Pari päivää sitten tapasin vanhan ystäväni, jota en ole nähnyt ainakaan pariin kolmeen vuoteen. Ystävälläni on myös liki Masan ikäinen koira nimeltään Nelli. Koirat saivat tutustua toisiinsa ja juosta sydämensä kyllyydestä maalla ja vedessä. Alku oli hiukan jännää, kun kävimme hakemassa Nellin talosta, jossa ei ole hissiä. Ja mitäs siellä muuta olisi ollut edessä kuin kolme kerrosta kierreportaita. Yahoo! Viime kesänä oli hiukan raskasta, kun olimme edellisen kerran kierreportaiden ääressä. Masa piti nostaa rappuselta rappuselle ylös mennessä, ensin etujalat, sitten takajalat. Voi mikä paniikki koiralla ja hiki minulla. Alas tullessa Masa olisi mieluusti jäänyt yksin kyseiseen asuntoon tai vaikka ylätasanteelle eikä seurannut vapaaehtoisesti edes kaverin juoksuista narttua, kun kierreportaat oli niin hirveän kamalat! Tällä kertaa kuitenkin Masan kanssa päästiin jo huomattavasti helpommalla. Ylös mennessä riitti, kun nosti sen ensimmäiset pari rappusta, jotta se ei viitsi enää peruuttaa alas ja sitten se tuli rohkaisun saattelemana hyvin varovasti ja matalana ylöspäin. Alastulokin sujui jo aika hyvin, yhdellä naapurilla Masa tosin meinasi mennä käymään, kun sattui ovi olemaan auki. Masa yritti aika vauhdilla viilettää sinne kämppään sisään, mutta eipä saanut lupaa, vaan matka jatkui kierreportaita alas. Harmi, kun en tajunnut kuvata kyseistä operaatiota. Joka tapauksessa, homma sujui nyt paljon paremmin kuin viime kerralla. Seuraava kierreporrascase voi olla jo ihan sujuvakin :).
Oli huippua, että koirat tulivat hyvin toimeen keskenään ja ilma suosi, sai vielä nauttia auringosta ja vihreydestä ja kauniista järvestä. Kiva tapa nähdä kavereita 🙂
Toivottavasti nähdään taas! 🙂
-Marra
marrasthetics.wordpress.com 