Hyvää Joulua

Tänä vuonna joulu tuli niin, etten ehtinyt valmistautua siihen juuri ollenkaan. Ehdin lähettää muutaman joulukortin, hankkia pari lahjaa ja ostaa monta purkkia erilaisia glögejä. Siinä se sitten melkeinpä olikin. Takana on 17 päivää töitä putkeen ja edessä kolme päivää joululomaa :). Tänään aatonaattona ei vielä tunnu juurikaan joululta, sillä maa on musta, enkä ole edes ollut missään, missä olisi ollut joulukoristeita runsaasti. Kotia en ole ehtinyt siivota, enkä joulukoristella. Peräti kaksi joulukoristetta näyttää päässeen esille, yksi nauha ja sitten tuo kuvassa näkyvä patsas. Että ei mitään mainittavaa. Joulufiiliksen puutteeseen vaikuttanee myös se, että en ole kuullut tänä vuonna kovin montaa joululaulua, koska autossani ei ole enää antennia, joten en kuule radiota. Haaveeksi jäivät myös itsetehdyt jouluherkut, olisin halunnut valmistaa itse glögiä ja jotain laatikkoa. Vaan ei aika antanut myöten moisiin projekteihin. Siksipä kaapissa on kaupan glögiä ja kinkun siivujakin ostin valmiina. Onneksi jouluna pääsen kuitenkin toisten pöytiin syömään jouluruokaa. Siksipä uskonkin, että huomenna joulufiilis herää jouluruokien myötä. Jouluruokia ei kai sentään voi syödä ilman, että alkaa väkisinkin tuntua joululta :).

Sain tänään käsiini myös tällaiset kännykän käyttöön soveltuvat tumput, joista saa siis tarvittaessa etusormen ja/tai peukalon esille, jotta voi kännykkää näppäillä. Nämä ovat oikeastaan synttärilahja, täytinhän syyskuussa 30 vuotta. Mutta koska sain nämä yllätyksenä näin joulun alla, niin nämäkin menevät tänne joulufiilistelyosastoon. Sitä minä vain mietin, että miten siellä sadan kilometrin päässäkin tunnetaan pahat tapani eli paha kännykkä- ja tekstailuaddiktioni. Niin kuin eräs kaverini kerran totesi, nähtyään minut yön pikkutunneilla kaksi kännykkää kourassa, että ”näköjään ihan sama mikä aika ja paikka ja seura, aina on kännykkä kädessä ja tekstari lähdössä”. No, noista ajoista olen sentään vähentänyt vain yhden kännykän käyttöön, enää en käytä kahta yhtä aikaa ;). Mutta siis, olipa lahja saajansa näköinen, mutta mysteeriksi tosiaan jää, miten siellä maakunnassakin tiedetään tämäkin tapani.

Tässä vielä lisää lahjoja. Sukat tulivat samasta osoitteesta, kuin yllä mainitut tumputkin. Sukista on kyllä annettava kehuja, sillä nämä ovat siitä harvinaiset villasukat, että näissä on kapea ja siro varsi, mutta nämä eivät kiristä. Taito se on tehdä tällaiset :). Minulla kun on jalat mallia kukkakepit, niin villasukkien kanssa on yleensä ongelmia. Joko sukissa on leveät varret, jotka ”löpsähtävät”. Tai sitten koko sukat ovat niin pahuksen kireät, että eivät jalkaan mahdu. On minulla toki hyviäkin villasukkia, mutta sanotaanko, että jos minulla on 15 paria villasukkia, niistä kolmet ovat oikeasti hyvät. Muitakin toki käytetään, sitten kun ne parhaat on pesemättä tai ne on korvamerkitty jonnekin. Minulla kun on villasukkia tallikäyttöön, toimistokäyttöön, kotikäyttöön, mökkikäyttöön, koiralenkkiä varten saappaisiin jne. Tosiaan jotkut sukat asuvat vakiona töissä ympäri vuoden tai tallilla. Joitakin käytetään vieraisilla ja mitä nyt missäkin. Välillä villasukkia kerääntyy aimo läjä pyykkikoriin, sillä tapanani on kasata isompi kasa villavaatteita ja pestä sitten ne kerralla villapesussa. Joten sikälikin on hyvä olla varantoa, ettei tarvitse pestä villasukkia ihan minkä vain pyykin mukana. Mutta näissä lahjaksi saamissani sukissa on mainio design, sillä sukat ovat kapeat ja kauniit, mutta joustavat, eivätkä tiukkaa tinttiä. Kiitos 🙂

Kuvassa lisäksi mieheltäni joululahjaksi saamani huulikiilto ja vanupuikkoja. Nämä oli kummatkin loppu ja huulikiillosta olin vieläpä vihjaillut ;). Huulikiilto on meinaan siitä kätevää, että se pysyy töissä suojaamassa huulia kauemmin kuin huulirasva. Huulirasva jotenkin häviää aika pian ja taas on huulet auki, mutta huulikiilto tekee kunnon kalvon suojaamaan huulia kuivumiselta, joten siksi tämä tahmainen tuote on hyväksi :).

Minä sitten kunnon ”sika naiseksi” -osastoon kuuluvana en ollut ehtinyt hankkia miehelleni joululahjaa. Vaikka olin itse saanut häneltä niitä jo monta. Olin ajatellut, että villasukathan tuo tarvitsisi, mutta ei puhettakaan, että tässä olisi ehtinyt neulomispuuhiin. Sitten kun heräsin asiaan, että ai niin se joululahja, löysin kyllä netistä paikkoja, joissa ihmiset myyvät tekemiään sukkia, mutta siinä vaiheessa oli niin myöhäistä, ettei olisi enää jouluksi ehtinyt sellainen paketti meille asti. No, hautasin idean ja mietin, että no ostan jotain käytännöllistä, jos tulee vastaan. Kävipä kuitenkin taas niin, että toiveeni kuultiin sen suhteen, mitä toivoin antavani miehelleni lahjaksi. Sain nimittäin eilen töissä yllättäen miesten (=isot) villasukat, joita alkuperäinen saaja ei halunnut pitää, kun alkoi vissiin muorien huolenpito (=ihailu) ahdistaa. Niinpä sitten nämä tuliterät sukat päätyivät mieheni joululahjaksi ja mikä hauskinta, minun ei tarvinnut niitä neuloa tai ostaa, ne päätyivät minulle kuin Manulle illallinen, kunhan vain menin töihin normaalisti :). Helpoin joululahjahankintani ikinä! Ja sen verran vielä taustaa, ettemme ole miehen kanssa enää muutamaan jouluun lahjoneet toisiamme, mutta koska ukko nyt innostui ostamaan minulle lahjoja, niin pitihän minun sitten vastalahja antaa. Onneksi se löytyi näin sujuvasti, niin ei tarvitse mennä aattona Siwaan ostamaan viime tipan suklaata tai muuta turhaa.

Tämän kuvan myötä haluan toivottaa hyvää ja rauhallista joulua kaikille. Etenkin niille, joita en tänä jouluna pääse livenä näkemään, lähetän lempeän hymyn (ainakin sitä tässä yritin ;)) ja toivon, että saatte kaikki viettää oikein mukavaa ja rentouttavaa joulunaikaa.

Lähes jouluisin terveisin,
Marra