Finrexinin voimalla

finrexin

Sunnuntai-iltana meikäläiselle pukkasi kurkkukipu. En toivottanut sitä tervetulleeksi, sillä en nyt juuri ehtisi millään sairastaa. Töissä on tällä viikolla pari tiukan deadlinen hommaa ja auton korjaus on varattu perjantaille ja kaikenlaista hommaa on meneillään, joten ei nyt olisi ollenkaan hyvä hetki flunssalle. Aika hyvin olen kuitenkin nyt nämä kaksi vuorokautta saanut torpattua flunssan äitymistä pahemmaksi, tälläkin hetkellä tilanne on se, että kurkussa on limaa, ääni on flunssainen ja välillä nenä vuotaa. Kunnon räkänuhaksi tämä ei ole kuitenkaan muuttunut, eikä kuumetta ole tullut eikä olo ole voimaton, eikä töissä käynti ole tuntunut edes raskaalta. Toivottavasti tämä ei pahenekaan.

Apua olen saanut Finrexinistä, jota uskaltauduin vasta viime vuonna maistamaan. Onhan tuo tuote ollut jo kauan markkinoilla, mutta olin aikaisemmin hyvin skeptinen sen suhteen. En uskonut moisen ”marjamehun” auttavan mitään ja lisäksi olin varma, että se on todella pahanmakuista. Työkaverit ottivat flunssan aikaan Finrexiniä, minä pidin sitä ihan humpuukina ja torppasin itse flunssani kasalla Buranaa, kaulaliinalla, valkosipulilla, rosmariinilla ja inkiväärillä, joskus myös huuhtelin kurkun kirkkaalla viinalla. Ja yleensä näitä kaikkia otettiin suunnilleen samaan aikaan. Minunkin keinoni yleensä toimivat ja moni flunssa loppui alkuunsa, mutta keinot eivät olleet varsinaisesti yksinkertaisia tai hyvänmakuisia. Kerran sitten Buranan puutteessa uskaltauduin töissä kokeilemaan Finrexiniä ja huomasin, että se on siedettävän makuista ja olo oikeasti koheni nopeasti. Sen jälkeen Finrexin on ollut flunssalääkkeeni numero yksi. Onhan se nyt paljon mukavampaa juoda lämmintä miellyttävän makuista juomaa lämpimästä kupista. Kädetkin lämpiävät kuppia pidellessä ja olo on paljon tunnelmallisempi, kuin tablettia nielaistessa. Ja olen kokenut Finrexinin todella toimivan yhtä hyvänä lääkkeenä, kuin ibuprofeenitabletin. Niinpä tämäkin flunssa on pysynyt kevyellä tasolla sen avulla, että olen juonut kolme kupillista Finrexiniä päivässä. Enpä olisi uskonut, että minä voin alkaa fanittaa mokomaa sokeroitua väriainelitkua, mutta niin siinä vain kävi.

Masa_misery

Ainoa huoleni tämän orastavan flunssan kanssa on ollut se, että joudun Masan takia viettämään joka päivä aikaa tuolla pakkasessa, enkä tiedä kuinka hyvää se tekee flunssalle. Äsken tosin totesin koirapuistossa heiluessani, että olen alkanut tottua pakkaseen. Lämpötila oli -18 tai -19, kun siellä olin ja se ei edes tuntunut oikeastaan kylmältä. Edes kasvot eivät jäätyneet, mikä on aina aluksi pakkasilla ongelma, että tuntuu, että naama jäätyy ja hampaisiinkin sattuu. Nyt menee jo ensimmäinen reilu puoli tuntia niin, että tuntuu melkeinpä lämpimältä. Vasta sitten, kun kuluu pidempi aika, alkaa hieman paleltaa jostain päin. Mutta täytyy nyt vain toivoa, että pakkasessa hengailu ei pahenna flunssaa, että saan kunnialla käytyä töissä tämän viikon.

lehtokotilot

Tänään satoi hieman lunta, mikä ihan kiva, kun todella vähänhän sitä on ollut. Sellainen olisi toiveeni, että nuo kuvan mokomat lehtokotilot, joita meidänkin lenkkien varrella on, olisivat kärsineet tästä lumettomasta kylmyydestä. Vaikka kai se niin menee, että siitä kärsivät hyvät lajit ja lehtokotilot kuuluvat osastoon ”mikäs pahan tappais”. Eniten toivon kuitenkin sitä, että saimaannorpille sataisi tarpeeksi lunta, jotta syntyvät kuutit selviytyisivät. Olkoon vaikka koko muu Suomi ilman lunta, mutta Saimaalle lunta kiitos!

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Koiruuksia, Talvi Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

11 vastausta artikkeliin: Finrexinin voimalla

  1. mammukka sanoo:

    Mun mies vannoo Findrexin nimeen. Se aina selättää alkavat flunssat sillä. itse en ole oikein koskaan käyttänyt. Ehkä pitäisi kokeilla 🙂 Kiva kun olit käynyt blogissani vierailulla. Tervetuloa toistekin 🙂

  2. Hun sanoo:

    Mun luottolääke flunssaa vastaan on inkivääritee ja hunaja ja hyvin tuntuu toimivan, en oo ollu kipeenä vielä ollenkaan tänä syksynä/talvena 🙂 Nyt oon kyllä ensimmäistä kertaa syöny D-vitamiiniakin lähestulkoon säännöllisesti, ehkä silläkin saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Mutta siis tuoreesta inkiväärinjuuresta palasia ja kiehuvaa vettä ja hunajaa joukkoon niin tulee kyllä hyvää! Ilman hunajaakin kyllä juon sitä ja tykkään melkein enemmän niin mutta uskon hunajan hyväätekevään vaikutukseen niin pitäähän sitäkin käyttää 🙂 On se Finrexinkin silti hyvää mutta siihen turvaudun sitten vasta kun alkaa oikeesti olla flunssa päällä, inkivääriteetä voi hyvin käyttää ennaltaehkäisevästikin jos alkaa olla vähän sellanen karhee tunne kurkussa että mahdankohan olla tulossa kipeeks.

    • Marra sanoo:

      Mä oon kans käyttäny inkivääriä, mutta mun ongelma sen kans on se, että en tykkää siitä mausta. Siks monesti tuuppaan sitä johonkin ruoan sekaan, missä se maku peittyy. Mut inkivääri itsessään ei oo maultaan yhtään mun juttu. Mulla on ollut välillä kaksi kokonaista vuottakin ilman yhtään flunssaa. Joskus jos flunssa on meinannut iskeä, niin oon vetäny kurkkuun jo aiemmin mainitsemani cocktailin buranaa, rosmariinia, inkivääriä, valkosipulia ja viinapaukun ja sitten tutimaan ja voila, aamulla herään terveenä. Tällä on vältetty jo tosi monta flunssaa. Mut sit kun flunssa iskee jo päälle, niin kuin nyt pääs käymään, kun olin sen alkaessa töissä, niin nyt on mukava juoda lämmintä Finrexiniä :).

      Mun tärkein flunssan ehkäisy kikka on se, että en koskaan syö esim tuolla kauppatöissä, ennen kuin oon käsien lisäks pessyt huulet. Joku vois ehkä pitää mua outona. Mutta huulille tarttuu paljon pöpöjä siinä päivän mittaan ja jos pesisin vain kädet ja rupeisin mättään ruokaa huulien kautta suuhun, niin ne pöpöt kulkeutuisi äkkiä siitä suun limakalvoille ja olisin pipi. Ennen kuin aloin pestä huulia, sairastin vähintään kolme flunssaa vuodessa ja yleensä yks flunssa kesti viisi viikkoa ennen kuin pääsin siitä kunnolla eroon. Tuntui, että oon aina kipee. Sit kun aloin peseen huulia, niin oli heti alkuun joku kaks vuotta ilman yhtään flunssaa. Sit sen jälkeen on ollut 1-2 flunssaa vuodessa, mut ne on ollut mun mittarilla aika lyhyitä, ehkä noin viikon pituisia. Työpaikoilla sairastan varmasti koko henkilökunnasta vähiten. Ja uskoisin, että pystyisin torppaan lähes kaikki flunssat huulten pesu + luonnonlääkintäkonsteilla ellei elämä olis niin kiireistä, että joskus kroppa ehkä vaan sanoo, että nyt pitäs levätä ja puolustus ei jaksa torpata ihan kaikkea.

  3. Hun sanoo:

    Joo, en ihmettele jos kaikki ei tykkää inkiväärin mausta, tosi tujua tavaraahan se on, mut mulle se menee oikein hyvin 🙂 Kokeile tota teetä ja hunajaa sen kanssa? Pehmentää tosi paljon sitä makua. Vaikka pärjäät varmasti nykyisilläkin tropeillas mainiosti 🙂 Mulla on yleensä ollu joka syksy/talvi pari sellasta pientä flunssaa, yskää ja kurkkukipua ja nuhaa ja vähän lämpöö mutta ei kuumeeks asti. Toivottavasti tää kausi menee kokonaan ilman sellasia. Ja joo, joskus elimistö vaan sanoo että nyt lepoo hei. Että nyt lepoo hei ja pikaista paranemista sulle 🙂

  4. Marra sanoo:

    Joo ehkä pitäs joskus kokeilla tee-hunaja-inkivääriyhdistelmää. Sithän sen tietäis miltä se maistuu. Inkiväärin röörejä avaavan vaikutuksen kyllä tuntee välittömästi, vaikken tosiaan siitä mausta tykkääkään, niin sillain se on kyllä oikeesti tehokasta.

    Niin muistinko jo mainita, että tälle viikolle ei mahtunut yhtään vapaapäivää. Olihan mulla viime viikon ke vapaa ja ens viikolla on sunnuntai. Ja sitä paitsi flunssakin on jo paranemaan päin 🙂

    Tjaah, sitten pitäs lähtee lenkittää Masaa tonne pakkaseen. Näyttää olevan -18,6 pakkasta. Mä oon suorastaan übertyytyväinen, ettei pakkaslenkkeilyt oo ainakaan toistaiseksi pahentanut flunssaa. Toivottavasti huomenna kuitenkin vähän lämpenee, niin kuin on ainakin luvattu.

  5. Hun sanoo:

    Joo, ihan kiva että tuli vähän lämpimämmät ilmat, tosin ottaisin kyllä mieluummin sen paukkupakkasen ja kirkkaan auringonpaisteen joka muuttaa koko maailman uskomattoman kauniiks kun tän miellyttävämmän pakkaslukeman mutta tylsän, harmaan ilman. Tää talvi on kyllä saanu jänniä ajatuksia kulkeen mun päässä kun oon ollu ihan onnessani niistä yli 20 asteen pakkasista. Kaikennäköstä sitä näköjään voi tapahtua. Mutta flunssassa ja lenkitystä tarvivan koiran kanssa on kyllä varmasti kivempaa että pakkanen ei ihan niin kovana pauku 🙂

    • Marra sanoo:

      Joo, mustakin se oli masentavaa, että auringonpaiste katosi pakkasen mukana ja heti kun tuli vähän lauhempaa, niin ne lumet katosi puiden oksilta.

      Mutta muutoin mä en yhtään tykkää yli 20 asteen pakkasista, ne häiritsee mun elämää ihan liikaa. Ensinnäkin niillä keleillä ei voi ratsastaa. Tai voi, mutta pelkkää käyntiä, ei kunnon liikuntaa. Hevosen keuhkot ei kestä oikein -15 kylmempää ilmaa ja kunnon liikuntaa. Eli hevonen on pakko jättää olemaan kylmillä keleillä. Samoin koiran ulkoilutus on aika tuskaa. Vaikka saisi puettua itsensä lämpimäksi niin kun on pidempään ulkona, yli puoli tuntia putkeen, niin naama jäätyy väkisinkin. Lisäksi on PAKKO käydä ulkona se 3 krt päivässä vähintään kuitenkin. Ja yöllä ja aamulla ennen auringon nousua on vielä paljon kylmempää, kuin silloin päivällä, kun aurinko paistaa. Samoin autonkäynnistelystressi ei ole kivaa, jos auto on parkissa piuhattomassa paikassa ja ei sitten ihan lähde käyntiin ekalla yrittämällä.

      Lisäksi musta pakkasen kamalin ominaisuus on se, että siellä pakkasessa olo on ihmisille oikeasti tosi kriittistä. Jos sattuu jotain, vaikka siellä ratsastus- tai koiralenkillä jossain alueella, mistä ei kukaan kulje ohi, niin ei tarvitse kovin montaa minuuttia maata siellä -20 asteessa, kun noutaja saapuu. Mun mielestä se on oikeasti jotenkin kamala ajatus. Jos pyörtyy jossain +15 asteen ilmassa, niin on monta tuntia aikaa tulla löydetyksi, mutta kovilla pakkasilla ei ole montaa minuuttia aikaa. Prrt, hurjaa!

      • Hun sanoo:

        Paukkupakkasissa on kyl joo ikäviäkin puolia… Mun elämä on niin epäjännittävää että ei tarvi tommosia oikein ajatellakaan kun niillä kovimmilla pakkasilla kuljen vaan työpaikan ja kodin ja kaupan väliä hyvin kansoitetuilla reiteillä. Onnistuin muuten nyt sitten tulemaan kipeeks itekin kun ehdin kehua että en oo ollu… Finrexiniä menny pari pussillista tänään. Viikonloppuna oli kaverin polttarit ja oltiin yötä mökillä enkä nukkunu paljoo niin varmaan se altisti sitten sen verran että pääsi tauti iskeen. 😦

  6. Marra sanoo:

    Mökkiyöt lisää riskiä sairastua ;). Ja juu, yleensä noin käy just kun on jotain kehunut, ainakin mulle monesti. Toivottavasti kuitenkin selviät suht vähällä ja pikaista paranemista 🙂

  7. Hun sanoo:

    Kiitos ja samoin sulle jos et oo jo tervehtyny! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s