Erään kasvin tuho ja nousu

kukan_kohtalo

Eräänä huhtikuisena iltana minua oli kotona vastassa entinen kukkanen. Tämä kasvi oli ollut keittiön ruokapöydällämme ja Masa oli aina antanut sen alla rauhassa, mitä olin jopa ihmetellyt, sillä aika monta viherkasvia Masa ehti pentuna tuhota, oikeastaan kaikki, joita ei ollut siirretty paikkoihin, joihin se ei kerta kaikkiaan pääse. Tänä kohtalon iltana olin kuitenkin töiden jälkeen vain nopeasti käyttänyt Masan ulkona ja lähtenyt sitten vielä illaksi pois kotoa. Myöskään mieheni ei ollut tuolloin kotona. No, Masahan ei tästä tietenkään pitänyt, että lyhyen lenkin jälkeen häivyin heti uudestaan, kun olin jo ollut päivän töissä, joten Masa päätti esittää näyttävän protestin ja niinpä tuo yllä kuvattu näky odotti minua tuona huhtikuisena iltana.

uudistunut_kukkanen

En kuitenkaan näin helpolla suostunut laittamaan kasvia kaatopaikalle, vaan otin heti uutta multaa ja pistin rytäkästä jääneistä jäänteistä parhaimman kasvamaan ruukkuun. Ja elokuussa, neljä kuukautta tuhosta, kasvi näytti jo tältä.

uudistunut_kukkanen_2

Kasvi voi paremmin, kuin koskaan aikaisemmin, se on joka puolelta vihreä, vailla kuivahtaneita osia ja mahtavan piristävä kaikessa kasvussaan ja vihreydessään. Kasvi uudistui upeasti ja muistuttaa minua siitä, että elämässä yleensäkin pitäisi muistaa, että kun jotain tuhoutuu, uutta syntyy tilalle. Ainakin tästä kasvista tuli hienompi, kuin mitä siitä koskaan olisi tullut entisten kuivien lehtiensä kanssa kasvaessaan. Ilman tuota tuhoa ja pakon ajamaa uudistusta, se olisi ollut kotimme kasveista hävettävin, koska se ei ollut missään kaksisessa kunnossa. Nyt uudistuneena se on sen sijaan vihrein, hienoin, voimakkaimmin kasvava ja ihanan tuore.

kukan_kukat

Kunnon tuhon kokenut kasvi on myös jo valmis luomaan uusia kasveja. Tuhon myötä kasvi siirrettiin kodissamme paikkaan, johon tuhooja ei enää pääse kotona yksin ollessaan, joten kasvin elinolosuhteet vaihtuivat kasvun kannalta parempaan paikkaan. Tulokset ovat näkyvissä. Enpä olisi uskonut, sillä alku oli aika vaatimaton, kun jonkun onnettoman revityn osan tungin ruukkuun ja toivoin parasta. Kasvu ja elinvoima kuitenkin yllättivät. Nyt tästäkin tylsästä kasvista tuli kiva, kun voin seurata, kuinka hienoksi se voikaan kasvaa. Enkä olisi uskonut, että tulen vielä pitämään tästä kasvista, sillä se on mielestäni niin tylsä ”perusviherkasvi”, etten edes tiedä sen nimeä :D. Joku sen vain sattui miehelleni joskus lahjoittamaan, ja siitä asti se on asunut meillä.

-Marra

Kategoria(t): Viherpeukalointia Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s