Kasvohoidossa

Sain taannoin työkavereiltani 30-vuotislahjaksi lahjakortin Gatineau-hemmotteluhoitoon kauneushoitolaan. Syntymäpäivästä on jo aikaa, mutta vasta nyt ehdin sinne mennä. Kai niitä pieniä vapaahetkiä olisi aiemminkin ollut, mutta tällä kertaa olin muistanut varata ajan kasvohoitoon. Vaikka tässä vierähtikin hiukan aikaa syyskuisesta syntymäpäivästä, täytyy kuitenkin mainita, että en myöskään jättänyt asiaa viime tippaan, sillä lahjakortin voimassaoloaika oli 12 kk. Eli oikeastaan olin aika ajoissa liikkeellä 😉

Minulla on takavuosilta pitkä kokemus ties minkälaisten silmänympärys-, yö- ja päivävoiteiden, sekä naamioiden ja kuorintojen käytöstä. Niitä käytin silloin, kun minulla ei ollut hevosta. Okei, olen minä käyttänyt hevosenomistusaikananikin noita, mutta silmänympärysvoiteeni ei maksa enää neljäsosaakaan siitä, kuin silloin joskus hevosettomana aikana. Muutoinkaan en nykyään jaksa niin keskittyä oman naamani hoitamiseen, joten saattaapa käydä vaikka niin kuin nyt, että kasvorasva on loppu, joten edellisiltanakin levitin kasvoilleni Siwasta poistopöydältä kolmella eurolla löytynyttä Angry Birds -vartalovoidetta. Että tältä pohjalta sitten kauneussalonkiin… Siellä kysyttiin, mitä sarjaa käytän. Kerroin vaihtelevani merkkejä (pitää paikkansa), mutta en sentään kehdannut kertoa, että eilisiltana kuorrutin naamani Angry Birdsin VARTALOvoiteella. Olisivat varmaan järkyttyneet pahasti… 😉

Tässä sitten lähdössä kohti kauneushoitolaa, meikit vielä iloisesti tallella. Olin varma, että hoidon jälkeen en kehtaisikaan mennä mihinkään ihmisten ilmoille… Kasvojani hoitanut kosmetologi oli ihana, hoiti hellästi, puhui kauniisti, tykästyin häneen niin kovasti, että voisin mennä uudestaankin. Aluksi oli hiukan vaikeaa rentoutua, tuntui vähän siltä, kun olisin ollut hammaslääkärissä. Paitsi, että sain maata mukavasti peiton alla :). Muuten oli vaikeaa rentoutua, etenkin siinä vaiheessa kun vieras ihminen koski kaulaani, niin meinasin hypätä puoli metriä ilmaan penkillä. Lopulta kuitenkin rentouduin niin, että olisin voinut jäädä sinne nukkumaan. Aluksi tosiaan jouduin keskittymään siihen, ettei minua kutita tai mitään. Ensimmäinen rentoutumisen merkki oli se, että itseeni keskittymisen sijaan huomasin ajattelevani Hirnakan torpan (http://hirnakka.blogspot.fi/) emäntää, kun hän joutui makaamaan sairaalan pedillä ja minä tässä makailen kauneushoitolassa. Seuraavaksi näinkin jo unta siitä, kuinka hakisin Saksasta metallinhohtovioletin hevostrailerin. Tässä vaiheessa oli realismi jo niin kadoksissa, että tiesin olevani erittäin rentoutunut ;).

Ja hei, kuten kuvasta näkyy, uskaltauduin hoidon jälkeen vielä hoitamaan yhden asian ihmisten ilmoille, kun kerran olin jo valmiiksi keskustassa. No, ei kai sitä hemmotteluhoidon jälkeen kuulu pahalta näyttääkään. Muistan vain ne kauan sitten kokemani ihonpuhdistukset, joiden jälkeen ei kyllä olisi tehnyt mieli liikkua vuorokauteen ihmisten ilmoilla…

Kotihoito-ohjeita sain kasvohoidosta mukaani ja tietysti läjän (kalliita) tuotesuosituksia. Kyllä siellä sen verran tehokkaat käännyttäjät oli, että rupesin taas miettimään, josko sillä sittenkin olisi jotain merkitystä, mitä naamaansa lykkää. Pari näytettäkin sain, joita on aina kiva kokeilla :). Säästän teidät lukijat tarkemmilta kotihoito-ohjeiltani, mutta yhden haluan jakaa täälläkin. Minulla kun on pintakuiva sekaiho, jossa on parissa paikkaa laajentuneita ihohuokosia, niin minun ei kannattaisi käyttää liian syväpuhdistavaa kuorintaa. Kerran viikossa pitäisi kuoria hellävaraisella kuorinta-aineella. Tämä oli ihan uutta, sillä vaikka rasvainen ihoni muuttuikin jo vuosia sitten pintakuivaksi sekaihoksi, minkä olen hyvin tiedostanut, niin meikäläisen kuorinta-aineet on ollut yleensä poreita sisältäviä syväpuhdistavia. Sellaisilla en kuitenkaan saisi rasittaa laajentuneita ihohuokosiani. Totesin kyllä, että vaikka minulla se kuorinta-aine kaapissa onkin, olen hyvin laiska käyttämään sitä. Tässä olikin sitten ainut kohta, jossa kosmetologitkin kehuivat laiskuuttani. Hyvä, etten ole käyttänyt usein, niin ei ole rasittunut liikaa. Aina sitä uutta oppii.

Ehkäpä alan joskus taas hoitamaan naamaanikin. Yleensä vaan pruukaa menemään hevosen, koiran ja auton hoito edelle oman naaman tarpeista. Ja sitten kun se menee vielä niin, että ennemmin ostan meikkiä, kuin hoitoa. No, ehkä joskus… Hmm, Humbaurin traileri vai 200 purkkia kallista naamarasvaa kosmetologilta. Kas, siinäpä pulma.

Joka tapauksessa kasvohoidossa oli todella ihanaa ja rentouttavaa, pidin tällä kertaa jopa tuoksuista ja kosmetologi oli juuri minulle sopiva yksilö. Sain uusia ajatuksia ja oikeasti hiukan kirkkaamman näköiset kasvot. Jos olisin rikas, kävisin toistekin. Aivan ihana lahja oli joka tapauksessa 🙂 ❤

Loppuun vielä kuva Masasta, joka kävi ottamassa luonnon mutanaamion. Kaunis kurakoira ❤

-Marra