Miten siinä nyt näin kävi…

mango_gamla_stan

Perjantai-illan ratoksi ajattelin esitellä pari juttua, jotka ovat tyypillisiä sellaisia, mitä nyt ei ainakaan pitäisi tapahtua, mutta niin siinä aina silti käy. Ensimmäinen asia yläkuvassa. Tämä ei sentään ole minun :). Olimme Tukholmassa ja tässä pysähtyneet jäätelölle Gamla Staniin. Pöydässä koreilee Mangon kassi, koska joku ystävistäni oli ostanut Mangosta vaatteita. Itse olen ostanut Lontoossa H&M:ltä takin, samoin Genevessä H&M:ltä takin jne. Näinhän sen ei siis ainakaan pitäisi mennä. Näitä samoja ketjuliikkeitä on Suomessa joka nurkalla ja niistä ei löydy täällä mitään ostettavaa. Ainakaan H&M:llä en viitsi edes käydä Suomessa. Sitten ulkomailla ollessa olisi muutenkin mielenkiintoisempaa käydä liikkeissä, joita Suomessa ei ole. Mutta yleensä aina minulle käy niin, että jollain ohikulkumatkalla niitä muita liikkeitä koluttuani joudun näihin Suomessakin oleviin ketjuliikkeisiin ja jotenkin mystisesti siellä tulee aina vastaan jotain, mitä on ihan pakko ostaa… Kummallista, en voi käsittää! Ja minähän siis inhoan shoppailua kotimaassa. Ulkomailla pointti shoppailulle on juurikin se, että voi löytää jotain erilaista. Ja sitten päädyn henkkamaukkaan. Järkyttävää…

kyynärpää_ruvella

Alkusyksyllä putosin hevosen selästä noin 15 vuoden tauon jälkeen. Eihän siinä pahasti käynyt, tuli vähän naarmuja kyynärpäähän ja selkään, kun t-paidassa ratsastin, selkä ja niska oli jokusen päivän jäykkänä, mutta muutoin selvisin itsetunnon kolauksella. Ja miksi itsetunnon kolaus? Oma hevoseni, jonka selästä putosin, on ollut minulla kohta seitsemän vuotta. Se tuli minulle nuorena ja kouluttamattomana, joten sen kanssa on koettu kaikenlaista. Lisäksi hevosellani on sukurasitteena ”mukava” pikku tapa pukitella silloin tällöin. Olen selvinnyt sen kanssa jättipukeista, takajaloilleen nousuista, varoittamattomista laukkaspurteista, äkkikäännöksistä säikähtämisen jälkeen yms. Toki olen joskus roikkunut jo hevosen kyljellä, mutta aina olen pysynyt kyydissä. Ja sitten, kun hevoseni on jo aikuinen ja fiksu(?), niin eikös se säikähdä niin pahasti mutkan ja pajupuskien takaa tulevaa omaa äitiäni ja omaa koiraani, että mätkähdän maahan heti alkukäynnin aikana. Ihan siis käynnistä. Hevonen säikähti ihan sairaasti, että mikä puskan takaa tulee, kääntyi 180 astetta laukatakseen kotiin, huomasi kesken käännöksen, että sehän on Tarjoilija ja kääntyi takaisin, siis kokonaisen 360 astetta maata ruopien. Minä mätkähdin maahan siinä 230 asteen kohdalla ja maassa maatessani huomasin, että äitee ja koirahan siellä. ”Teitäkö se säikähti”, minä kysyin… No, koska Tarjoilijalla ei ollut hevoselle sillä hetkellä tarjoiltavaa, vaan oli täysi työ pitää koirani aloillaan, ettei se tule auttamaan maassa makaavaa emäntää, niin hevonen jäi sitten syömään pitkää heinää tien varresta, siksi aikaa kun minä keräilin itseäni kasaan sorassa maaten. Mutta siis, eihän sitä nyt tämmöisen takia pitäisi hevosen selästä pudota, jos siellä on viimeiset 15 vuotta pysynyt. Ja tätä ennen minut viimeksi pudotti teininä hevosen selästä polun yli kaartuva oksa, jota en huomannut, kun katselin taakse päin. Eihän niinkään pitäisi käydä… Onneksi sentään pari viikkoa sitten putosin ihan oikeasta syystä epäonnisella ratsastusretkelläni pimeässä autotiellä, niin ei ole kaikki putoamiset sentään yhtä naurettavien syiden aiheuttamia ;).

dinner_in_the_sky

Sokerina pohjalla ihan random-juttu. Tähän minä itse en liity mitenkään, mutta en sitten kyllä millään tajua, miten kukaan haluaa tähän Dinner in the sky -hommaan. Maksetaan hitosti, että päästään syömään hienosti ilmassa roikkuen. No, ehkä asiaan vaikuttaa se, että olen jossain määrin korkeanpaikankammoinen, mutta silti. Voisin syödä hienosti jossain vuoren rinteellä mahtavilla maisemilla, mutta tuommoinen nosturista roikkuen syöminen ei oikein kolahda. Jos haluan syödä hyvin ja kalliisti, niin tunnelmallisempikin ravintola löytyy varmasti. Mutta ilmeisen suosittuahan tuo huvi täälläkin päin viime kesänä oli. Makuja kun on monia, että jokainen tyylillään vapaasti :). En vain voi ymmärtää…

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Random Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s