Humble wishes granted

sukat

Tapahtui alkusyksyllä: eräänä päivänä ollessani koiran kanssa lenkillä ajattelin itsekseni siinä autotien varrella kävellessäni, että minulla on kyllä edelleen sukkia seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, mutta oikeastaan olisi kiva, jos olisi enemmän mustia sukkia. Toisella työpaikallani kun minulla on mustat sisäkengät, joissa esimerkiksi valkoiset sukat näyttävät aika typeriltä, eivätkä oikein sopivilta virallisiin tapaamisiin. Toisessa työssä taas turvakengissä on sen verran aukkoja, ettei näytä kovin fiksulta, jos sieltä vilkkuu mieheltä perityt harmaa-valko-vihreäraidalliset sukat. Kuitenkin asia on niin, että minulla on sukkia todella paljon, enkä ole ostanut oikeasti viimeisen kymmenen vuoden aikana yhtäkään sukkaparia. Siitä ovat pitäneet huolen reissuilta sukkia tuliaiseksi tuovat vanhempani, sekä se asian laita, että suurin osa mieheni lahjaksi saamista ja jopa itselleen ostamistaan sukista päätyy lopulta minulle, koska ne ovat miehelleni liian pieniä ja kireitä. Ja koska lähipiiri tietää, että miehellä on ollut pulaa sukista, niitä on ostettu hänelle sitäkin enemmän ja aina ne viimeistään ensimmäisessä pesussa kutistuneet sukat ovat päätyneet minulle. Sukkia siis minulla riittää, mutta niistä melko pieni prosentti on ollut mustia tai muuten vain tummia ja asiallisia.

Niinpä siis siinä kävellessäni koiran kanssa mietin, että mustat sukat olisivat vielä tarpeen. Tulin kuitenkin ajatustyössäni siihen tulokseen, että en rupea ostamaan mustia sukkia. Kun minulla kerran on tarpeeksi sukkia seuraavaksikin kymmeneksi vuodeksi, niin olisi tuhlausta ostaa lisää sukkia, kun kerran sukkia on muutenkin joka sormelle ja varpaalle. Päätin siis olla ostamatta sukkia ja jatkaa tyytyväisenä entisten sukkieni kanssa, vaikka sitten punaiset salmiakkiruudut työkengistä vilkkuen. Näin siis ajattelin itsekseni parin minuutin ajan koiralenkillä, enkä kenellekään mitään puhunut koko asiasta.

Tuli seuraava päivä. Äitini kysyi, että ottaisinko seitsemän paria mustia sukkia, kun hän oli itselleen ostanut, mutta olivat aavistuksen verran liian kireitä. No, minäpä suostuin tietenkin kaipaamani mustat sukat ilomielin vastaanottamaan. Nämä seitsemän paria mustia sukkia ovat vielä harvinaisen miellyttävää materiaalia ja olen niihin oikein tyytyväinen. Joskus toiveet täyttyvät yllättävän äkkiä ja yllättävällä tavalla :).

pakastin

Toinen toiveeni täyttyi myös tuossa alkusyksystä. Tästä toiveesta olin tosin puhunut useammallekin henkilölle, koska halusin muidenkin pitävän korvat ja silmät auki, jos jossain sattuisi olemaan arkkupakastin vailla kotia. Meidän kotona kun oli vain jääkaappi-pakastintornissa pieni kolmelokeroinen pakkanen, niin eihän sillä ihminen pärjää. Välillä jos oli tullut ostettua koiralle lihaa pakkanen täyteen, niin itselle ei voinut oikein mitään ruokaa ostaa, kun ei saanut laitettua pakkaseen. Myös marjojen keräämistä olin joutunut rajoittamaan muutamana vuonna pienen pakkastilan takia, joten aika alkoi olla kypsä toisen pakastimen hankkimiselle. Krooninen rahapula kun tuppaa vaivaamaan, niin en marssinut kauppaan pakastinta ostamaan, vaan aloin etsiä netistä, josko jossain palstalla olisi käytetty arkkupakastin myynnissä mitättömään hintaan tai jos vielä parempi säkä kävisi, niin ihan ilmaiseksi jossain ’annetaan’-palstalla. Ehdin jokusen viikon pakastinta bongailla vailla tulosta. Tornimallia olisi kyllä löytynyt lähiseuduilta, kunhan olisi vain mukaansa hakenut, mutta sellaiseen hökötykseen en saanut mieheltä lupaa. Arkkupakastimen etsintä siis jatkui.

Sittenpä kävikin vallan ihmeellisesti. Eräälle tuttavalleni, jolle olin maininnut pakastimen etsinnästäni, soitettiin. Soittaja oli hänen äitinsä naapuri, jolla oli kotonaan ylimääräinen arkkupakastin. Tällä pakkasen tarjoajalla oli ollut kyseinen pakastin päällä, mutta se oli ollut kotona sijoitettuna niin hankalaan paikkaan, että sitä ei ollut tullut käytettyä, kun ei sinne oikein päässyt ja niinpä kyseinen henkilö halusi luopua pakastimesta ja soitti tuttavalleni, että haluasiko hän sen. No, tuttavani kävi ystävällisesti hakemassa pakastimen parempaan talteen ja ilmoitti minulle, että täällä olisi kaipaamasi pakastin. Ja ihan ilmaiseksi. Niin muutti tuo pakastin meille ja nyt on tilaa ostaa koiralle lihaa ja luita isoissa erissä ja ensi kesänä voin marjastaa vailla huolen häivää siitä, mihin saan marjat mahtumaan. Mahtavaa. Tästä pakastimesta olen ihan superkiitollinen! :). Se on myös juuri sopivan kokoinen pieneen kämppäämme. Tämä ei ole niitä pienimpiä, joihin ei oikein mitään mahdukaan, eikä myöskään sellainen jätti, joka ei mahtuisi meidän kämppäämme. Tuolle pakkaselle löytyi helposti passeli paikka kotoamme ja pistorasiakin oli siinä sopivasti kohdalla, ettei tarvinnut viritellä johtoja. Ja toistaiseksi on pakkanen toiminutkin erittäin hyvin. Suorastaan täydellistä. Positiivinen yllätys oli sekin, että kyseinen pakkanen oli kevyt kantaa, joten sen kanssa muuttaminen ei tuota tuskaa myöhemminkään. 🙂

Joskus sitä saa, mitä tilaa. Kannattaa miettiä tarkkaan, mitä toivoo :).

-Marra

Kategoria(t): Kiitollisuutta Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Humble wishes granted

  1. Timo Lampi sanoo:

    Niin se vaan on, että kaikki asiat tässä elämässä järjestyy. Jotenki ja joskus.
    Ku seuraavaks pääsen maalla käymää, kerään aroniat puskista ja teen niist sun ohjeellas mehuu. Kiitti ohjeesta! 🙂

  2. marrasthetics sanoo:

    Sen taisin unohtaa mainita tuossa aroniamehu postissa, että mehu on siis plantrattavaa, mutta en lähtisi siitä kenellekään sanomaan, millä suhteella, se kun on niin makuasia :). Hienoa jos olen voinut innostuttaa jonkun kokeilemaan aroniaa 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s