Kun nyt olen saanut jonkunnäköisen arvion asiasta, kirjoittelenpa siitä tänne blogiinkin pari sanaa. Kävi nimittäin niin, että sikojen suolistuksen yhteydessä huomattiin, että vaaleanpunainen possuhan on ”polttanut tupakkaa”. Illan pimeydessä vain lamppujen valossa katsottiin, että keuhkoissa on mustia läiskiä ja niinpä totesin, että noita keuhkoja ei oteta koiralle syötäväksi. Aamulla sitten sian röökinpoltosta vitsailun sijaan rupesimme miettimään, että mikäs tätä possua oikeasti vaivaa. Päivänvalossa suurin osa läikistä oli tummanpunaisia, eikä mustia, mutta oli siellä muutama mustakin läikkä joukossa ja keuhko oli jossain määrin laajentunut. Missään tapauksessa kyseessä eivät olleen normaalit keuhkot, kuten ruskealla sialla, jolla oli kauniin lohenpunaiset ja kuohkeat keuhkot, kuten kuuluukin.
Otin yhteyttä erääseen ystävääni, joka on eläinlääkäri. Niinpä sitten kaivoimme yönsä pihalla viettäneet keuhkot esiin ja niitä sitten kuvattiin päältä ja viillettiin ja kuvattiin viillot ja läheteltiin kuvat kaverille. Vastailimme myös muutamiin asiaa selvittäviin kysymyksiin ja tunnustelin, miltä keuhkot tuntuvat verrattuna terveisiin keuhkoihin ja raportoin, että mitään muuta omituista ei näin maallikon silmään koko sian ruhosta löytynyt.
En mene tässä postauksessa nyt yksityiskohtiin ”diagnoosista” siksi, että tämä eläinlääkärintarkastus on suoritettu etänä. Mitään oikeaa diagnoosiahan ei voida antaa vain kuvien ja maallikon kertomusten perusteella. Ongelmana tapauksessa on se, että koska emme ole teurastamolla, eläinlääkäri ei voi tehdä tarkempia tutkimuksia ja päättää varmaksi, mistä on kyse ja onko liha turvallista ihmiskäyttöön. Koska siis emme voi mitenkään saada selville, oliko kyseessä vain keuhkoon rajoittunut tauti vai eräänlainen verenmyrkytys, olemme käytännössä tilanteessa, jossa on varmuuden vuoksi parempi olla käyttämättä lihaa ravinnoksi. Jos kyseessä on se pahempi versio siitä tulehduksesta, miltä tämä sikapuolen eläinlääkärin mielestä näyttää, lähtisi tämä sika teurastamolta tuhottavaksi polttolaitokselle, eikä edes eläinrehuksi. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että meikäläisellä on käsissä puoli pakastimellista hukkalihaa, koska Masa on minulle niin tärkeä, etten ota sen kanssa riskejä millään verenmyrkytyslihalla. Niin kuin en ota tietenkään ihmisilläkään eli ei syödä lihaa itse ja Rantiskin joutuu hankkimaan kinkkunsa muualta…
On myös täysin mahdollista, että kyseessä on joku pelkästään keuhkoon rajoittuva juttu tai muuta harmitonta (teurastuksen yhteydessä syntynyt veritulppa tms) eli liha olisi erinomaista syötäväksi. Mutta sitten taas vaakakupissa ovat toisella puolella niin isot riskit, että liha ei kävisi edes eläinrehuksi, jolloin on parempi olla syömättä sitä itsekään. Ja tietenkin kyseessä oli se meidän isompi sika, eikä pienempi. Näin saadaan jäljelle jäävälle käyttökelpoiselle lihalle melkoinen kilohinta, kun ajatellaan, että pienempi possu jäi syötäväksi ja pienemmän possun lihat jaettuna kahdelle possunomistajalle puoliksi ja yhdeltä possunomistajalta mennyt projektiin 500 euroa. Siinä on jo hiukan kilohintaa. No, kaviaari on sentään vielä kalliimmiissa kilohinnoissa 😉 Eikä tätä projektia ole rahan takia tehty ja se nyt on ollut alusta asti selvää, että aloituskustannuksineen possunkasvatus on kallista, mutta silti oli jotenkin mukava ajatus, että kesällä tekemäni panostukset ovat vain sijoitus tulevaan, kun talvella ei tarvitse ostaa lihaa kaupasta. Mutta kyllä sitä nyt tarvitsee sitten ostaa… Mutta tämän kokemuksen perusteella sanoisin vinkiksi kaikille kesäpossuista haaveileville, että kannattaa hankkia useampi sika kuin yksi per perhe, niin silloin mahdollinen hukkaan menevä osuus ei harmita niin paljoa tai ns. tunnu missään.
Joka tapauksessa, tästäkin takaiskusta huolimatta, pidän siankasvatusprojektia antoisana ja voisin ottaa toistekin sikoja. Siat olivat helppohoitoisia ja (ainakin näennäisesti) terveitä. Eläinlääkäriä tarvittiin vain alussa antamaan sikaruusurokote, muutoin possut elivät elämäänsä päällisin puolin terveinä. Tuo keuhkovaivainen pinkki sikakaan ei koskaan esimerkiksi yskinyt eikä muitakaan oireita näkynyt. Se kasvoi hyvin, oli reipas ja kaikinpuolin ehjä päältä päin. Meille tullessaanhan molempien sikojen hännät olivat rikki. (Siathan stressaantuneina purevat toistensa saparot verille, mikäli joku ei tunne ilmiötä.) Niillä oli hännät verillä, kun ne kannettiin autoon. Sitten niillä oli tulopäivänään tietysti vielä stressiä kuljetuksesta ja uudesta paikasta ja ensimmäisen vuorokauden aikana ne purivat välillä toistensa häntiä vielä meillä ollessaan. Mutta ensimmäisen vuorokauden jälkeen hännänpurentaa ei esiintynyt kertaakaan ja possujen hännät paranivatkin sitten nopeasti ja olivat loppuun asti täysin ehjät. Eli jahka possut olivat tottuneet uuteen kotiinsa, niillä ei ollut enää tarvetta häiriökäyttäytymiseen, kun oli isot tilat ja muutenkin possuille kelpaavat oltavat. Itse kun en ole kummoisempi sika-asiantuntija, en tunne kovin montaa mittaria, millä sikojen hyvinvointia voi mitata, mutta häntäasia oli sellainen, josta jaksoin koko ajan iloita, että se purenta loppui ensimmäisen vuorokauden jälkeen ja ilahduin aina katsoessani, että hännät ovat ja pysyvät ehjinä.
Mutta vahinko oli jo luultavasti ehtinyt tapahtua. Mikäli pinkin sian keuhkoissa on sitä miltä se näyttää, on bakteeri todennäköisesti päässyt sikaan rikkinäisen hännän kautta. Eipä tullut mieleenkään silloin, että asialle ehkä pitäisi jotain tehdä, kun hännänpurenta loppui hetimmiten ja hännät paranivat nopeasti. Kuitenkin siat, joiden häntä on purtu, tarvitsevat antibioottikuurin selkärangan mätäpaiseiden ehkäisemeseksi. Meidän possuilta ei tosin paiseita löytynyt, mutta mikäli keuhkontulehdus on lähtenyt rikkinäisestä hännästä, väkisinkin sitä miettii, että olisiko siinä kohtaa annettu antibioottikuuri voinut ehkäistä tämän tilanteen. Mene ja tiedä…
Ylipäätään koko episodi on herättänyt paljon ajatuksia ja kysymyksiä. Tässä muutama esimerkki:
-Kuinka paljon sikoja menee hukkaan isoilla teurastamoilla? Tuskinpa meidän possumme on ainoa, jossa on jotain vikaa ja hännänpurentakin on käsittääkseni erittäin yleistä isoissa sikaloissa.
-Isoissa teurastamoissa on omat eläinlääkärit ja tietyt protokollat elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi. Entäs pienet tilateurastamot, niissä tuskin on eläinlääkäri aina paikalla… Jos olisimme lähettäneet possut sellaiseen rahtiteurastukseen, olisiko sisäelimet vain sysätty syrjään ja meille leikattu lihoista hienot palaset ja jalosteet, enkä koskaan saisi tietää, että pinkillä sialla oli muutoksia keuhkoissa? (Ja tämä ei ole sitten puhetta tilateurastamoja vastaan, itse kannatan tilateurastamoja, mutta kunhan pohdin, miten tämä asia on.)
-Mitä metsästäjät tekevät, kun kohtaavat sairaita osia esimerkiksi hirvessä? Todennäköisesti heittävät sairaat osat menemään ja käyttävät terveet. No, monestihan näin voi varmastikin tehdä.
-Kuinka paljon yleensäkin elintarviketeollisuudessa (etenkin ulkomailla) työntekijää ei kiinnosta, näyttääkö joku osa sairaalta vai ei, vaan se nakataan vain menemään jalostetuksi elintarvikkeeksi. Epäilen, että oli sitten kyseessä kala tai liha tai vaikka kasvis, kaikkien työntekijöiden (ja businessmiesten/naisten) moraali tässä maailmassa ei nosta päätään, vaan tavalla tai toisella saastuneita osia päätyy jalosteeksi tai sellaisenaan ruokapöytään.
-Vaikka tänään tuntuu siltä, että uskaltaako tässä enää syödä yhtään mitään, mitä ei ole itse nähnyt, mistä se tulee, niin kuinka moni oikeasti on sairastunut siksi, että olisi syönyt esimerkiksi eläintä, jolla on joku sairaus jossakin elimessään? Onhan näitä, vaikkapa nyt BSE, mutta silti, on varmasti paljon tapauksia, joissa on heitetty huonot osat hukkaan ja syöty hyvät tai jopa syöty vähän viallistakin osaa, mutta säilytty terveenä. Toisaalta taas voi olla tapauksia, että oikeasti sairaus tulee vaikkapa lihasta, mutta sitä ei koskaan osata siihen yhdistää.
-Tehotuotanto on kaksiteräinen miekka. Suomessa on ymmärtääkseni esimerkiksi sallittua pitää sikoja tilassa, jossa tilaa on 0,65 m2 per sika. (Korjatkaa joku jos luku ei ole tuo.) Se on todella pieni tila ja näin ollen voivat siat olla täysin laillisesti hyvin ahtaasti, eikä ole ihme, että hännänpurentaa esiintyy. Tästä taas voi aiheutua sialle ongelmia, jotka estävät elintarvikekäytön. Mutta sitten taas toisaalta isot tilakoot luovat myös sen, että on isoja teurastamoja, joilla taas on isot resurssit ja tiukat vaatimukset tuoteturvallisuudelle ja isoissa laitoksissa on luultavasti kaikkein tarkin seula elintarviketurvallisuudelle. Ja kun massaa on paljon, ei pari hukkaan heitettyä sairasta eläintä hetkauta kokonaisuutta. Kun on paljon massaa, jokaisen tuotantoketjun osan on helpompi hylätä vialliset tuotteet, kuin jos materiaalia olisi alunperinkin vähän. Ja sitten toisaalta taas nämä isot tehosysteemit myös aiheuttavat niitä ongelmia. Ja toisaalta taas niissä huolehditaan eläinten terveydestä hyvin, koska vaikkapa joku tarttuva tauti tekisi äkkiä todella mittavat tappiot, joten tauteja ennaltaehkäistään ja hoidetaan. Ja sitten taas toisaalta monet eläinlajikohtaiset olosuhteet ovat mielestäni lähtökohtaisestikin ihan pielessä. On niin monitahoinen asia, etten todellakaan tiedä, mikä hyvä olisi…
-Kumpi on parempi: viimeisen päälle tarkastettu ja sairauksista vapaa, turvallinen tehotuote vai lajinmukaisempaa elämää elänyt tarkastamaton kotitarve-eläin? Onko parempi käyttää viimeisen päälle käsiteltyä ja kuumennettua maitoa, jota juodessa infektioriski on äärimmäisen pieni vai käsittelemätöntä maitoa, jossa voi satunnaisesti olla esimerkiksi listeriabakteeri? Se käsitelty kaupan maito on periaatteessa turvallista, mutta toisaalta taas käsittely itsessään tekee maidosta epäterveellistä pidemmällä aikavälillä, kun hyvät bakteerit on tuhottu ja laktoosista tehty huonosti pilkkoutuvaa. Ja sitten taas käsittelemättömässä maidossa on hyvät suolistobakteerit jäljellä ja laktaasientsyymiä, jonka takia moni laktoosi-intolerantikkokin voi sitä juoda. Mutta sitten taas on riskinä, että voi saada esimerkiksi sen listeriabakteerin tai muun vastaavan. Jokainen joutuu itse päättämään, mitä pitää parempana, kumman riskin terveytensä kannalta haluaa ottaa, mutta joskus tuntuu, että on tämä niin vaikeaa… 😉 No toisaalta, eihän sitä maitoa ole mikään pakko juoda tai lihaa syödä, mutta mikäli näitä tuotteita haluaa käyttää, niin joutuu miettimään, haluaako turvallista ja tarkastettua, mutta ei-niin-lajinomaisissa olosuhteissa kasvanutta eläinkunnantuotetta vai lajityypillisemmin kasvanutta kotitarve-eläintä, jonka kanssa on kuitenkin omat riskinsä. Kumpi on parempi, stressaantuneen eläimen tarkastettu liha vai leppoisaa elämää eläneen kotieläimen omalla kotipihalla teurastettu liha? Kysymyksiä, kysymyksiä, vähemmän vastauksia…
Ihmettelenpä, jos joku jaksoi lukea tänne asti koko pitkän tekstini. Mutta piti nyt hiukan purkaa ajatuksia… Tästä koko asiasta tai lähinnä asiaan liittyvistä tehotuotanto/kotitarvetuotanto-pohdinnoistani kirjoittaminen on melko vaikeaa. Asia on niin tunteita herättävä puolin ja toisin, että hyvä kun uskaltaa kirjoittaa mitään, kun joku aina suuttuu. Mutta mielestäni asioita pitää voida pohtia ääneen ja pohtia kaikilta kanteilta, ilman hermostumista. Miettiä, miten asioita voidaan parantaa joka puolella. Miten voitaisiin luoda tuotantoeläimille lajinmukaisemmat olosuhteet? Miten voitaisiin lisätä kotitarve-eläinten tuotosten turvallisuutta tai lähinnä niiden helppoa tarkastamista?
Jep jep, nyt on varmaan aika lopettaa tämä tajunnanvirtapostaus. Tällä hetkellä biohazardpossusta on puolet meidän pakastimessa ja joku päivä täytyy päättää, mihin sen kippaan. Olkoon nyt hetken siellä, kun täytyy hiukan sulatella asiaa. Harmittaa moinen tilanne, mutta toisaalta en viitsi edes valittaa, sillä elämässä on paljon pahempiakin ongelmia, kuin yhden possun hukkaanmeno. Mutta näinkin voi käydä…
-Marra
marrasthetics.wordpress.com 
Jaksoin lukea, aihe kun nyt sattuneesta syystä kiinnostaa (tai ainakin kiinnosti entisessä elämässä 😉 ). No, on ainakin tuttua.
Näitä käy välillä. Raivostuttavaa, kun mitään ei näy päällepäin ja sisältä löytyykin sitten joku kiva killeri. Aiheuttaa hankaluuksia ja rahanmenoa.
Mä jotenkin miellän kuitenkin sen enemmän luonnonmukaisen (jossa varmasti on enemmän näitä ylläreitä) possun terveellisemmäksi, kuin sen possun, jossa on eliminoitu kaikki sairaudet tuuppaamalla niihin sitten taas muita aineita! Puolensa ja puolensa.
Harmitus sentään. Mutta asenne sulla on loistava; tähän ei kuole, taas on opittu ja maailmassa tosiaankin on isompiakin murheita.
Postipaketti haettu tänään kotiin, iso kiitos ❤
Joo sehän tässä onkin just niin outoa, että possu oli todella terveen oloinen ja oli se paremmin kasvanut otus eikä koskaan edes yskinyt ja sitten keuhko on kuitenkin ihan scheissea. Mutta elämä on. Mä olinkin ajatellut kysäistä sulta, että tuliko tämmöisiä vastaan ja kuinka paljon. Ihan mielenkiinnosta, kun itsellä ei ole mitään verrokkiryhmää asian yleisyydelle tai tyypillisyydelle.
Sulle tuli nyt valitettavasti hakukeikka sen paketin suhteen, mutta kun se paketti oli neljä euroa halvempi lähettää kuin maksikirje, niin säästin rahaa… :S
No voihan possun persaus, etten sanoisi!
Niinpä!!
Toki jaksoin lukea minäkin. Ja haluan muistaa kuinka huolella ja vaivaa säästämättä hoidit possuja. Eli paljon mielummin söisin tällaista possua kuin niitä tehotuotettuja, jotka pidetään jatkuvalla lääkityksellä ”terveenä”.
Vahinko on harmittava, mutta oppirahat kai on possunkasvatuksessakin maksettava. Me hommataan kinkku muualta, eniten kurjaa on se, että teiltä meni koko possu 😦
Suomessa ei käsittääkseni tuotantoeläimille syötetä varmuuden vuoksi antibiootteja, kuten monessa muussa maassa tehdään. Suomessa tuotantoeläin saa kuurin silloin, kun sitä tarvitsee. Mutta muuten en lämpene tehopossuille ja esimerkiksi sille, että monessa paikassa niille syötetään geenimanipuloidusta soijasta tehtyä rehua, ne ovat ahtaissa tiloissa, eivätkä pääse ottamaan lajityypillisiä mutakylpyjä ja emakkoa saa Suomessa pitää mielestäni turhan kauan porsitushäkissä, jossa se ei pääse kääntymään ja saa helposti makuuhaavoja jne. Suomessa emakkoa saa pitää tietääkseni kahdeksan viikkoa tuossa porsitushäkissä, kun esimerkiksi Ruotsissa sitä saa pitää ko. häkissä vain muutaman päivän porsituksen jälkeen. Eli tehotuotannossa on paljon asioita, jotka eivät mene oikeustajuuni. Mutta kai se on niin, että niin kauan kuin ihmisille täytyy saada kauppaan halpaa lihaa, tästä ongelmasta ei päästä eroon.
Itse haluan jatkossakin kasvattaa ainakin osan lihoistani itse. Ehkä tästä on ensi kesään mennessä sen verran toivuttu, että hankitaan taas joku elukka kasvamaan 🙂
Kannattaa siis kumminkin ostaa mielummin kotimainen kinkku kuin niitä halvempia tanskalaisia?
Jos haluat välttää antibioottisikaa, älä osta tanskalaista kinkkua. Tanskassa syötetään niin paljon antibiootteja, että siellä leviää jo MRSA sioista hoitajiin! Asiasta voi lukea lisää esimerkiksi täältä http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/ruotsin-televisio-sairaalabakteeri-levi%C3%A4%C3%A4-tanskassa-sioista-hoitajiin-1.59866
Joten kyllä mä sanoisin, että EI tanskalaiselle kinkulle ja suomalaista kinkkua kehiin. Vaikka täälläkään ei asiat ole, niin kuin niiden pitäisi, niin Tanskassa tilanne on paljon pahempi.
Huh,huh, luin ton jutun. Nyt laitan sen linkin miehelle, että ei rupea sitten nuukailemaan kinkun ostossa. Tanskalaiset on halpoja. Kyllä miellä on aina ollutkin kotimainen kinkku, mutta varmuuden vuoksi satsaan vielä tähän 🙂
Tanskassa on muistaakseni yli 12 miljoonaa sikaa, niin hinta on varmasti halpa…
No voihan kökkö, aika harmi, että menee nyt lihoja hukkaan.
Me käytämme karitsan teurastuksiin vain pieniä (keskisuuria) teurastamoita ja tällä hetkellä Pohjois-Karjalassa vain yksi hyvä teurastamo (meidän mielestä). Olipa teurastamo minkä kokoinen tahansa, on eläinlääkäri siellä aina tekemässä eläimelle ja lihalle tarkastuksen, jotta saa ”leimattua” lihaa. Käyttämämme teurastamo ei edes ota vastaan merkitsemättömiä eläimiä, koska niitä ei ell voi tarkastaa. Teurastamoilla on nykyisin niin tiukat määräykset, että epäilenpä miten monta teurastaa ”pimeästi”, Itse en ole törmännyt. Tämä on tosiaan mielenkiintoinen seikka, joka jäi mietityttämään, että minkä verran niitä sikoja tai muitakaan teuraseläimiä menee ikään kuin hukkaan isoilla teurastamoilla?
Meillähän tämä karitsoiden kasvattelu on puolittaista harrastelua, vaikka ammattimaisesti toimitaankin. Meiltä on lähtenyt teuraaksi arviolta 100 lammasta ja aina on saatu ”puhtaat paperit”. Ell kirjoittaa tarkastuksista kirjallisen raportin. Ensin ell tarkastaa eläimen kunnon ennen teurastusta ja sen jälkeen itse ruhon (sisäelimet ja lihan). Mietin myös sitä, että mitä eläinlajia mänöö eniten hukkaan… Kartisat ainakin tuntuisi olevan suht helppoja tapauksia, mene tiedä.
Meillä Suomessa esim. antibioottien varoaika on todella tiukkaa, mutta ulkomailla ei niinkään… Se taas kertoo siitä, että ei se ulkomainen liha ole välttämättä niin laadukasta kuin jotkut luulee. Saati mitä muuta siellä syydetään niille eläimille. Mielestäni suomalainen liha on yksi maailman puhtaimmista vaihtoehdoista, koska määräykset ovat niin tiukkoja. Ne ovat tuottajalle joskus rasitekin, mutta jos asiaa miettii kokonaisuudessa, niin hyvä juttuhan se on, että pidetään tiloilla esim. lääkekirjanpitoa ja on varoajat, jne. Sekä se, että on tiedossa mitä ne eläinkullat oikein sisuksiinsa mussuuttaapi ennen kuin päätyvät meidän lautaselle. Itse ainakin koen joka kerta ylpeyden tunteita, kun meillä syödään lammasta. Tietää mitä syö ja tietää, että tämä eläin sai elää elämänsä onnellisena!
Kiitos pitkästä kommentista! 🙂
Joo tota just mietin, että miten se menee pienemmissä tilateurastamoissa, kun niillä ei välttämättä ole varaa palkata jotain kokopäivätoimista eläinlääkäriä sinne paikalle, joita taas sitten isoissa teurastamoissa on useita… Mutta ilmeisesti siis eläinlääkärit käyvät kuitenkin paikalla tarkastamassa kaikki ”lastit” ja niinhän se täytyy ollakin, kun Suomessa on niin tiukat nuo elintarviketurvallisuuslait. Kun mietittiin sitä rahtiteurastusvaihtoehtoa, niin kävi ilmi, että täällä päin yksi teurastamo ottaa merkitsemätöntä eläimiä vastaan, mutta muut ei.
Mielenkiintoista kyllä olisi todellakin tietää, paljonko sikoja menee suhteessa hukkaan, ettei voida käyttää elintarvikkeeksi. Voisi vähän suhteuttaa omaa kokemusta. Kuulostaa todellakin hyvältä, että teillä on kaikki 100 lammasta saaneet puhtaat paperit ja onhan se ainakin kannustavaa 🙂 Ehkä lammas voisi olla sinänsä helpompi eläin tämän suhteen, kun ne ovat varmaan enemmän ruohonsyöjiä kuin siat, eivätkä syö kaikkea mitä vastaan tulee, enkä ole koskaan kuullut, että lampaat harrastaisivat kannibalismia, kuten siat…
Joo musta lääkekirjanpito ja varoajat on hyvä asia sekä tietenkin rehun jäljitettävyys. Enkä todellakaan kannata sitä, mitä ulkomailla harrastetaan, että tuotantoeläimille syötetään antibiootteja varmuuden vuoksi. Ylipäätään joidenkin maiden tuotantoeläimille syytämät antibiootit, hormonit ja kamala eläinten kohtelu ja kuljetuskäytännön eivät todellakaan innosta ostamaan ulkolaista lihaa. Suomessa on asiat monessa suhteessa hyvin, mutta toki ne voisivat olla vielä paremmin ja toivonkin, että asioihin keksittäisiin hyviä ratkaisuja, joilla eläinten lajinmukaisia oloja voitaisiin parantaa, mutta kuitenkin niin, ettei normi yrittäjälle tule kerralla koko elinkeinon kaatavia kustannuksia.
Surku menetettyjen lihojen puolesta mutta teit viisaan päätöksen ja mitä tekstin pohdintoihin lihan terveellisyydestä tulee, niin olen sun kans samoilla linjoilla siinä että läpi pääsee huonoa ja jopa syömiskelvotonta lihaa. Tokihan teollisen lihan kanssa on niin että se prosessoidaan monta kertaa mutta kuka takaa sen että kaikki riskitekijät on eliminoitu? Ei kukaan ja siksipä kotimainen, ”normaalisti kasvatettu” sika on lähimpänä meikäläisen sydäntä. Tosin mistä minä tiedän että onko sekään täysin priimaa mutta illuusio täysin puhtaasta tuotteesta on ainakin tähän asti toiminut eikä mitään ikäviä tilanteita ole tullut vastaan.
Joo eipä tässä nyt kauheasti vaihtoehtoja ollut, liian suuret riskit. Vaikka mielessä hiukan kummitteleekin se, että voi olla, että kyseessä on vain hätävarjelun liioittelu, mutta eipä sekään ole leikin asia, jos saa jonkun pahan pöpön lihasta. Voi olla hengenvaarallista tai osin invalidisoivaa tai muuten vaan pitkä sairaus, joten ei kannata riskeerata.
Tosi harmillinen juttu. 😦 Eläinten kanssa tulee välillä ikäviä juttuja vastaan ja omavaraistalous ei välttämättä ole se edullisin vaihtoehto. Se ei ole hirvittävän halpaa muutenkaan, mutta erityisesti, kun tulee yllätyksiä, ylimääräisiä eläinlääkärin päivystyskäyntejä tms, hinta pompsahtaa äkkiä huomattavasti korkeammalle, kuin mitä alun perin piti. Ja lihan, kananmunien, maidon ym ruuan kanssa pitää olla tarkka. Ratkaisu oli varmasti oikea, vaikka ymmärrän paremmin kuin hyvin, että harmittaa.
Joo omavaraistalous ei taatusti ole edullisin vaihtoehto. Ellei käy tosi hyvä säkä kaikinpuolin… Joo, se on onneksi meikäläiselle tuttua jo lemmikkieläinten puolelta, että yllättävät eläinlääkärikäynnit etenkin on kalliita ja siksi saikin olla tyytyväinen, että possujen kanssa ei tarvinnut kertaakaan kutsua eläinlääkäriä tai hoitaa mitään vaivoja rahalla ja vaivalla.
Katsotaan nyt sitten, mitä elukoita ensi kesänä kasvatetaan. Ohranjyviä olisi jäljellä ensi vuodenkin elukoille, joten pakkohan sitä on jotain ottaa 😉
Annoitpa taas todella paljon ajattelemisen aihetta. Mä en (ehkä ihan tarkoituksellisesti?) ole hirveästi pohtinut sitä, mitä laitan suustani sisään. Ehkä totuus pelottaa, tai ehkä on helpompi vain laittaa pää pensaaseen? Ehkä olisi sittenkin parempi ryhtyä kasvissyöjäksi, varsinkaan kun mä en ole ollut aiemmin niin tarkka siitä, mistä ostamani liha tulee. Tietysti olen yrittänyt katsella, että liha olisi kotimaista, mutta muuten en ole asiaan perehtynyt, ja luomua en ole ostanut varsinkaan. Norjalaista lohtakin olen ostanut, vaikka olen kuullut sen elinolosuhteista ja laadusta vähemmän mairittelevia kommentteja.
Lohi se vasta vaikea aihe onkin. Lohihan olisi terveellistä kyllä noin niin kuin teoriassa rasvahappojen yms kannalta, mutta mistä nykypäivänä saa kunnon lohta? Altaassa kasvanut lohihan saa punaisen värinsä niille syötettävästä väristä, ilman värin syöttämistä liha olisi harmaata, mikä taas ei ole myyvää. Villi lohi saa vaaleanpunaisen värinsä ravinnosta, joistakin tietyistä levistä. Mutta viljellyn lohen rehuun lisätään väriainetta, jota ei esimerkiksi Suomessa tarvitse ollenkaan ilmoittaa. Ja tiesittekös, että kirjolohi oli ennen nimeltään sateenkaarirautu, kunnes Kekkonen nimesi sen kirjoloheksi.
Ja norjan (viljellyssä) lohessa on niin paljon endosulfaattia, että pienten lasten ja raskaana olevien ei pitäisi sitä juuri syödä.
Eli lohet on Suomessa ja Norjassa epämääräisesti kasvatettuja ja sitten taas villilohi tulee monesti Itämerestä, joka on hyvin saastunut. Eli mistä saa kunnon lohta? Tarvitsee pitää hyvät suhteet Tenolla kalastaviin vanhoihin ukkoihin 😉
Olisko sen lihan testaus – vaikka onkin pakastettu – ollut mahdollista? Evira?
Vai olisko se ollu liian kallista?
Siitä ruhosta olis pitäny tutkia niin monta eri osaa heti tuoreena eläinlääkärin toimesta, että se ei ole enää mahdollista. Mutta ehkä tästä oppineena ens kerralla ollaan viisaampia ja varaudutaan heti kättelyssä siihen, että mitä kannattaa pitää tallessa ja mitä tutkia ja mitä viiltää mitenkin ja mitä osia avata, jos tulee semmonen tunne, että tarvii tehdä jotain tarkastuksia.