Mun oma puistovahti
Eräänä iltana viime viikolla kävin kaikessa rauhassa Masan kanssa iltalenkillä puistossa. Oli niin kaunista, lämmintä ja ihanaa, että istahdin välillä puiston penkille vain nautiskelemaan kesäisestä illasta. Aina ei tarvitse koiraa ulkoiluttaessaankaan edetä niin lujaa 🙂
Jos se ei ole collie, se on vain koira 😉
On ihanaa nauttia nyt näistä kesälenkeistä. Talvisin kun ei ihan joka kerta huvittaisi lähteä tuuleen, tuiskuun ja pakkaseen koirasen kanssa. Vaikka ihan itse olen koiran hankkinutkin, mutta silti, monta kertaa päivässä ulkolenkki esimerkiksi 25 asteen pakkasessa ei silti herätä mitään kovin suurta innostusta. Paitsi Masassa toki. Mitä enemmän lunta ja pakkasta, sitä ehtymättömämpi on Masan virta. Laukkaa, hyppyjä, täysillä juoksua. Ainakin kaksi tuntia kerrallaan, kiitos! Juuri silloin, kun minä haluaisin vain käyttää sen nurkalla tarpeillaan. Mutta onhan se tietysti kätevää, että koira pärjää kylmässäkin, ei arastele tassujaan eikä sitä tarvitse pukea.
Helmen tekemä korvis 🙂
Helmi ystävällisesti teki minulle tämmöiset korvikset. Ja yksi työkaveri ihastui näihin niin, että halusi itselleen samanlaiset, mutta siniset. Järjestyihin sekin sitten 🙂 KIITOS Helmille! 🙂
Kyllä on vaikeaa ottaa selfieitä, tulee tyhmiä varjoja.
Kovasti yritin kuvata korvista niin, että se pääsisi oikeuksiinsa ilta-auringossa, mutta eipä nämä meikäläisen kympin kännykän kuvat ole niin tasokkaita, että niistä näkyisi, kuinka hienot Helmin tekemät korvakorut oikein onkaan! Me like 🙂
Näkymä penkiltä.
Tämä näkymä oli juuri sopiva katseltava. Ei paistanut liikaa aurinko silmiin, kun oli sopivasti puita edessä 🙂 Järven läheisyys on kuitenkin kiva juttu 🙂
Mulla on kuuma, lääh lääh.
No, mää hyppäsin sit penkille, kun huipulla kuulemma tuulee. Nih!
No okei, mä meen sit ruoholle makoileen, jos ei kerran oo soveliasta istua puiston penkillä. Taas meitä koiria syrjitään, pöh…
Hevoselle liian lyhyet ohjat löysivät uuden elämän koiran talutushihnana. Ja hei, pitäähän ladylla olla kynnet ja koiranhihna liilaa 😀
Kesä on.
-Marra
marrasthetics.wordpress.com 
Olipa mukava käydä kesäisellä iltalenkillä sun ja Masan kanssa. Ja vielä järven läheisyydessä! 🙂
Korvakorut ovat hienot. Näkyy se jo näistäkin kuvista.
Tottahan se on, että vaikka kuinka on itse koiran halunnut ja tiennyt, mitä tuleman pitää, niin ei ne lenkkeilyt aina iske. Mä en oikeastaan usko yhteenkään koiranomistajaan, joka väittää lähtevänsä joka kerta innosta puhkuen matkaan. Mun käy ihan hirveästi sääliksi niitä koiria, jotka joutuvat tekemään säännöllisesti tarpeensa omaan puutarhaan. Se kun ei ole koirille lajityypillistä käyttäytymistä, että omaa reviiriä täytyy sotkea. No, tästä aiheesta saisi taas maratonkommentin, joten lopetan paasaamisen heti alkuunsa.
P.S. Mua risoi eniten märässä kelissä aina se, että kaikki loska kulkeentui koiran jaloissa sisälle. Metsäteitä kun kuljettiin, niin sitä sotkua sitten syntyi. Meillä ei ollut mahdollisuutta suihkuttaa sen tassuja kunnolla. Suihkukoppiin koira ei mahtunut ja ammeeseen 75 kiloista mötikkää ei olisi saanut nostettua, eikä poitsu sinne suostunut kipuamaan. Ei sittenkään, vaikka Ricky rakasti vettä. heittäytyi nimittäin ”uimaan” pienimpiinkin vesilätäköihin (kuten myös katsoi oikeudekseen käydä pulikoimassa appelassa ollessaan mun appiväen lumme- ja kultakala-altaissa).
Mutta siitä loskan ja sotkun määrästä huolimatta koira oli erittäin rakas. ❤
Sen huomaa Masastakin, että koira ei omalle reviirilleen tee tarpeita, ellei ole pakko. Meillä kun mökillä saa Masa olla ihan vapaana pihalla, iso piha ja metsää, ei aitoja missään eli lääniä riittää ja Masa on ehkä hiukan liian isonkin reviirin ominut itselleen. Ei se mihinkään kauas mene eikä lähimpään naapuriin asti, mutta mun mielestä ehkä 20 metriä liian kauas tien suuntaan. No anyway, pointtina siis, että lääniä sillä riittää ja leikatun nurmikon lisäksi omaa metsääkin, vaan eipä se tykkää tehdä sinne tarpeitaan, vaikka olisi koko päivän ulkona. Mutta annas olla, jos käyn sen kanssa naapurissa tai tiellä lenkillä, niin naapurin pihaan se mielellään kakkaa ja tien varteen reissuilla jo aika alkumatkastakin. Mutta omaa pihaa se ei sotke 🙂 Liikuntaa se saa kyllä omassa pihassakin, kun vetäisee aina välillä kunnon hepulit ja juoksee aivan hullua vauhtia ympäri pihaa jne, mutta tarpeiden takia sitä on vietävä pois pihasta lenkille, vaikka se saisi koko päivän aamu kuudesta ilta yhteentoista olla ulkona vapaana. Joten voin uskoa tuon, että ei ole koiran lajityypillistä käytöstä paskoa omalle reviirille. Vaikka tietty se helpottaisi meidän ihmisten elämää, jos koiruus niin tekisi.
Masa tuo niin käsittämättömiä määriä hiekkaa ja kuraa sisälle pitkän turkkinsa kanssa, että huh. Näillä keleillä tietty ei, mutta syksy, talvi ja kevät on kauheaa aikaa sen suhteen. Meillä saa onneks koiran suihkuun, kun on vain suihkuverhon takana se, eli ei mitään koppia tai ammetta. Mutta käsittämätön määrä sotkua tulee. Mutta Masa on kaiken sen arvoinen ja enemmänkin. Mun rakas ❤
Masa on kyllä erityisen suloinen karvaturri!!
Ja sulle kyllä noi ”discopallot” sopii kovasti hyvin. Kiva, kun kelpasi 😉
Masa on paras 🙂 olen vähän puolueellinen ehkä….
Työkaverikin oli jo töissä discopallojen kanssa ja toinen työkaveri totesikin mulle tänään, että sulla on samanlaiset korvikset kuin x:llä. Niinpä 😀
Mukava kesäinen lenkki. Oikein huokui kesäillan rauha. Ja Masa, on niin kaunis! Tottakai kaikki huomaa, että sulla on kynsilakka sävy-sävyyn sopivana hihnan kanssa. Masakin tykkää 🙂
Meillä oli viime talvena viikon hoitokoira. No, sehän oli juuri se kura-aika ja olin aivan hiestä märkä kun sain koiran pesuhuoneen ja edes tassut pestyä. Kun mies oli ensin juossut sen kanssa lenkin.
Kesäilta oli kaunis ja Masa kans 🙂 Kiva, että postauksestakin huokui kesäillan rauha, koska itse nautin suunnattomasti tuosta lenkistä ja seesteisestä kesäillasta. Good to be 🙂
*laittaa korvan taakse, että Rantiksella on ennenkin ollut hoitokoira, köh…* 😀
😀
Kokemusta on käppänästä ja Katalonianpaimenkoirasta. Jälkimmäinen on se pitkäkarvainen kurakoira. Mutta valitettavasti huonosti koulutettu, puri minuakin ranteeseen, niin, että jouduin menään ensiapuaan saamaan jäykkäkouruistukseen tehosteen. Se on purrutomistajansa kanssa muitakin koiria mutta omistaja ei halau luopua siitä. En tiedä mikä olisi paras ratakaisu. Se nimittäin puree jopa omistajannsa.
Ei se kuitenkaan tuonut koirakammoa minulle, onneksi.
Ai, että Masaa saisi lainata, vau .D
Meillä ei kyllä purra. Jos saa joskus päähänsä puraista, niin mä kyllä puren takas 😀
Eipä sitä Masaa ihan helpolla lainailla, kun koira itse on niin sidonnainen omaan laumaansa, mutta kyllä sitä muutaman kerran vuodessa on reissuja, joille koiruutta ei voi ottaa mukaan, eikä ole pahitteeksi jos hoitopaikkamahdollisuuksia on lähistöllä useampia, ettei tule aina oltua samojen ihmisten rasitteena. Hätätapauksissa nääs on sitten enempi paikkoja mistä voi kysyä, mutta vaivaksi ei ole tarkoitus olla kenellekään.
Juu, olen mielelläni se hätätapaus 😀
Komeita kuvia ja olen sun kans samaa mieltä siitä että kyllä tämä kesä on huomattavasti mukavampaa lenkkeilyaikaa kuin talvi, varsinkin kun Aljoh on samanlainen kuin Masa: mitä kurjempi keli sitä paremmin se viihtyy 🙂
Kun mä kerran (kuuliaisena) noudatan sun ohjeitas ja laitan päähäni ei pelkästään aurinkolasit vaan peräti hitsausmaskin, niin voisitko sä laittaa nämä selfiet aina tekstin loppupäähän?
Ei muuten mutta mä menen jotenkin sekavaksi ja selfieitten jälkeinen teksti muuttuu sumeaksi – puhumattakaan siitä että rivit hyppivät ja….ja…ja 😀
Mä yritän muistaa laittaa selfiet loppuun jatkossa 😀 pitäähän sitä nyt vastavuoroisesti olla kiltti 😀
Multa on mennyt jotenniin ohi onko tuo teidän järvi Näsijärvi vai Vesijärvi vai kenties Jyväsjärveä? Tälleen rannankautta viekkahasti yritän kotikaupunkiasi urkkia, lienetkö asian jossain maininnut?
Kauniit ja tunnelmalliset kuvat. Ja korvisten tekijälle Isot Aplodit, mä voisin tilata kanssa muutamat. Tosin mulla on helmiä muutama ziljoona jossain laatikossa, jäi se korujen teko ja helmikirjonta vähemmälle kun Perilliset saivat jalat allensa…
Tosi viekasta 😀 Noista lähin on Näsijärvi, mutta tässä kuvassa on Pyhäjärvi. Vesijärvenkin tunnen, mutta Jyväsjärvestä en ole kuullutkaan, mutta kai se on jossain Jyväskylän nurkilla 😉 Niin ja en ole kotikaupunkiani täällä varmaan koskaan maininnut, mutta erinäisistä liikkeistäni sen voi aika helposti päätellä 😉
Jos korvikset alkaa himottaa, niin Helmiin voi varmasti olla suoraan yhteydessä 🙂
😀 Mä olen viekas… joskus jopa kompastun omaan näppäryyteeni.
Täytyy jossain vaiheessa kysellä Helmiltä.
Lämpimiä kuvia, fiilis huokuu niistä. Kuule, mäkin saan discopallot, turkoosit , ja ystävätär lahjaksi mustat (mikäli ne ei jää mulle itselleni). Hauskaa!
Kiva, että fiilis huokuu 🙂
Ihanaa, saat discopallot. Tuo discopallo muuten tuli siitä, että yksi pikkutyttö tuli mulle sanomaan töissä, että ”hienot korvikset, ihan kuin discopallot!” 😀
Helmin pitäs kyllä se korupaja perustaa 🙂