Muistoja

juhannusruusut1

Kolme vuotta sitten juhannuksena vietimme setäni syntymäpäiviä ja silloin mietin, että kääk, miten elämä menee nopeasti, kymmenen vuoden kuluttua isäni veli olisi jo oikeasti vanha, eikä elämää välttämättä olisi enää kovin montaa vuotta jäljellä, siis sitten siitä kymmenestä vuodesta eteenpäin.

juhannusruusut2

Vuosi sitten juhannusaattoiltana setäni kuoli. Niitä kymmentä ajattelemaani vuotta sinne ”vanhuuden rajalle” ei koskaan tullutkaan.

Eilen kävin sattumalta samojen koivujen alla, missä vuosi sitten sulattelin tietoa setäni kuolemasta. Ajauduin sinne eilen sattumalta, yhtäkkiä vain tajusin, että olen samassa paikassa, kuin vuosi sitten, tällä kertaa vain tuntia myöhemmin. Viime vuonna siinä paikassa katselin riippuvia koivuja auringon paistaessa kauniisti. Tänä vuonna aurinko ei paistanut, mutta viime vuonna minua jotenkin lohdutti se, että isäni veli kuoli todella kauniina ja aurinkoisena, vihreänä juhannusaattona.

Elämää ei voi ennustaa, ja kaikilla meillä on oma aikamme täällä.

Minulla oli hyvä setä. Rento ja lupsakka tyyppi, jonka seurassa ei tarvinnut juuri miettiä, että vetääköhän tuo nyt herneen nenäänsä. Sukulaisten(kaan) kanssa ei ole aina helppoa ja monenlaista persoonaa mahtuu siihenkin joukkoon, mutta isäni veljen tulen aina muistamaan ihmisenä, jonka kanssa oli helppo olla ja jonka seurassa voi olla oma itsensä. Näitä ominaisuuksia pidän suuressa arvossa. Kukaan ei tietenkään ole täydellinen ja kaikkein läheisimmät näkevät ihmisestä myös niitä puolia, jotka eivät ole hehkuttamisen arvoisia. Mutta minä muistan setäni ihmisenä, joka ei vaatinut toisilta mitään tai olettanut toisen mahtuvan johonkin tiettyyn muottiin ja kysellyt mitä numeroita sain lapsena koulussa todistukseen. Ennemminkin hän naureskeli sille, kun ratsastuskoulussani oli hevonen nimeltä Jörppi. Ja tällaiselle vapaa-aikasuuntautuneelle ihmiselle kuin minä, sellainen on aina sopinut hyvin 🙂 Hiiteen virallisuus, nipotus ja liiallinen vakavuus, tärkeintä on muistaa, että ruoan jälkeen kuuluu mennä ruokaperäisille 😀

Muistellen,
Marra

Kategoria(t): Elämää, Kesä Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Muistoja

  1. rantakasvi sanoo:

    Tuon parempaa muistokirjoitusta sedästäsi ei kukaan voisi kirjoittaa. Kauniisti muisteltu.

  2. outopaimen sanoo:

    Komppaan Rantista, tämä oli tosi kaunis muistokirjoitus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s