Stereotypioita ja ennakkoluuloja

maalaisminäcityme

 
Vasemmalla olevassa kuvassa olen lähdössä teurastamaan possuja, oikealla olevassa kuvassa olen matkalla syntymäpäiville. Vasemmalla siis maalaisminä ja oikealla kaupunkiminä.

Viime aikoina on sattuneesta syystä ollut paljon puhetta sikojen teurastamisesta. Niin live-elämässä kuin blogissakin on tullut välillä vastaan kommentteja, ”eipä siitä Marrastakaan uskoisi…” ja nämä kommentit innoittivat minut kirjoittelemaan hiukan stereotypioista. Oma suhteeni stereotypioihin on vähintäänkin kaksijakoinen 😀 Minä nimittäin inhoan yli kaiken stereotypioita, varsinkin naisista.

Muutama pieni arjen esimerkki vuosien varrelta:

Mieheni osti punaisen auton muinoin. Aika moni tuttava kommentoi, että ”Marra on saanut päättää värin.” Siis että mitä? Meikäläisellä ei ollut asiaan osaa eikä arpaa. Lisäksi en pidä pienistä ja suloisista punaisista autoista, vaikka jonkun toisen naisen mielestä se olisi ihana kuin karkki, niin minä satun tykkäämään isoista, räyheistä ja jopa rumista autoista. (Poislukien Corvette, joka on kanssa ihan kiva 😉 …)

Joku kommentoi minulle: ”Voithan sä muuten viedä auton katsastukseen, mutta tarvit jonkun ajamaan sen sinne”. Niin minne? Sinne nosturin päälle vai? Sorry vaan, mutta en kehtaisi ajaa autolla ollenkaan, jos en kykenisi itse ajamaan sellaisen vempeleen päälle.

Kaikki naiset pitävät shoppailusta. NOT! Yksi ärsyttävimmistä ja hermot vievimmistä asioista, mutta joskus tietenkin välttämätöntä ja silloin on yritettävä psyykata itsensä kestämään operaatio ilman suurempaa ahdistusta.

Naiset pitävät hempeistä pastelliväreistä ja rimpsuista ym pikkusievästä. Moni varmasti pitää, mutta minä en. Moiset systeemit aiheuttavat suorastaan ahdistusta, etenkin siinä vaiheessa, jos ollaan jossain naisten tapahtumassa ja kaikesta on tehty niin ”ihanan naisellista” ja oletetaan, että kaikki nauttivat näistä puitteista.

Sitten käännetään asia toisin päin. Olen joutunut stereotyyppisen ajattelun kohteeksi joskus nuoruudessani myös siksi, että satuin olemaan siihen aikaan blondi, minulla roikkui korvissa isot renkaat ja olin pukeutunut violettiin karvapaitaan… Minulle ei kuulemma sopisi paikka, missä voi joutua lehmääkin hoitamaan. Vai niin… Taisin olla ko. tilaisuudessa ainut, joka oikeasti rypi joka viikko monta kertaa paskassa maaseudulla tai oli ylipäätään koskaan luonut lantaa.

Loppuviimein asia taitaa olla niin, että ulkonäkö ei kerro yhtään mitään. No on tietenkin tapauksia, joissa kertoo jotain, mutta kuitenkin, ns. normaalia ihmistä ei voi arvioida ulkonäön tai vaatteiden perusteella juurikaan.

hanhetsalon

 
Rakastan niin hanhien katselua, kuin pientä luksusta kampaamokäynnillä.

Ja sitten seuraa tunnustus… Minä itse olen erittäin hyvä kehittelemään ihmisistä omat ennakkoajatukseni ulkonäön ja ulkoisen habituksen perusteella. Kuvittelen ihmisten olevan ulkonäön perusteella tietynlaisia luonteeltaan, kuvittelen tietyn näköisille naisille tietynlaiset miehet ja usein luulen varmasti tietäväni jonkun ihmisen ammatin ihan vain hänen ulkonäkönsä, kotikaupunkinsa ja puhetapansa perusteella. Ja useimmiten nämä ajatukseni menevät ihan täysin pieleen! Viimeksi tänä kesänä taisin suututtaa erään lääkäriksi opiskelevan nuoren miehen, kun olin niin varma, että hän on joku (huijari)businessmies eli kauppatieteiden opiskelija. Ja vuosien varrella olen veikannut monen muunkin ihmisen ammatin tai tulevan ammatin ihan pieleen. Ja ei siinä mitään, jos pitäisin veikkailuni omana tietonani, mutta minähän kerron ne aina itse veikkauksen kohteelle 😀

Joten summa summarum, samaan aikaan, kun itse ”olen kaikkea” ja sujahdan (omasta mielestäni sujuvasti) monenlaisiin saappaisiin, luokittelen muita omien stereotyyppisten mallieni mukaan. Vaikka itsenäni haluaisin murtaa ennakkoluuloja ja stereotypiota monessa asiassa, siltikin sorrun itse kuvittelemaan muista jotain ulkonäön tai habituksen perusteella. Mutta niin monta kertaa olen ollut väärässä tässä viime vuosien varrella, että ehkä tällä menolla joskus opin olemaan lokeroimatta ihmisiä etukäteen.

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Autoilua, Elämää, Random, Shoppailua, Valitusta Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta artikkeliin: Stereotypioita ja ennakkoluuloja

  1. Hun sanoo:

    Täytyy sanoa tähän, että yks syy sille että tykkään enemmän olla brunette kuin blondi on se, että ihmisten ajatukset musta mun ulkonäön perusteella on brunettena lähempänä sitä millanen todellisuudessa oon kuin blondina. Tai siis niinhän mä ainakin kuvittelen 😉 Tosi hölmöä kyllä ajatella, että hiusväri vaikuttaa siihen, millainen ihminen on. Tai ehkä se vaikuttaakin välillisesti ennakkoluulojen ja niiden vaikuttaman käytöksen kautta, mikä on vielä ikävämpää. Mutta kaikilla meillä on ennakkoluuloja ja stereotypioita, ja niistä on monesti hyötyäkin, vaikkakin varmaan enemmän on niitä typeriä ennakkoluuloja joista on vaan harmia.

    • Marra sanoo:

      Toi on niin totta toi hiusvärijuttu! Ehkä sellainen luonnollisen blondi voisi olla, ilman niitä ennakkoluuloja, mutta platinablondi ei… Aina välillä kun ite mietin, että kaipais vaihtelua tukkaan, että mitäs jos olis vaihteeks blondi, niin mulla kans yksi syy siihen, etten vaihda siihen, on se, että en halua sellaista imagoa, mikä blondilla on. Onhan toki muitakin syitä, kuten että tummat hiukset näyttää musta enemmän hiuksilta kuin vaaleat ja kaunis ruskea väri kolahtaa mun esteettiseen silmään, mutta oikeasti, yksi syy on se, etten halua blondia imagoa. Vaikka tiedä sitten muutenkaan tästä meikäläisen imagosta, mutta anyway, that’s the way I think 🙂

      Ja kyllä mä ainakin värjätyn punapään nähdessäni ajattelen, että onpa räväkkä tyyppi, vaikka olisi oikeasti kuinka kiltti henkilö kyseessä. Hiusväri siis vaikuttaa 🙂

  2. rantakasvi sanoo:

    Onneksi itselläni työura on ollut miesvaltaisella alalla ja olen säästynyt niiltä perinteisiltä käsityksiltä mitä nainen osaa ja voi tehdä. Olen aina osannut saman mitä miehetkin. Vähintään.

    Mutta jaksan vieläkin ihmetellä näitä naisia, jotka hankkivat ajokortin ja istuvat sitten miehen kyydissä autossa. Saavat toki päättää se auton värin. Minulle auton väri tulee sen mukaan mistä saa ostaa halvan, ison Volvon! No, nyt se sattuu olemaan punainen, edellinen oli metallinhohtoinen harmaa. Siis jos kurat pesi pois. Mies ei edes ollut mukana tätä ostamassa.

    Vaikka meidän perheessä monet asiat tehdään just päinvastoin kuin tyypillisissä perheissä nainen-mies akselilla, niin silti minäkin nautin siitä kampaajalla olosta, toki 🙂

    • Marra sanoo:

      Musta tuntuu, että naisetkin on usein niitä, jotka olettaa, ettei nainen osaa tehdä jotain ”miehekästä”. Mutta ei pitäisi olettaa muista vain siksi, jos ei itse osaa. Toisaalta osin tämä asia on ehkäpä muuttumassa molempien sukupuolien kohdalla, siis sukupolvisidonnaisesti. Omien vanhempieni ikäluokassa on vielä esimerkiksi paljon miehiä, jotka eivät oikeasti osaa laittaa ruokaa ollenkaan tai pestä pyykkiä, mutta omasta ikäluokastani niitä ei kyllä löydy. Tai vanhempieni ikäluokassa on paljon naisia, jotka eivät ole koskaan ajaneet autoa ja ovat miehensä kyytien varassa, mutta enpä nyt taas esimerkiksi omista suunnilleen ikäisistäni työkavereista keksi yhtään naista, joka ei pystyisi hyppäämään auton rattiin. Niin se maailma muuttuu, ehkä…

      Joo, enpä minäkään valitse auton väriä, väristä tulee se, mikä sattuu olemaan. Jostain kumman syystä 😉 Huomastin tänään töistä lähtiessä, että autoni on ruskea. Ihan hirveät kurat. Vain katto taisi olla punainen 😀

  3. Outo Paimen sanoo:

    …ja tämän postauksen jälkeen mä pidän susta entistä enemmän!
    Likassahan on luonnetta! 😀

  4. Satu sanoo:

    Olipa taas hyvä kirjoitus! Mä inhoan kanssa yli kaiken stereotypioita ja ylipäänsä ihmisten luokittelua minkään ominaisuuksien perusteella. Enkä kyllä harrasta luokittelua itsekään.

    Mulle tuli tuosta auton väristä mieleen aika hupaisa esimerkki. Meidän eka auto oli nimittäin vaaleanpunainen – ja värin päätti nimenomaan ukkeli. 😀

    • Marra sanoo:

      Sä oot pidemmällä kuin mä, koska mä välillä luokittelen ihmisiä alkuun. Vaikkakin lähemmin tutustuttua ne luokitukset yleensä aina osoittautuu erehdyksiksi ja joudun muuttamaan käsitystäni. Ehkä mä oon jo vähän parempaan suuntaan menossa tässä asiassa kuin joskus ennen 🙂

      Aah, mistä edes saa vaaleanpunaisia autoja? 😀 aika hauska juttu 🙂

      • Satu sanoo:

        Tehtaalta sai valita värin, kun osti uuden auton. 😉

        • Marra sanoo:

          Mä olen ollut mukana useamman uuden auton ostossa, enkä ole koskaan missään värikartoissa huomannut vaaleanpunaista. Ehkä mä en vaan näe niitä 😉 Tosin muistan nähneeni liikenteessä joskus ihan vaaleanpunaisen Volvon ja se oli varmaan joku erikoisväri 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s