Minä olen siinä mielessä vanhan liiton talviautoilija, että autossani ei ole minkään sortin sisätilanlämmitintä. Niinpä siellä on näillä keleillä pidettävä karvahattua päässä tarjetakseen. Haaveissani olisi löytää jostakin kirpputorilta kunnon vanhanaikainen turkishattu, mutta siihen löytöön asti on tyydyttävä kahteen omistamaani nykyajan keinokarvamalliin, joissa on ikävän ohut kohta ihan pään päällä, kun siellä ei ole karvaa ollenkaan, ihan pelkkää ohutta toppaa vain. Mutta kyllä tuo kuvankin hattu huomattavasti pipoa paremmin eristää pääni pakkaselta ja viimalta, sekä ulkona että sisällä autossa.
Autossani on onneksi sentään moottorille lohkolämmitin ja sehän se on paljon tärkeämpää kuin matkustajan lämmittimet. Penkinlämmitinkin kyllä toimii vielä hienosti 26-vuotiaassa autossa, mutta oikein kovilla pakkasilla sen lämpiäminen kestää niin kauan, että siinä ehtisi jo takapuoli jäätyä, ellei minulla olisi penkilläni mainiota poropeflettiä. Poropefletin kanssa ei koskaan pylly jäädy! Ainoa ongelma on se, että tiettyihin vaatemateriaaleihin siitä lähtee aika lailla karvoja. Farkkuihin ja vastaaviin ei jää mitään, mutta onpa sattunut hauskojakin kommelluksia, kun olen ajellut minihameessa ja legginsseissä jonnekin ja tajunnut siinä sitten jossain vaiheessa iltaa, että hupsista keikkaa, legginssit ovat saaneet pepusta polviin asti vaalean poronkarvakuorrutuksen. Ja ne tönköt poronkarvat ovat aika paljon tökerömmän näköisiä kuin esimerkiksi koirankarvat. Mutta hei, onhan sekin palvelus muille ihmisille, jos minä olen se illan itsensä nolaaja, niin kenenkään muun ei tarvitse 😉
Minun on ollut tarkoitus kuvata noita hyvin kauniita lumisia puita nyt aurinkoisilla keleillä. Enpä ole vain saanut sitä tehtyä. Useimmiten olen koiran kanssa lenkillä pimeään aikaan. Ja vaikka silloin tällöin olen valoisallakin aikaa lenkillä, niin silloin se kuvaaminen ei sitten millään muistu mieleen. Osansa on ehkä koirankin innolla, että kuvaa nyt siinä sitten sormet jäässä ja pidä hanskaa kainalossa, kun koira hyppii ja laukkaa eteenpäin ja rykii sinne tänne, kun on NIIIIN hauskaa, kun on niin kylmä ja ihanaa lunta, jonne voi nenänsä tunkea ja taas pomppia pari loikkaa upottaakseen taas nenänsä lumeen ja leikkiäkseen olevansa kalastamassa pikkukaloja veden alta. Juhuu! Niin kuvaa siinä nyt sitten. Niinpä paremman puutteessa nappasin yhdellä työmatkalla auton ikkunasta tuon kuvan, jotta jää edes joku todiste, että oli sitä tammikuussa kaunistakin. Aurinko oli tuohon aikaan vain jo laskemassa, niin ihan parhaaseen valoon en vauhdissa kuvailuni kanssa osunut.
Näinä kylminä päivinä joudun nauttimaan vuoden pahimmat sisäilmat. Tai en tiedä, ovatko nämä laadullisesti pahimmat, onhan se kevätpölykin aikamoista aikaa ilmanlaadun kannalta, mutta kyllä näinä pakkaspäivinä pahimmalta haisee. Kuvassa on meidän ilmansuodatin, jollaisia meillä on kaksi, yksi eteisessä/keittiössä ja toinen makuuhuoneessa. Molemmat näyttävät tuolta kuin kuvassa. Pienhiukkasia on päässyt aikalailla siis sisälle asti. Ja huomauttaisin, että nämä hiukkaset imuroidaan meillä säännöllisesti muutaman viikon välein eli nuo eivät ole mitään vuosikausien kertymiä, vaan ihan muutaman viikon tuotos. Jotenkin minulla on sellainen kutina, että nuo sisäsuodattimet eivät saisi koskaan näyttää tältä, joten epäilen, että tässä talossa on jäänyt jonkun isomman ilmastoinnin suodattimen vaihtaminen väliin useampaankin kertaan…
Mutta siis, täällä haisee iltaisin ihan kunnon dieselin katku. Meillä kun on tuo ratapiha tuossa melko lähellä ja erittäin vihreää imagoa ylläpitävä VR ryskää tuossa kaikki yöt diesel-vetureilla. Minäkin luulin ennen, että nykyään käytetään vain sähköjunia, mutta kissanpissat… Tuossa tavara-asemalla kolistellaan diesel-vetureilla vuoden ympäri joka yö. Riippuu kelistä, tunteeko sen itse täällä sisällä. Tuulisella tai märällä säällä sitä ei huomaa, vaikka silloinkin varmaan pienhiukkasia laskeutuu kiitettävä määrä meidän asukkaiden keuhkoihin ja verenkiertoon. Kesällä, kun kämpässä on yli 30 astetta lämmintä ja olisi kiva nukkua ovet ja ikkunat auki, sitä ei voi tehdä, koska ratapihalta kuuluu niin kova kolina koko yön, että unta ei siinä kolinassa saa, jollei ole todella väsynyt. Sitten taas näin talvipakkasilla, kun ilma seisoo, ei tuule ja ilma on sellaista, ettei dieselinkatku nouse minnekään korkealle taivaisiin, niin täällä haisee siltä, kuin olisi nokivasara makuuhuoneessa käynnissä. Välillä katku on ihan palaneen käryä, välillä selvää dieseliä. Yleensä huomaan sen illalla nukkumaan mennessä ja aamulla se on poissa, mutta pari niin pahaa yötä on tässä asuessa ollut, että aamulla on ollut kurkku kipeänä pelkästä yön aikana hengitetystä dieselistä.
Meillä on siis oikein ”hyvä” ja ”terveellinen” paikka asua. Lisäksi molemmilla puolilla taloamme on autotiet, siis talossa kiinni. Se nyt ei niin paljon tunnu kiireisen ihmisen elämässä, koska autot suhaavat tuossa enimmäkseen päivällä ja yöllä on melko hiljaista. Masa-parka tosin joutuu hengittelemään kaikki päivätkin autojen pakokaasuja, kun ne tuossa liikennevaloissa niitä tupruttelevat. Ja yöllä sitten on nuo diesel-veturit. Juu, sanomattakin on selvää, että täältä pitäisi muuttaa ja pian. Joku professori kirjoitteli vähän aikaa sitten Aamulehdessä, että puun polttaminen pientaloissa pitäisi kieltää taajamissa ja kaupungeissa, kun puun polton pienhiukkaset mukamas tappavat ihmisiä ennen aikojaan. Just joo, sanon minä. Kyllä taitaa näin kaupunkialueella tulla niitä vaarallisia pienhiukkasia jostain ihan muista lähteistä, kuin siitä, että tuossa kilometrin päässä muutama omakotitalollinen polttelee takkaa muutaman kerran viikossa. Kyllä ainakin minä hengittelisin mieluummin omat ja naapurin klapinpolton sauhut kuin noita VR:n dieseleitä tai autojen pakokaasuja. Puunpoltosta aiheutuvat pienhiukkaset ovat varmasti vähäisempiä ja lisäksi paremman tuoksuisia.
Puhtaammille ilmoille pääsyä odotellen,
Marra
marrasthetics.wordpress.com 