Huonompi arpa ja kusi valuu

huono_arpa

Joskus elämä on kuin tämä siististi yksittäispakattu koiran herkkupötkö. Päivämäärää oli pitkästi jäljellä, mutta hukkaanhan se meni tuo pötkö, aika pahasti oli ehtinyt pilaantua. Aina ei onni suosi, vaan ostetussa paketissa voi olla ikävämpi yllätys. Ja niin se on elämässä muutenkin. Hyvin paljon merkitystä on sillä, millaiset lähtökohdat saa ja tietysti mitä elämän varrella muutenkin tapahtuu.

Asia tuli mieleeni viime viikolla, kun eräänä iltana mennessäni työpaikan ovelta kohti roskakatosta, oli joku mies pimeydessä kusella. Työpaikkamme takaovella on kyllä sopivan pimeä nurkka, jokseenkin tämä mies ei ollut kääntynyt sitä nurkkaa kohti, vaan oli tarpeillaan yleisöön eli minuun päin. Valtava kusilammikko valui pitkin betonia ja mietin, että onpa kiva, kun kusee tuossa katoksen alla, niin ei edes sade huuhtele lammikkoa pois. Vaikka tulin siihen ulos työpaikan pahvien ja roskien kanssa, mies ei pitänyt kiirettä häipyäkseen ja ehdin siinä huomata, että herran housut olivat kusesta märät. Eikä ihan vähän vain, vaan ihan kunnolla, ylhäältä leveämmin ja vähän kapeampana alueena alas asti. Lopulta mies sai housut kiinni ja lähti kävelemään vaikean näköisesti ensin oikealle ja sitten parin metrin päässä kääntyikin toiseen suuntaan ja poistui minusta nähden vasemmalle. Ei ollut varmastikaan mukavaa kylmänä syysiltana kävellä housut märkinä. Toivottavasti tuolla miehellä oli paikka, johon mennä yöksi lämpöiseen suihkun ja kuivien vaatteiden kera. Tiedä sitten, oliko näin.

Siinä varoessani, etten astu tuoreeseen kuseen (joku työkaveri oli jäljistä päätellen myöhemmin astunut, vaikkakin yritin niitä varoitella), yritin ajatella asiaa muutenkin, kuin siltä kannalta, että hyi yök ja pitääkö tässä työssä tätäkin nähdä. Vaikka ensireaktioni olikin yök ja ällöä, niin rupesin siinä kuitenkin miettimään, että jossain toisissa olosuhteissa tuokin mies voisi olla ihan hyvä tyyppi. Kasvoiltaan mies jopa muistutti jollain tavalla yhtä tunteemani ”normaalia” miestä ja ehkä sekin sai minut ajattelemaan, että jos tuolle kusimiehelle olisi jaettu erilaiset kortit elämässä, ehkä hänen ei tarvitsisi olla siinä tilassa, että kusi valuu hallitsemattomasti pitkin reisiä.

Sillä on paljon merkitystä millaisiin olosuhteisiin ihminen syntyy. Millaiseen maahan, millaiseen perheeseen, millaisten ihmisten kanssa joutuu tekemisiin etenkin lapsena ja nuorena. Todellakaan ei voida sanoa, että kaikki ihmiset olisivat tasavertaisessa asemassa keskenään. Mielestäni on ennen kaikkea niin, että ihminen tarvitsee jonkun, joka uskoo häneen. Edes yhden ihmisen, joka ei latista, vaan kannustaa. Tietenkään se ei aina riitä, joskus kaikki menee pieleen hyvistä lähtökohdista ja kannustajista huolimatta. Ja toisaalta myös toiselta puolelta voi nousta, vaikka lähtökohdat olisivat kurjat. Mutta väittäisin, että kukaan ei voi olla tasapainoinen, ellei hänellä ole ollut koskaan ketään, joka on uskonut häneen. Ja vaikka huonoista lähtökohdista lähtijä saisikin jossain kohtaa ns. kunnon elämästä kiinni, niin tie sinne on todella pitkä ja kivinen, verrattuna häneen, joka on elänyt hyväksyvissä ja tervettä elämää tukevissa olosuhteissa. Osa elämästä menee jossakin mielessä hukkaan, kun se aika menee itsensä ja elämänsä kokoon kursimiseen ja aina on kuitenkin tavallaan reunalla.

Tällaista tällä kertaa. Ja vaikkakin yritän nähdä asioiden taakse, niin täytyy silti myöntää, että olen onnellinen, että minulla on nykyään auto, jolla kuljen päivittäin. Nimittäin siihen aikaan, kun matkustin bussilla, joudin hyvin usein istumaan bussissa kuselta, paskalta ja viinalta haisevien spurgujen vieressä. Niiden jutut jopa yleensä kestin, mutta haju oli välillä niin etova, että meinasin oksentaa ja bussista noustua piti kauan haukkoa happea ulkona, että saa olon tasaantumaan ja toivoa myös, ettei haju ole tarttunut omaan tukkaan ja vaatteisiin. Jostain syystä olin nuorena oikein spurgumagneetti. En tiedä olisinko sitä enää, kun olen nykyään niin vihaisen näköinen ämmä, mutta toivottavasti ei tarvitse mennä bussiin testaamaan…

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Autoilua, Elämää, Kiitollisuutta, Random, Valitusta Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

19 vastausta artikkeliin: Huonompi arpa ja kusi valuu

  1. Satu sanoo:

    Tekisi mieli kirjoittaa asiasta paljonkin, mutta en nyt ehdi. Lyhyesti siis: viisasta tekstiä, Marra! Erityisesti allekirjoitan kohdan ”Osa elämästä menee jossakin mielessä hukkaan, kun se aika menee itsensä ja elämänsä kokoon kursimiseen ja aina on kuitenkin tavallaan reunalla. ” Musta on tuntunut varsinkin viime aikoina (ja oikeastaan aina) juuri tuolta.

    • Marra sanoo:

      Kiitos kommentistasi! Hyvä, että tekstissäni oli jotain tolkkua, koska kirjoitin sitä viime yönä oltuani koko päivän liesussa ja edellisenä yönä olin ehtinyt nukkua huikeat kolme tuntia… Piti tänään palata katsomaan, että kirjoitinkohan ollenkaan ymmärrettävästi, mutta olen vissiin tullut ymmärretyksi 🙂

  2. outopaimen sanoo:

    Mielestäni hienon elämänkatsomuksen tuottama postaus koska et perisuomalaiseen tapaan keskittynyt äijän lattiaan lyömiseen vaan syihin miksi asiat ovat niinkuin ne ovat. Meikäläinen liputtaa tekstin puolesta.

  3. Helmi Nainen sanoo:

    Sä ajattelet samallalailla kuin mäkin.. Koitan aina nähdä asian taa ja miettiä, MIKSI joku asia on näin. Ainahan se ei ole ihmisen oma ”syy”.
    Hieno teksti ja viisasta asiaa!! Hyvä, Marra!!

    • Marra sanoo:

      Mä en yhtään ylläty, että sä koitat aina nähdä asian taakse ja miettiä syitä. Vaikutat niin hyväsydämiseltä ja empaattiselta ihmiseltä 🙂

  4. rantakasvi sanoo:

    Jokainen todellakin tarvitsisi sen kannustavan ihmisen. NImenomaan nuorena, että pohja elämälle olisi parempi. Lisäksi ihminen tarvitsee jonkun/jotain jota voi rakastaa ja jotain mitä voi toivoa.

  5. Ninka sanoo:

    Mä olen edelleen spugemagneetti, tosin en ihan viime aikoina enää – olisinkohan vanhentunut ja rumentunut tarpeeksi? 😀 On kosittu ja sitten änkyröity, kun en ole siltä istumalta suostunut tämän rähjääntyneeltä joulupukilta näyttävän heebon pyyntöön, sitten on ihan muuten vaan istua rojautettu viereen juttelemaan syntyjä syviä. Aika usein ne pysähtyy kyselemään lähimpää Alkoa tai ihan vaan rahaa multa. Mikä lie vetovoimani salaisuus…

  6. Simpukka sanoo:

    Tärkeä aihe ja hienon asenteen omaat. Jos jokainen tässä maailmassa ymmärtäisi katsoa asioita edes muutaman minuutin ajan vuodessa tuolta samalta kantilta, maailma näyttäisi olettaakseni toisenlaiselta.
    Asenteet ovat asioita, joita kuitenkin jokainen kohdallaan voi muuttaa. Ihan vain avata silmänsä ja tiedostaa se, että myös ne laitapuolenkulkijat ovat joidenkin siskoja, veljiä, tyttäriä, poikia, isiä, äitejä, mummoja, ystäviä jne… Tuskin hekään ovat elämäänsä tarkoituksella sellaiseen jamaan ajaneet.

    En nyt voi sanoa itsekään ilahtuvani, jos joku spuge lähemmin seuraan tunkee, mutta kyllä ne useimmat tapaukset ovat omiaan herättämään ajatuksia. Täällä on jos jonkinlaista rahankerjääjää, mutta rahaa en heille yleensä anna. Kaupungilla kävelykadulla liikkuessani olen useamman kerran tarjoutunut ostamaan rahan sijasta täytetyn sämpylän ja tai kuuman keiton, jos joku on tullut kerjäämään. Sen verran kuitenkin karsastan suoranaisen rahan antamista, sillä en halua sen kuitenkaan menevän viinaan ja tupakkaan. Niihin tarpeisiin pitäisi sosiaaliavusta saatavat rahat riittää. Ja nyt en puhu vähävaraisista, vaan niistä todellisista spugeista.
    Mun sydäntä särkee joka kerta, kun näen eläkeläisiä tonkimassa roskiksia.

    Samaten on jäänyt mieleen tilanne, jonka koin viime joulukuussa. Olimme lähdössä New Yorkin matkalle ja kävin sitä ennen pankissa vaihtamassa rahaa. Edessäni oli vanhus, joka pyysi nostaa kaksi euroa tililtään. Siinä tilanteessa voin itse henkisesti TODELLA huonosti. Siinä asioidessani, olin päättänyt, että jos vain suinkin vielä näen sen saman miehen pankin ulkopuolella, käyn painamassa hänelle 20 € setelin kouraan ja toivotan hyvää joulua.
    Miestä ei enää näkynyt, mutta se tilanne kouraisi kyllä sydänalaani rankasti.

    • Marra sanoo:

      Mun mielestä on niin, että ihmiseltä ei voida vaatia sitkeyttä ja selviytymistä kaikesta, ellei sitä sitkeyttä ole ihmiseen jo ennen aikuisuutta istutettu. Joillakin on suuret henkiset voimavarat kestää vaikka mitä ja pärjätä aina, mutta eivät ne itsestään ihmiseen tulee, vaan tarvii olla se pohja luotuna, millä henkinen vahvuus lepää. Ja jos sitä ei ole ihmiselle annettu, on muiden ns. vahvojen ihmisten ihan turha tulla selittämään, että ”jokainen huolehtii vain omista asioistaan”. Ei talokaan pysy pystyssä ilman perustusta, vaikka rakentaisi kuinka korkeita seiniä.

      En mäkään lähtisi antamaan rahaa. Ruokaa voisin antaa kans, mutta raha taitaa mennä yleensä vääriin tarkoituksiin. Joskus teininä olen pari kertaa antanut ”bussirahaa”, kun olen kokenut tilanteen niin uhkaavaksi, kun spurgu on ollut suunnilleen kurkussa kiinni. Miehet ei niinkään, mutta naiset oli väliin aika pelottavia, kun teininä kuljeskelin kaduilla. Nykyään olisikin vaikeampi antaa rahaa, kun mulla on tosi harvoin käteistä ja pankkiautomaattejakin on harvassa, että ei siinä rahaakaan ruveta nosteleen. Toisaalta hyvän niin. Jos joku on kuitenkin oikeasti ruoan tarpeessa, niin sitä saa aina ostettua kortilla…

      Mä oon joutunut muutaman kerran kans tilanteisiin, että olisin niin halunnut auttaa, mutta tilanne on mennyt jotenkin sivu suun. Jotenkin on aivot raksuttanut liian hitaasti, eikä ole heti ollut tilanteen tasalla ja sitten kun on tajunnut, mitä voisi tehdä, niin on jo missannut ihmisen. Mutta tiedän, miltä se tuntuu ja toivon, että olen oppinut noista tilanteista, että jatkossa, jos sellaisia tulee, olisin heti kartalla ja tajuaisin, mitkä on mun mahdollisuudet tilanteessa. Suomessa ei muuten varmaan edes voisi nostaa kahta euroa tililtään, kun pankin palvelumaksu tiskillä on varmaan enemmän. Elämä on julmaa.

  7. Timo Lampi sanoo:

    Ihmisiihän heki on…

  8. Hirnakka sanoo:

    Viisaita sanoja ja punnittua puhetta. Kiitos.

    Kun koneeni vasta latasi tekstiäsi, oli näkyvissäni vain otsikko ja tuo koiran purutikku. Siinä odotellessani ehdin jo funtsailemaan, että melko härskin näköinen raskaustesti… onneksi se ei ollut sitä.

  9. Miiru sanoo:

    Super hyvä teksti! Asiaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s