellaisena aikana. Se vain hurahtaa ohi ja aina on jo huominen.
Näiden kuvien maisemissa olen koiralenkillä torstaina, kun seuraavana maanantaina alkoivat työt. Tällä lenkillä nautin suunnattomasti kaikkien kesäisten yksityiskohtien katselusta, kuten pienestä lammesta. Ja ajattelin kävellessäni, että ihanaa, vasta torstai, vaikka kuinka paljon lomaa vielä jäljellä, monta kokonaista päivää ihanaa vapautta.
On ihanaa olla Masan kanssa lenkillä ilman rahtuakaan kiirettä. Antaa toisen haistella ja ihmetellä.
Ja tällä lenkillä huomasin senkin, että hei, täällähän kasvaa tammi. On kiva joskus ehtiä huomata asioita ympäristössään.
Loppuun vielä tuokiokuva hetkestä, johon voisin jäädä pitkäksi aikaa. Tässä kohtaa olemme mökillä, minä sisällä, Masa pihalla, minun kaunis collieni ruudun takana. Jospa elämässä olisi enemmän niitä hetkiä, että voisi olla tunnelmallisesti maaseudulla ja katsella kahvipöydästä, kun koira vartioi pihaansa. Jospa siihen voisi hetkeksi pysähtyä myös arkena, eikä vain lomalla.
-Marra
marrasthetics.wordpress.com 