Wonderful Wednesday

Tänään Eilen minulla oli suuri ilo ja kunnia pitää vieraanani ystävääni Anskua. Ansku asuu satojen kilometrien päässä, joten kovin usein ei nähdä, mutta sitäkin hauskempaa on, sitten kun nähdään. Myös Masa tykkäsi saada Anskun meille ja yhteisen lenkin jälkeen Masa intoutuikin syleilemään Anskua melko innokkaasti 🙂

Kuulumisten kertomisen ja vanhojen muistelun lisäksi mietimme, mihin tekisimme ensi kesänä pienen retken. Missä istuisimme kahvilan terassilla ensi kesänä?

Kävelisimmekö tämän sillan yli Gamla Staniin?

Vai istuisimmeko puistossa Helsingissä?

Joka tapauksessa jollekin pienelle retkelle pitäisi yhdessä päästä. Oli se sitten Suomessa tai rajojen ulkopuolella. Pari, kolme päivää yhteistä aikaa pilke silmäkulmassa ja pienellä budjetilla, niistä on meidän reissut tehty 😉

Lopuksi vielä päivän Justiina tärähtäneessä kuvassa. Työkaverin mielestä päivän puseron väri sopi minulle todella hyvin ikkunasta kajastavassa valossa. (Tässä kuvassa se valo ei kajasta ;)). Joten propsit äiteelle, joka puseron on tehnyt itselleen varmaan 40 vuotta sitten…

Voin myös todeta, että kevät on virallisesti alkanut, sillä äsken illan viimeisellä koiralenkillä teiniwolkkari (hämmästelen teiniwolkkaria, vaikka nimenomaan siitä oli kyse, mutta eikös ne yleensä ole teinibemareita tai karvanoppacorolloita, miten nyt wolkkari…) tööttäsi kohdalla niin, että hyppäsin säikähdyksestä hevosmaisen sivuloikan, huh! Turvallisesti leveällä jalkakäytävällä olin ja koirakin vielä turvallisemmin puskan puolella, mutta olin ihan varma, että nyt joku tulee päälle ja hyppäsin sivuun. On varmaan ollut teinipojilla hauskaa meikäläisen säikähdystä katsellessa. Mutta kevät on selvästi päällä, koska kun tööttö joskus harvoin soi, niin se on aina kevättä tai kesää, talvipakkasilla ei kukaan semmoista tööttäilyä harrasta, lienee sormet ja aivot niin jäässä tässä maassa.

Matkoista haaveillen,
Marra