Hiekkaa ja hevosenlihaa

hiekkaa

Tämä talveton talvi on ollut toisaalta mukavakin. Bensaa on säästynyt, kun ei ole joutunut ottamaan kylmäkäynnistyksiä paukkupakkasessa. Auton ikkunat on tarvinnut raaputtaa jäästä vain pari kertaa koko talvena. Ei ole pahemmin paleltanut. Iho on pysynyt paremmassa kunnossa.

Mutta… koska tällainen typerä välikausi on jatkunut kuukausikaupalla, on se teettänyt pitkäkarvaisen koiran omistajalle melko paljon töitä. Lattiamme näyttää suunnilleen tuolta lähes joka päivä. Harvat pakkaspäivät ovat olleet ihana poikkeus, mutta useimpina päivinä on ollut plussakelit ja koska ei ole lunta, vaan kuraa, missä kuljetaan, niin pitkäkarvaiseen collieen kertyy jalkoihin ja mahan alustaan niin paljon kuraa, että huh. Vaikka kuinka käyttäisi koiran suihkussa ja kuivaisi, silti turkkiin jää aina jotain, mikä kuivuessaan putoaa lattialle. Tietysti suihkulla saa aika paljon pois, tuloksena on tietysti tosi märkä koira, mutta kyllä se puhdistaakin. Mutta sitten on näitä lenkkejä, kuten aamuisin, jolloin lähden lenkin jälkeen suoraan töihin, enkä rupea pesemään koiraa, vaan se saa kuivua kotona keskenään, minkä seurauksena lattialle jää hiekkakasoja.

hiekkaharja

Kuvassa ehkä kuuden neliömetrin alueelta lakaistut hiekat. Harja, imuri ja moppi ovat tulleet tämän ”talven” aikana tutuiksi. Koira kyllä on sinänsä kätevästi likaa hylkivää mallia, että muutamassa tunnissa sen turkki on pudottanut kaikki jäänteetkin kurasta itsestään. Kura kuivuu ja putoaa hiekaksi lattialle. Koira on siisti, vaikkei sitä veisi suihkuun ihan joka lenkin jälkeen, mutta asunto ei ole siisti. Meillä ei ole ikinä ollut niin paljon pölyä tässä kämpässä, kuin nyt. Vaikka siivoilen nuo hiekat lattialta joka päivä, niin sitä hiekkapölyä tuntuu olevan ilmassakin ja sitä on laskeutunut kunnon kerros pöytätasoilla olevien tavaroiden päälle jne. Vaikka niitä pyyhkisi, niin parin päivän päästä on taas karmean näköistä.

Kesäkoira

Siksipä olen alkanut pikku hiljaa haaveilla kesästä. Kesällä sitä kuraa ei kulkeudu juurikaan sisään. Vaikka olisi sadekeli, sitä ei tartu sillä tavalla kuin tällaiseen välikausivuodenaikaan. Puhumattakaan nyt tietysti kauniista ja aurinkoisista, kuivista kesäkeleistä, jolloin koiraan ei tunnu jäävän ollenkaan hiekkahippusia. Kesää odotellessa siis…

laputettu_hepanliha

Päivän piristykseksi löysin sunnuntaina Prismasta laputettua hevosenjauhelihaa. Pitkään aikaan en ole osunut tuohon kauppaan samaan aikaan hevosenlihan kanssa, mutta tänään siellä oli kaksi pakettia jäljellä alennuslappuineen, joten molemmat lähtivät mukaan. Pakkausten hinnaksi jäi 1,81 euroa/kpl eli hyvään hintaan hyvää lihaa 🙂

Mukavaa viikonalkua kaikille!

-Marra

Kategoria(t): Kevät, Koiruuksia, Ruokaa Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

11 vastausta artikkeliin: Hiekkaa ja hevosenlihaa

  1. Timo Lampi sanoo:

    Meillä on kotiovelta pesutiloihin 8½ metriä. Ennen kämppä oli aina hiekassa, kunnes aloin putsaamaa koeran alakerran kerhohuoneessa. Siihen loppu sotkut. 🙂

  2. Heidi sanoo:

    Kyllä collien omistajien täytyy olla kyseiseen rotuun suhteellisen rakastuneita, kun jaksetaan sietää näitä ”pieniä” sivuseikkoja niiden kanssa (juurikin siis tämmä hiekan kantautuminen sisälle). Meillä hiekan lisäksi Peetu kantaa turkissaan puoli metsää. Varsinkin etujalkojen ”roiskeläpät” ja takapönsä kerää kaiken maailman risut ja kepit mukaansa. Eniten ärsyttää, kun Peetu kulkee tallissa mukana kuin pallo nilkassa ja sen päälle niin lähietäisyydellä karisee kaikki heinät ja oljet, niin niitäpä onkin kiva sitten putsailla…. Joka päivä 🙂

    • Marra sanoo:

      Jep, meillä on kans välillä metsä mukana. Eilen oltiin mökillä. Siellä jo piti koirasta irroittaa kaksi puolen metrin pituista risua. Kotona löytyi vielä etujalkojen välistä kaksi sellaista 10 cm pitkää risua. Lisäksi löytyy aina esim kuusenhavuja ja semmoista. Niitä sitten revitään irti. Ja kunnon kurakelillä mahan alus on äitini sanojen mukaan kuin ”riippuvat puutarhat”. Mutta on se collie muuten niin mainio koira 🙂

  3. Rantakasvi sanoo:

    On vaan tosi kaunis koira vaikka kuraa tuokin…

    Meillä on aina joskus hoitokoira pari kolme päivää. Onneksi takaovelta ulkoterassilta on noin 2-3 askelta pesuhuoneeseen. Mutta yksi hoidokeista inhoaa vettä, joten silläkin matkalla se yrittää rajusti karata. Tarkkaan pitää suunnitella, että ulko-ovi ja pesuhuoneen ovi ovat molemmat auki ja sitten koira menee ”ihan vahingossa” pesuhuoneseen.

    • Marra sanoo:

      Eikös sitä ole sellainenkin vanha sanonta, että kauneuden tähden joutuu kärsimään… Jotain sinne päin, mutta pätee ehkä tähänkin kauniiseen koiraan 😉

      Ei Masakaan mitenkään tykkää suihkusta. Se täytyy viedä narussa ovelta suihkuun ja onneksi meillä on suihkun seinässä semmoinen ”vammaiskahva” tai mikä lie, johon saan sen sidottua remmistä kiinni, niin eipähän pääse karkuun 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s