Ulkona on kuulemma hieno ilma

kukkasarvoitus

…mutta pitäkää kivat kelinne. Olin tällä viikolla kärsinyt pienestä flunssasta alkuviikosta ja luulin jo selättäneenikin tuon taudin. Perjantai-iltana olin iltavuorossa, joka meni vielä jonkin verran ylitöiksi. Työvuoro meni hieman räkäisenä, mutta hyvissä voimissa, olin tehokas. Mutta tulipa sitten lauantaiaamu ja neljän tunnin yöunien jälkeen heräsin pää ”ihan tulessa”. Aivan hirveä olo, mutta ajattelin, että jos se siitä ohi menee, kun hetken on hereillä. Näinhän siis terveenä käy, että vaikka olo olisi vähän kaamea liian lyhyiden unien jäljiltä, niin hetken kuluttua helpottaa. No eipä sitten lauantaiaamuna helpottanut, mutta pakko oli töihin lähteä, koska olin ainut illasta aamuun tuleva ja muut eivät olisi päässeet edes sisään tai saaneet kauppaa auki, jos en olisi hinautunut paikalle. Kuorman purkaminen kuumeessa oli melkomoista tuskaa, tauolla sain onneksi otettua lääkettä, niin pystyin keikkumaan vuoron loppuun asti, vaikkakin vaihdoin sen verran osia aikaisemmin pääsevän työkaverin kanssa, jotta hän oli niin pitkään, kuin minun olisi pitänyt olla ja minä lähdin silloin, kun hänen vuoronsa olisi päättynyt tuntia aikaisemmin.

Hienosta ilmasta sain sen verran käryä, että kipaisin töistä päästyäni apteekkiin ostamaan Masalle silmätippoja ja kaupasta ostin itselleni lohdutusherkkuja, creme bruleeta, suklaamoussea ja vadelmahillodonitseja. Moisella sokerimäärällä ei tosin taida tulla terveeksi, vaan levittää tulehdusta vain, mutta jotain lohduketta piti saada. Hmm, ehkä pitäisi ottaa tavaksi mieluummin se, kun lapsena joskus kipeänä ollessaan sai uuden Aku Ankan taskukirjan. Se oikeasti lohdutti, jos oli vaikka kuumeessa ja oksennustaudissa, mutta sai sänkyyn luettavakseen uuden akkarin. Pitäisi varmaan elvyttää se tapa. Tosin tänään en olisi pystynyt kyllä lukemaan mitään. Ehkä se ero on, että kun näin aikuisena sairastaa, ei pysty edes lukemaan. Olen siis pelkästään maannut sängyssä koko päivän, siitä lähtien, kun tulin aamuvuorosta kotiin. Ja olo on ollut maatessakin tuskallinen, aina silloin, kun olen torkahtelultani herännyt. Nyt illalla heräsin hiukan syömään ja ottamaan lisää halpisburanaa ja pitihän sitä tulla blogistaniaakin vilkaisemaan. Huomennakin pitäisi olla kuulemma mahtavat kelit, mutta ainakin nyt on sellainen olo, että huominenkin menee täysin sängynpohjalla. Vaikka nyt olisi ollut aivan mahtavat kelit puutarhahommiin! Optimaalisinta olisi ollut käydä ratsastamassa ja kasaamassa kasvihuonekehikko valmiiksi ja kitkemässä lavankaulusviljelmät uutta kesää varten. Mutta täällä sitä vaan ollaan sairastuvalla. Mutta on tässä tietysti se hyvä puoli, että kun on tarpeeksi kipeä, niin ei jaksa edes surra sitä menetettyä lämmintä ja kaunista ilmaa, jolloin voisi ulkonakin olla. Paljon enemmän harmittaisi olla terve, jos olisi nakattu työvuorolla näin helmillä keleillä. Mutta kun on siinä kunnossa, että maatessakin on tuskaa olla, niin ei osaa edes kaivata sitä, mitä menettää. Kunhan vain saa levätä ja jos vaikka olo jossain vaiheessa helpottaisi.

Tämän siitä saa, kun juuri toissa viikolla totesin pomolle, että olen ollut viimeksi sairauslomalla keväällä 2010. Nyt jää nähtäväksi, missä kunnossa olen maanantaina, että täytyykö oikein käydä hakemassa saikkua. Olen minä tosin kipeä ollut tässä välilläkin, mutta minähän olen niitä lomalla tai vapaapäivinä sairastajia. Enkä muutenkaan osaa olla sairauslomalla, jos en ole oikeasti todella kipeä. Jos on vähän pientä flunssaa, niin en edes pysty menemään kysymään sairauslomaa, en vain osaa. Mutta tänään en kyllä ole ollut työkykyinen, vaikka siellä töissä aamulla olinkin. Ja tämmöisenä päivänä olisi pakko mennä hakemaan saikkua, kun ei pysty olemaan. Mutta aika näyttää, kuinka nyt käy.

Jaaha, jos sitä jaksaisi kastella tomaatit ja sitten tutimaan. Nyt olisi niin hyvä viikonloppu siirtää tomaatit parvekkeelle ja kaikkea puuhaa olisi, mutta nyt ei pysty eikä jaksa.

On tässä sairastamisessa muuten vielä sekin hyvä puoli, että vaikka minulla ei olekaan yskää, olen juonut joka ilta kulauksen Resilaria. Rakastan sen makua! Joten olen kulauttanut sitä kurkkuuni yötä vasten, ihan niin kuin varmuuden vuoksi. Juu, tiedän, että olen vähän outo…

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Elämää, Kesä, Valitusta Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

7 vastausta artikkeliin: Ulkona on kuulemma hieno ilma

  1. outopaimen sanoo:

    Sympatiat sulle ja kehotan hakemaan antibiootit heti koska tämä tauti ei buranalla eikä parilla muullakaan jyreämmällä taltu. Tosin ei näköjään Amorioineilla jotka menen vaihtamaan heti huomenissa. Täkäläiset ovat sairastaneet keskimäärin pari viikkoa ja aika paljon on niitä joita tauti on riepotellut kokonaisen kuukaudenkin.

    Jos yhtään lohduttaa, niin et ole ainoa joka manaa tätä turhauttavaa sängyn vankina olemista.
    Paranemista äläkä riehu.

    Ps. Vaihdoin blogin mallia ja taas sä päivityt 😀
    Pss. Moni vihaa Chromea mutta roilasin äsken webstoressa ja siellä oli tälläinen Chromeen laitettava WP:n laajennus joka mahdollistaa (käsittääkseni, mun kielitaito on tosi surkea) postaamisen ilman varsinaista kirjautumista (”lähetetään” tänne?) ja ajattelin kysäistä että ootko kokeillut?

  2. rantakasvi sanoo:

    Paranemista! Kyllä niitä kesäkelejä sullekin vielä riittää:-)

  3. Timo Lampi sanoo:

    Kipeenä on typerää olla ja sun on nyt pakko olla tosi kipee kun ei ees selfietä irronnu. 🙂
    Pikasta paranemista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s