Koska minulla on ollut eilen ja tänään (ensimmäistä kertaa bloggaushistoriani aikana) sellainen olo, että en keksi mistä kirjoittaisin eikä ole oikein tapahtunut nyt mitään, mitä olisi tullut kuvattua, päätin kaivella hiukan arkistoja ja niinhän tuolta löytyi kivoja kuvia (mieheni ottamia) vuodelta 2005. Eli 9 vuotta vanhaa settiä tässä sitten. Näitä katsellessa muistan taas, miksi rakastan kesää. Kyllä Suomessa kesä on minulle paras vuodenaika, siitä en pääse mihinkään.
Nämä omenat ovat jotenkin valloittavia.
Samassa puskassa tomaatteja kaikissa vaiheissaan.
Tuona kesänä tärkeimmät kulkuvälineet olivat tietenkin Volvo ja lasten kumivene, jolla seilasimme pitkin useampaakin järveä. Ja minulla oli aina käsilaukku ”veneessä” mukana 😉
Tuolloin olin punapää. Ja juuri tämän takia sellaista minusta ei enää ikinä tule. Tai ei pitäisi sanoa ei ikinä, mutta en halua ottaa kemikaalikuormitusta hiusvärin muodossa kolmen viikon välein ja jos sitä ei punaisen tukan kanssa ota, niin tulos on tämä eli erittäin kulahtanut punapää. Ei voi sanoa, että tämä kulahtaneisuus olisi hot…
Ulkona ei ihan vielä näytä noin kesäiseltä, kuin kuvissa. Mutta kesää kohti mennään 🙂
Mukavaa viikonloppua kaikille!
-Marra
No susta ei ainakaa kulahtaneempi oo tullu, yheksässä vuodessa, mutta eikös sitä jotkut sano että nainen on kauneimmillaan sillon kun ikä alkaa kolkilla.
Se taitaa olla aika yksilöllistä, koska nainen on kauneimmillaan. Toiset on alle kakskymppisenä ja toiset joskus muulloin. Mutta mun strategia on kaunistua aina vaan ;D HAHAHAHAHHAA 🙂
😀
Kesällä on kaunista. Kieltämättä tykkään nykyisestä hiusväristä enemmän 😉
Niin minäkin tykkään. Nykyisen kanssa ei haittaa, vaikka oon värjännyt tän tukan viimeksi heinäkuussa ;D
Ihania kesäkuvia! Minäkin rakastan Suomen kesää. En kauheasti välitä täkäläisestä kesästä, sillä täällä on niin kostea ilmanala, että lämpö on yleensä hyvin painostavaa. Ja olemme täällä niin keskellä mannerta, että lähti mihin suuntaan tahansa, aina on todella pitkä matka merelle.
Voisinkin ihan huoletta viettää kesät Suomessa. Tosin täällä nautin näistä pitkistä ja lämpimistä keväistä ja syksyistä, joten ei passaa sinänsä valittaa.
Suomen kesä on kyllä tosi kiva 🙂 Tosin en pistäisi pahakseni vähän lyhyempää talvea. Että sikäli varmaan teillä päin on kiva ilmasto 🙂
Sullon ihana palllo pään päällä tossa punapääkuvassa 😉
Suloista sunnuntaita sullekin!
Kas, no niinpä onkin! En yhtään huomannut, ennen kuin sanoit. Nyt en muuta nääkään 😉
Oo et oo kyllä yhtään vanhentunut 9-vuodessa 🙂 yhtä kaunis oot tuolloin kuin nytkin -ja toisinpäin 🙂 mietin jos sallinet, niin apinoin sinua, voisin tehdä koirista postaukset samalla tyylillä kun teit sun ponista, että he itse kertovat keitä ovat 😀 ?
Aurinkoista päivän jatkoa ❤
Ei muuta kuin apinoimaan vaan. Enpä minäkään ole ensimmäinen, joka täällä blogistaniassa on kirjoittanut eläimen suulla 🙂
Ihanat omenat ja tammi. Tammi on lempipuuni ja tuossa työhuoneeni ikkunan alla kasvaa. Nuo leimukukat ovat niin kauniita. Niitä pitää hommata jostain, kun juuri niitä(kin) oli siinä hävitetyssä penkissä (elämänlanka valtasi ne) ;(
Volvo on lähes täsmälleen samanvärinen kuin minulla, mulla vaan on farkku! Vai onko sulla tuo sama vielä?
Mikä noista on leimukukka? Mä en tunne näistä kuin verenpisaran.
Sama on Volvo vieläkin 🙂 Tuo tuli keväällä 2004 purkki rairuohoa takaikkunallaan 🙂 Edellinen Volvo (vaaleankeltainen, aika ruman värinen…) meni lunastukseen ja tämä tuli sitten tilalle 🙂
Leimukukkaa on tuossa verenpisaran yläpuolella olevassa kuvassa, valkoisia, vaaleanpunaisia ja kirkkaan punaisia. Tosi kauniita. Niiden edessä on joku angervo, en muista tarkempaa nimeä.
Mulla oli edellinen Volvo harmaa, tai niin, siinä välissä on oli kuukauden verran valkonen farkku, joka kanssa meni lunastukseen ja nyt on tämä punanen farkku.
Kesä ❤
Se ainoa oikea vuodenaika jolloin me auringon lapset oikeasti elämme. Mitä taas teikäläisen päähän tulee, niin ei muuta kuin uutta punaa päähän (kiitos muuten kuvasta)! Ei sillä että nykyisessä värissä olisi jotain vikaa mutta haluaisin nähdä minkälainen on noiden silmien ja punaisten hiusten kombinaatio..
Turha toivo, mä en laita punaista enää. (Paitsi ehkä sitten kahdeksankymppisenä kun haluan muistuttaa Aira Samulinia…). Kunnon punan ylläpitäminen vaatii tosi usein värjäystä ja mä kammoksun nykyään niitä kemikaaleja ihan liikaa, että rupeaisin moiseen. Enkä kyllä haluais käyttää siihen rahaakaan. Joten brunettina pysyn 🙂