The rough collie

Masa_pellolla

Meidän Masa elelee melkoista seikkailuelämää, joka sisältää paljon juoksua pelloilla, puskissa, metsissä ja nurmikoilla. Siistiä salonkikoiraa siitä ei taida saada tekemälläkään (lue: emännän laiskuuden vuoksi), vaikka herra onkin oikein aristokraattisen näköinen maatessaan elegantisti lattialla pää koholla. Olenkin tässä miettinyt sitä hauskuutta ja monimerkityksellisyyttä, mikä sisältyy pitkäkarvaisen collien englanninkieliseen nimeen. Pitkäkarvainen collie kun on englanniksi Rough Collie ja sileäkarvainen on Smooth Collie. Näillä roughilla ja smoothillahan viitataan tosiaan vain turkkiin, mutta meillä se turkki (ja koira ja sen elämä) on muutenkin rough, kuin vain turkin pituuden takia.

Sanakirja antaa rough-sanalle monia käännöksiä, joista valikoin tähän ”parhaat”: rosoinen, epätasainen, karhea, summittainen, epätarkka, arviolta, kuoppainen, aallokkoinen, haasteellinen, myrskyinen (merestä), suoraviivainen, ylimalkainen, suurpiirteinen, kovakourainen, karkea (esim. käytöksestä), töykeä, hiomaton, kova, kovaotteinen, raaka, huligaani, raju. Aika moni näistä sopii Masaan ja meidän koirailuun, joka ei ole niin justiinsa. Vaikka meidän koiralla onkin muutamia absoluuttisia sääntöjä, joiden kanssa pidetään tiukkaa kuria, niin muutoin koiran koulutus on meillä aika suurpiirteistä. Osa noista adjektiiveista taas voisi kuvata hyvin Masaa, kuten hiomaton tai huligaani ;). Eipä se nyt muutoin huligaani ole, mutta melkoinen adhd, kun sille päälle sattuu.

Sitten tässä tulee vielä yksi asia, joka on meillä vähän epätarkkaa, summittaista ja ylimalkaista, nimittäin turkin hoito…

takku

Vai mitä sanotte tästä takusta, jonka tässä taannoin leikkasin Masan nivusista. Tuohon ei ollut enää metallikammallakaan mitään asiaa, pakko oli ottaa sakset käyttöön. Kun sain takun leikattua irti, niin yritin huvikseni kokeilla hajoittaa sitä, mutta mitään ei tapahtunut, kun vedin tuota ”laattaa” käsin yrittäen vaikka jakaa sen kahtia. Ei siis tapahtunut mitään. Oli niin tiheä laatta ja siis todellakin ihan laatta. Muutama pieni pala takiaistakin oli jäänyt takkua koristamaan. Minä en siis ole mikään kovin ahkera koiranharjaaja. Voisi kai sitä useamminkin harjata. Jotenkin en vain millään viitsi, vaan korvatakutkin tulee harjattua auki vasta siinä vaiheessa, kun alkaa näyttämään jo tosi tyhmältä. Paljon helpommallahan sitä pääsisi jos viitsisi kerran viikossa harjata koiran läpi kevyellä harjalla, niin ei kai niitä takkuja sitten ikinä tulisikaan. Mutta jotenkin siinä käy aina niin, että vasta kun on korvantakuset ja kainalot ihan täynnä takkuja, tulee tartuttua hommaan. Ja sitten näitä nivustakkuja ei viitsi edes harjalla repiä, vaan parempi käyttää suoraan saksia.

Onneksi minulla on vain collie, eikä jokin sellainen koira, mitä pitäisi oikeasti päivittäin harjata. Miltähän sellainen näyttäisi meikäläisen jäljiltä… Ei cockerspanielia minulle 😉

-Marra

Kategoria(t): Koiruuksia Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s