Töissä
Nyt täytyy oikein esitellä tämän kesän parhaat kaverini. Nimittäin nämä kengät. Koska kelit ovat sallineet, nämä ovat olleet jalassani todella monena päivänä. Tarkoituksenani oli alunperin ostaa flatit eli siis korottomat kengät, joissa olisi niin paljon remeleitä, että ne pysyisivät varmasti kunnolla jalassa. Korkokengillä kun ei joka paikkaan pääse ja sitten taas kenkävalikoimaani kuuluvat crocksit tai kantapäättömät lenkkarit tai muut vastaavat tekevät jalat kipeäksi, kun niillä pidempää matkaa kävellessä täytyy jalkaa jännittää, jotta semmoiset kengät pysyvät jalassa. Päätin, että tänä kesänä en kärsi jalkakivuista, joten flatit olivat etsinnässä. Ainokaiset ballerinanikin hiertivät niin pahasti kantapäätä, että niillä ei voi kävellä edes sataa metriä ilman sukkia ja minähän en sukkia pidä, kun on lämmintä.
Rantakivillä
Niinpä siis etsin erään kenkäkaupan loppuunmyynnistä flateja, mutta siellä tarjottavat flatit eivät näyttäneet kivalta, joten päädyin ostamaan nämä siksi, että näissä on paljon remeleitä 😉 Enkä ole katunut hetkeäkään. Näissä on korkoa 6 cm, mutta en edes laske sitä koroksi. Näiden kanssa jaksaa tehdä vaikka mitä. Olen tehnyt näillä koiralenkkejä monta, ollut päivän Särkänniemessä, kiipeillyt rantakivillä, ollut töissä, kävellyt maalla kilometrikaupalla hiekkateitä seuraamassa Rohmua ja ratsastajaa, käynyt kaupungilla, viettänyt kokonaisia kesäpäiviä näiden kanssa. Harvinaisen hyvät kengät! Eivät hierrä ja tosiaan pieni korko on sama kuin ei olisi korkoa ollenkaan ja kiilakoroilla ei uppoakaan mihinkään 😉 Erittäin hyvä ostos, etenkin kun maksoivat alle 12 euroa. Joskus löytää halvalla ihan uudetkin kengät.
Kesäyössä kaupungilla
Että semmoinen materialismipostaus tällä kertaa. Mutta kun kengät on vaan niin hyvät 😀
-Marra
marrasthetics.wordpress.com 
Monikäyttöiset kengät ja tosi kauniit ja halvat!
Tuttu Cumuluksen kulma, sattuu nimittäin siihen liittymään paljon hyviä muistoja 😀
🙂
Mä olen joskus todennut ihan saman, että ne ”korkeammat” kengät voivat olla supermukavat. Tai ainakin paljon mukavemmat, kuin jotkin lättänät.
Itselläni on tuon penikkatautini (kuulostaa eläinten sairaudelta) jäljiltä aina ollut parempi käyttää korollisia kenkiä. Matalat kengät ärsyttävät kaikkein eniten säären ulkosyrjää ja muistuttaa penikoista.
Sitä paitsi, sun kengät ovat kauniit jokapaikankengiksi!
Nää on ollut yllättävän hyvät 🙂
Mullekin on joskus väitetty mulla olevan penikkatauti, mutta seuraavat lääkärit kumos sen täysin. Enkä usko siihen itekään, mutta yksi lääkäri pääsi musta eroon toteamalla, että penikkatauti ja määräämällä Ketorinia. No, eipä auttanut. Mutta se siitä, mun jalkavaivat on pitkä juttu 😀
Onhan nää kengät ihan kauniit, riippuen tietty mistä kulmasta katsoo 😉 Mulla kun on iso jalka 40/41, niin se on kans yks syy, miksi tykkään oikein korkeista koroista, koska kaikki matalat kengät näyttää lähinnä kanooteilta, mutta kun pistää korkoa tarpeeks, niin sitten kenkä ei näytä enää liian pitkältä. Näidenkin kanssa välttelen katsomasta näitä suoraan sivulta, koska sieltä ne ei oo omaan silmään kovin hyvännäköiset, mutta kun katsoo suoraan ylhäältä alas tai peilistä edestä, niin hyvältä näyttää 😀
Hyvät kengät ovat arvokkaammat kuin painonsa kultaa ja täytyy muuten sanoa että sun jalkaterän kaari on poikkeuksellisen ”terveen” näköinen, suomalaisilla kun tuppaa jostain syystä olemaan varsin lättänät jalat.
Voin tunnustaa, että synnyin tähän maailmaan lättäjalkana ja pihtipolvena, mutta koska kultaisen kahdeksankymmentä luvun alussa elimme vielä hyvinvointivaltiossa, niin siinähän kävi sitten niin, että minä kävin ahkerasti jalkajumpparilla, joka opetti mut kävelemään niin, että jalat kasvais oikein. Ja tonne kaaren alle (tai silloin ei ollu kaari) tungettiin jotkut palikat, jotta oli pakko nostaa kaarta ja sit seisottiin palikat kummankin jalan alla. Ja muutenkin se jumppari opetti seisoon jalan ulkoreunoilla ja oikeasti harjoittelin sitä kotonakin ja siitä tuli niin tapa, että huomaan välillä edelleenkin seisoessani yrittäväni seistä silleen ulkoreunalla, ettei toi kaaren kohta lässähdä alas. Ei se varmaan enää olis tarpeen… Mutta se on muhun jo sisäänrakennettu. Joten kiitos jaloistani ei kuulu geeneille, vaan 80-luvun hyvinvointivaltiolle 🙂 Ja mietin vaan, kuinka käykään, jos mä rupeen lisääntyyn ja lapsille tulee hirveät lättäjalat ja nykyään ei taatusti pääse tosta noin vaan johonkin fysioteraupetille jalkoja korjaileen. No, ehkäpä mä luotan epigenetiikkaan 😉