Autonosien kylväjä

Kävin tänään työporukan koiratreffeillä eräässä naapurikaupungissa. Metsälenkki koiruksien kanssa meni hyvin, mutta takaisintulomatka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. (Rehellisyyden nimissä ei mennyt menomatkakaan, koska ajoin yhden tien kolme kertaa edestakaisin, ennen kuin löysin perille… Tulipa ainakin tuotettua valtiolle verotuloja silläkin ylimääräisellä ajelulla…)

Takaisintulomatkalla oli pakko tankata matkan alkupäässä, kun edestakaisin ajelu oli syönyt mennessä bensaa ja samoin moottoritieajelu nelosvaihteella, enempää vaihteita kun ei kotterossani ole. No siinä sitten tankkailin ja Masa odotteli autossa ja Shellin bensa-automaatti oli hiukan erilainen, kuin yleensä käyttämäni asemat, niin jotenkin keskittymiseni herpaantui ja tuli vähän törttöiltyä…

Lähdin siitä sitten ajamaan kotia kohti ja ensimmäisessä 90 asteen mutkassa kääntyessäni isolle tielle, kuului auton takaa kummallinen ääni, niin kuin jotain olisi liikkunut vasemmalta oikealle. Ajattelin, että mitähän nyt irtosi/hajosi ja ihmettelin sitäkin, kun Masakin oikein kääntyi katsomaan takaikkunasta ulos. Tämä pisti miettimään, että hajosikohan oikeasti jotain isompaakin, kun koirakin reagoi, mutta sitten ajattelin, että ei kai, luultavasti vain jotkut tavarat siirtyi mutkassa takakontissa puolelta toiselle. Hiukan itseäni hämäsi jo tässä vaiheessa se, että miten ne eivät sitten aina siirry ajon aikana, mutta eipä siinä nyt muita vaihtoehtoja ollut, kuin jatkaa ajoa ja unohtaa äänet.

Olin siirtynyt jo naapurikaupungista hyvän matkaa naapurikunnan puolelle matkalla kohti kotikaupunkia, kun havahduin sivusta tulevaan hassuun ääneen ja vilkaisin kuin vilkaisinkin viimein peilistä auton oikeaa kylkeä ja huomasin bensatankin luukun olevan auki. Samalla hetkellä ymmärsin, että kun luukku on auki, niin en ole laittanut bensatankin korkkiakaan kiinni ja koska pidän tankatessa korkkia takakontin päällä, niin se korkkihan sen äänen piti siellä ensimmäisessä 90 asteen mutkassa, liukuessaan pitkin takakontin kantta ja pudotessaan pois kyydistä. Ja sitten *piip* kuin pientä oravaa, kun käpy jäätyi… Seuraava mahdollisuus poistua moottoritieltä oli ABC:n liittymä ja sinne sitten suuntasin, parkkipaikalle sulkemaan bensatankin luukun. Niin paljon otti päähän, että päätin mennä syömään Hesburgerin ruokaa. Onneksi käsilaukussa oli iskemätön aanelonen Hesen kuponkeja, joten sain juustoateriani alennuksella. En oikein välitä Hesen ruoasta, enkä muista, koska olisin viimeksi siellä käynyt, mutta nyt oli pakko saada roskaruokaa. Tai ylipäätään ruokaa, oli todella kova nälkä, kun en ollut syönyt mitään töiden jälkeen, vaan lähtenyt suoraan metsälenkille mäkisiin maastoihin koiraporukan kanssa. Nälkä oli kurninut jo monta tuntia ja tätä vastoinkäymistä en nälkäisenä enää kestänyt.

Ruokaa mussutellessani soittelin samalla jonkun katsomaan netistä, löytyykö Vanhus-Volvon bensakorkkia Motonetistä, se kun olisi kotimatkan varrella, niin voisin helposti käydä ostamassa uuden. (Ja niin, puhelimellani pääsee nettiin, mutta minulla ei ole nettipakettia, niin en raaski mennä. Ja juu, kannattaisi todellakin päivittää liittymä, mutta kun jos päivitän Elisan yksityisasiakkaan liittymäni, niin sen jälkeen minulla on Saunalahden liittymä, enkä pidä niiden logosta enkä nimestä. Ja juu, hulluna piti minua taatusti se poika, joika soitteli Saunalahdelta, että jos päivität liittymän, niin puhelinlasku pienenee ja minä sanoin, että en nyt päivitä mitään, kun en pidä Saunalahden logosta! Varmaan pääsin päivän vitsiksi niiden kahvitauolle…) Puhelimessa sain kuitenkin vihreää valoa, että Motonetistä pitäisi korkki löytyä, joten aterian syötyäni (ja huivini ja farkkuni majoneesiin sotkettuani), lähdin wc:n kautta kohti Motonetin palvelutiskiä.

Päättelin nimittäin niin, että vaikka minulla olikin hyvinkin tarkka käsitys siitä, missä kohtaa korkki jäi kyydistä, olisi halvempaa ja helpompaa ostaa matkanvarrelta uusi korkki, kuin A) ajaa takaisin naapurikaupunkiin todetakseen, että joku on ajanut korkkini päältä ja ajaa taas takaisin kotikaupunkiin, siinä jos missä palaisi turhaa bensaa B) ajaa takaisin naapurikaupunkiin ja yrittää löytää pimeältä pikatieltä ilman taskulamppua ja heijastimia ties minne päin pomppinut korkki C) jäädä auton alle edellä mainitun operaation takia D) aiheuttaa ketjukolari/ulosajo edellä mainitun operaation takia… Vai mitä luulette, että olisi tapahtunut, jos olisin kyykistellyt mustassa nahkatakissani ja mustassa pipossani pimeällä pikatiellä etsimässä hullun lailla bensakorkkia. Tosin jos korkki olisi ollut kovin kallis, niin olisin sen kyllä tehnyt…

Sitten vain jonottamaan Motonettiin ja vuoronumerojono oli kohtalaisen pitkäkestoinen. Kävipä välissä jonottajien takana joku jätkä televisiokameran kanssa, hiukan hämäsi, että mitäs tuo nyt tuossa. Kunhan ei vain tallentanut ilmettäni, että ”mikä toi on?!” 😀 Kamera häipyi ja pääsin lopulta tiskille. Korkkeja oli paikalla ja niinpä sain lunastettua uuden korkin hintaan 4,90 euroa. Eli ei paha hinta sinänsä, mutta ihan täysin turha kulu ja olisi rahalle ollut muutakin käyttöä. Mutta pitää ajatella posiitivisesti, mitä yhdestä bensakorkista, kunhan ei tullut puolentoistatonnin remonttia…

Kokeilin korkkia heti Motonetin pihamaalla ja se onneksi sopi paikalleen. Huh ja viuh 🙂 Tärkeintä on, että sopiva korkki löytyi nopeasti, mutta hiukan kyllä korpeaa se, että tuo korkki on todella muovisen oloinen kälynen korvike, kun vertaa alkuperäiseen kunnon korkkiin. Sitä paitsini Volvoni on taas yhden korkin verran vähemmän oikea Volvo. Joten ehkä pitäisi kuitenkin lähteä varakorkilla varustettuna etsimään, josko oikea korkki olisi välttynyt yliajolta ja löytyisi jostain tien penkalta hyvin säilyneenä ja saisin the Korkin takaisin käyttöön 😉 No, ehken sittenkään raaski riskisijoittaa siihen retkeen bensoja, kun auto kuuluu osastoon, jolla ei ole varaa Brunein sulttaaninkaan ajaa. (Paitsi, että nyt kun googletin Brunein sulttaanin, niin täytyy todeta, että taitais sillä sittenkin olla varaa…)

-Marra, jolta on jäänyt pakoputki sillalle ja bensakorkki risteykseen. Kuski on vielä auton mukana 🙂