Kun blogistaniassa ovat muutkin pitäneet viime aikoina erinäisiä muotikatsauksia, päätin minäkin ottaa osaa ja esittelen tässä varmasti turvallisen ja ennen kaikkea esteettisen talviratsastuskypäräni. Minulla on siis kesä- ja talvikypärä erikseen, koska toisen alle pitää mahtua talvella myssy ja kesäkypärä on sitten tiukempi, sinne ei mahdu väliin mitään ylimääräisiä kankaita. Mutta here we go…
Kypärän sivuilla pehmusteet repsottavat ja näyttävät tuossa lipan takanakin olevan ihan irti…
Tässä kypärän takakiinnitys on melkein katki, mutta vielä roikkuu hiukan kiinni.
Tässäkin on vielä osa kiinni, aika hyväkuntoiselta näyttää.
Siis tämäkin on vain melkein kokonaan katki…
Tässä sivussa näyttää olevan tuo nahka vielä ehjää, vain pehmuste on irti.
No tällä puolella näyttää olevan nahkakin katki.
Päältä kypärä on tyylikkäästi – suorastaan taiteellisesti- melkoisen kulahtanut.
Mutta kulahtaneisuushan ei tietenkään haittaa, sillä olen ratkaissut ongelman neulomalla kypärälle tällaisen hienon pipon. Tässä on kuulkaa oikein paljetteja päällä, niillä muuttuu kulahtanutkin kypärä suorastaan häikäiseväksi.
Minä olen melko huono heittämään pois tavaraa, ellei se ole ihan totaalisen käyttökelvottomaksi kulunutta. Toki sellaisia täysin kunnollisia tavaroita, mistä en vain jostain syystä enää pidä, annan jatkuvasti pois kirppikselle jne. Mutta ongelman muodostavat tavarat, jotka ovat niin kuluneita, että niitä ei voi antaa eteenpäin, mutta eivät ole kuitenkaan niin rikki, että ne voisi vielä hyvällä omalla tunnolla heittää roskiin. Sen takia tulee monesti käytettyä monta vuotta jotain hieman rikkinäistä, koska se ei ole vielä tarpeeksi rikki. Tai esimerkiksi, jos vanhassa topissani on 10 cm halkaisijaltaan oleva reikä, en voi heittää sitä roskiin, ennen kuin toppi on loppuun käytetty lattiarättinä. Ratsastuskypärän kanssa tämä systeemi ei tietysti ole välttämättä järkevää, mutta olen sitä nyt tässä muutaman kuukauden katsellut ja pyöritellyt ja miettinyt, että pitäisiköhän tämä ottaa pois käytöstä, mutta tullut sitten siihen tulokseen, että niin kauan kuin nuo sisälmykset jotenkin roikkuvat kiinni, niin eiköhän tämä ole ihan hyvä.
Näillä mennään,
Marra
”Kyllä tää vielä menee” kuulosta Oikein Tutulta!! Ja hyvä niin, kunhan sulla ei ole turvallisuus vaarassa?
Paljettipipo saa elämän säihkymään, silloinkin kun mikään muu ei säihky!
No onhan tossa kypärässä vielä tärkeimmät remelit ja runko kunnossa eli kyllä sen pitäis päässä pysyä ja suojata. Sitten kun toi takakiristys pettää kokonaan, ettei kypärää saa enää säädettyä sopivan kokoiseksi, sitten tarvii varmaan ostaa uus. Tai ainahan voi kokeilla korjata, jos vaikka laittais vähän teippiä sinne 😀
Toi paljettilanka on Novitan Crystalia muistaakseni. Joskus piti ostaa ruskeaakin ja tehdä myös arkielämän paljettipipo, mutta sekin sitten jäi. Niin kuin sata muutakin projektia 😉
Näin muotiasiantuntijana (?!) sanoisin, että tuo paljettipipo pelastaa paljon. Mutta samaa mieltä Helmin kanssa olen, että turvallisuus on tärkeää.
Toisaalta jonkun tavaran poisheittäminen on kyllä vaikeata. Pitää olla kunnolla rikki. Täysin käyttäkelvoton. Miten sen sitten määrittelee, vaikeaa on 🙂
Joo, paljettipipo pelastaa tilanteen kuin tilanteen 😉
Mulla taitaa olla aika korkea kynnys käyttökelvottomille tavaroille 🙂
Mene nyt hyvä nainen ostamaan uusi kypärä koska sulla on vain yksi (ja pirun nätti) pää jota tulee varjella. Jos sä suret vanhan kypärän pois heittämistä niin kyllä mä sille siunaustilaisuuden järkkään ja hommaan pitopalvelun paikalle. Voidaan sitten kahveetella ja muistella sun kyprärää ;D
Hahhaa 😀 No, tätä poisheittämistähän ehtii tämän talvikypärän kanssa miettiä. Toisin kuin mun kesäkypärän, joka on ulkoisesti paremmassa kuosissa, mutta putosin sen kanssa viime syksynä kaksi kertaa ja kypärähän pitäisi vaihtaa joka putoamisen jälkeen, köh…. Ja nyt kun aloin miettiä, kun olen koko ajan muistellut, etten ole tällä kuluneella talvikypärällä ikinä pudonnut hevosen selästä, mutta itse asiassa oonhan mä ottanut maakosketuksen kerran sen kanssa, kun koko hevonen kaatui päistikkaa kyljelleen. Että on sekin saattanut tärähtää. Mutta hyvin on palvellut, yli 15 vuotta jo 🙂
Mä sitten muistan ton, jos se päivä joskus koittaa, että heitän tuon kypärän pois, niin joudut järjestään sille julkisen muistelutilaisuuden jurtalla! Nih 🙂
Voisko niille edesmenneille kypärille keksiä vaikka jonkinlaiset vitriinin? Tai uusiokäyttää vaikkapa kukka- amppelina, niin ei toi turvallisuus pääsisi kärsimään… 😉
Paljettipipo on kyllä loistava! Tai sehän näyttää jo lähestulkoon hatulta.
Uusiokäyttö vois olla hyvä. Ihan vitriiniä en ehkä sentään kykenis omistaan kypärille, heh 😀 Mutta juu, jos sille keksis jonkun näppärän uusiokäytön, niin sittenhän se jatkaisi hyvää kiertokulkua, eikä menisi kaatopaikan täytteeksi.
Toi paljettipipo on oikeesti kiva, paljetteja on just sopivasti siellä langan seassa, ei liikaa, mutta on kuitenkin 🙂
Variksenpelättimen pääksi? Kukka- amppeliksi? Mitä lie vielä keksitkään… 😀
Ehkä mä raportoin sitten täällä mihin se päätyy, jos raaskin siitä jossain kohtaa luopua. Haha, ehkä musta tulee joku hullu akka, jolla on vanha kypärä kukka-amppelina, sen kun sais niin kätevästi roikkuunkin 😀
Ihan on soiva peli tuo kypärä 😀
Yhden, nyt jo sekajätteeseen päätyneen kypäräni, löysin ex-hevoseni tallilta kaappia siivotessani. Sisällä oli pesinyt hiiriperhe jos toinenkin, paskaa ja papanaa oli ainakin litra. Mutta oli se kylmä talvikin, ihan kommandopipolla ratsastelin (maneesissa). Ja silti jäätyi naama.
Tallille muuten voisitte askaroida kimpassa amppelit. Nykyisissä ilmastoiduissa kypärissä on se hyvä puoli, että liika vesi holahtaa läpi eikä kasvi huku.
Voi ei, hiiriä kypärässä! Mulla teki hiiret viime vuonna pesän mun hevosenkenkälaatikkoon. No, ne teki sen talvella ja minähän sitten kesällä pesin koko laatikon ja hinkkasin teräsharjalla hevoseni varakengät uuteen uskoon. En saanut edes myyräkuumetta siinä pölyssä 😉 Osa kengistä kyllä meni roskiin, hiiren kusi se tuhoaa rautaakin…
Jep, kyllä tosta ilmatoidusta kypärästä hyvä amppeli saadaan, Simpukan idea oli mahtis 🙂
Paluuviite: Pääasiat testatusti kunnossa |