Huomenna se on menoa

lätäkkö1

Kuvat eivät nyt juurikaan liity tekstiin mitenkään, paitsi aasinsillan kautta. Heppani ei tykkää lompsia kuralätäköiden läpi ja putosipa kaverini taannoin selästäkin, kun herra poni väisti lujassa laukassa lätäköitä vähän sinne sun tänne. Näissä kuvissa Rohmusen ratsastaja houkuttelee ponia lätäkköön porkkanoiden avulla ja eipä ahnetta ponia sitten lätäkkö haittaa, kun on porkkana tiedossa 😀 Ja nyt on meikäläiselläkin tiedossa hommia omalla epämukavuusalueellani, sillä huomenna olisi tarkoitus lahdata possut ja la/su sitten leikata ne lihoiksi. Kaikki uutta ja ihmeellistä minulle!

lätäkkö2

Mutta niin kuin poni tekee mitä vain porkkanan eteen, niin teen minäkin maukkaan, itse kasvatetun porsaanlihan eteen. Varmaa on ainakin se, että viikonlopun jälkeen olen paljon fiksumpi asian suhteen ja mikäli näitä tilanteita tulee eteen tulevina vuosina, tiedän ainakin jo sen, miten asioita ei ainakaan kannata hoitaa, vaan kannattaisi keksiä jokin helpompi tapa 😉 Viimeksi tänään olen keskustellut 1,5 tuntia kahdeksan sikaa kylmänneen henkilön kanssa ja saanut arvokkaita vinkkejä jo hiukan kokeneemmalta henkilöltä. Joten eiköhän se tästä 🙂 Tänään ja huomenna ennen h-hetkeä on vielä tehtävä muutamia viime hetken työkaluhankintoja asiaan liittyen, jotta illalla päästään tositoimiin.

Täytyy katsoa sitten viikonlopun jälkeen, julkaisenko täällä joitakin kuvia tapahtumasta, vai onko ne parempi jättää julkaisematta siksi, että kaikki eivät varmaankaan halua nähdä moista materiaalia…

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Hevostelua, Possupölinää, Ruokaa Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

15 vastausta artikkeliin: Huomenna se on menoa

  1. Timo Lampi sanoo:

    Hyvin se menee. Lyöt vaan kirveen hamarapuolella sikaa ottaa niin kovaa ku käsistä lähtee. Siihen se tuupertuu ja heti katkot kaulasuonet ja lasket veret vatiin ja muista sekottaa ettei veri hyydy. Pilkkominen se sitten on helppoo kinerpuussa. Liha itte näyttää mistä se pitää leikata. Kyllä se sunki silmille avautuu. 🙂

    Ja ilman muuta otat paljon kuvia ja laitat ne tänne näkyville. Hyvä se on nykyajan kakaranki nähä että mistä se hampparin pihvi oikeen tulee. 😀

    • Marra sanoo:

      Joo kyl mä oon varmasti viisaampi tän viikonlopun jälkeen. Tällä hetkellä ei ole vielä mitään näkemystä, mitä sieltä sian sisältä avautuu, mutta parin päivän päästä on 😉

      Katotaan, jos edes kerkiän ottaa kuvia 🙂

  2. Heidi sanoo:

    Juu samoilla linjoilla Timpan kanssa, ehdottomasti kuvia tänne.

    Löysitkö sitä vaakaa mistään? Minua nämä painon mittaukset kiinnostaa erityisesti.
    Tsemppiä possujen lahtaukseen! 🙂

    • Marra sanoo:

      Katsotaan millaisia kuvia tulee otettua 😉

      En löytäny vaakaa 😦 Saadaan siis punnittua toki leikatut lihat, mutta koko possua ei, mikä on kyllä vähän tylsää, olisi mielenkiintoista tietää paljonko meidän liikkiöt painaa verrateen teurasikäisiin tuotantopossuihin.

      • Marra sanoo:

        Hah, huomasin viime yönä XXL-urheiluliikkeen mainoslehtisestä, että niillä oli riistavaa’at tarjouksessa. Niinpä kävin vielä tänään sellaisen hakemassa. Joten saadaan edes jonkunlainen ruhopaino 🙂

  3. rantakasvi sanoo:

    Niistä tulee oikein Halloween-possut:) Minä kyllä voin kanssa katsella kuvia, jos ehdit kuvata.
    Ja edelleen nostan hattua, ei sitä joka nainen tee tuollaista 🙂

    ps. Lupaan leipomuksia kaupan päälle…

  4. Marjaana sanoo:

    Ihana toi sun tunniste ”poni menee porkkanan perässä lätäkköön”.

    Jos laitat lahdattavien possujen kuvia, laita joku varoitus kans, joooooko!!!

  5. Satu sanoo:

    Hyvää halloweenia vaan possuille. Jos ei ole jo myöhäistä toivottaa. Karkki vai kepponen… no sitähän ei aina kysytä.

    Mä en välttämättä haluaisi nähdä niitä teurastuskuvia, vaikka kuten Timo sanoi, niin hyvä se on nykyajan kakaran nähdä, mistä liha tulee. Kakarahan mä en ole, mutta olen just sellainen ”liha tulee kaupasta, ei elävästä eläimestä” -tyyppi.

    • Marra sanoo:

      Tässä tapauksessa possuille tarjottiin peruna ja kepponen…

      Teurastaminen on kaikin puolin avartava kokemus. Sitä joko alkaa kasvissyöjäksi tai pitämään tapahtumaa luonnollisena ja normaalina.

  6. Simpukka sanoo:

    Aikamoinen mimmi olet, jos vielä omin kätösin kykenet päästämään possut hengiltä.
    Mä kestäisin hyvin ajatuksen siitä, että ruokin omia possuja, jotka sitten teurastetaan mutta siihen se kyllä jäisi. En kykenisi takuulla tappamaan, enkä paloittelemaan.

    Kyllä kai se uteliaisuus mut ajaisi kuvia katsomaan, vaikka ajatuksena se onkin epämiellyttävä.

    Mielenkiinnolla kyllä odottelen raporttiasi.

    • Marra sanoo:

      Mun mielestä on kivempaa, että possu putoaa ruoka-astian ääreen oman koppinsa ovelle, kuin että se joutuisi hermostuttavaan kuljetukseen hassulta haisevaan autoon ja vieraaseen pelottavaan teurastamoon. Vaikka siinä joutuukin sitten itse näkemään sen, kun nappi menee otsaan ja possu putoaa, mutta olenpahan itse nähnyt, että possu ei ehtinyt tajuta mitään ja oli hyvillä mielin viimeisellä ateriallaan. Mutta ehkä mä olen jopa yllättänyt itsenikin jossain määrin, koska toin sikojen päätkin karvoineen kaikkineen meille kotiin ja iskin pakkaseen odottamaan aikaa, kun ehdin keittää ne. Hiukan huvitti kyllä, että jospa naapurit tietäis, mitä mä roudaan… Tosin täytyy myöntää, että kotona söpöä päätä silitellessä meinasi iskeä melko tunteellinen hetki, se pää on niin paljon konkreettisemmin se tuttu possu, kuin muu ruho lihoineen…

  7. Sanna sanoo:

    Kyllä ei olis minusta semmoseen… ehkä hätätilassa, jos eläin kärsii ja ne kärsimykset on pakko lopettaa, mutta mieluummin nakitan toiselle nekin hommat.

    Ymmärrän herra ponia mainiosti; eihän sitä voi tietää, minkälainen Loch Nessin hirviö siellä lätäkössä on, tarraa vielä nilkasta kiinni! Ja se voi olla vaikka viis metriä syväkin! Lätäkkö siis, ei hirviö. Ehkä.

    • Marra sanoo:

      Musta näköjään on. Tai ainakin avustamaan hommassa, enhän mä itse sitä pulttipyssyä käyttänyt, pidin vain sian ruokavatia… Mutta pystyn olemaan ainakin paikalla.

      Juu, lätäkössä on ehdottomasti Loch Nessin hirviö ja metsässä väijyy sapelihammastiikeri, mikäli ponilta kysytään. Joskus myös lumipenkat ja kuuset on pelottavia, jos olisi vähän liikaa energiaa. Sitten, kun on poni hyvin liikutettu, niin sitten ei ole pikkuasioilla niin väliä 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s