Vatsatautiblues

Terveisiä sairauslomalta… Jo toinen saikku tänä syksynä, kyllähän meikäläisellä menee nyt tämä sairaalloisuus ihan överiksi. Nyt iski vatsatauti sitten, jipii… Vatsaa alkoi poltella maanantai-iltana, millaista oiretta minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut. Jouduin miettimään jo tiistaina, mitä voin syödä, kun polttaa niin kovasti. Keskiviikkoaamuna sitten menin kuuteen töihin, mutta jouduin lopettamaan työt jo ennen kahdeksaa, kun tavaraa oli tulossa molemmista päistä ja se ei ole kovin hyvä juttu, kun on elintarvikkeessa töissä 😉

Työterveyden eteisen kautta kotiin kera kahden päivän sairausloman. Lääkäri oli muuten erittäin huumorintajuinen mies, joka käski pysyä eteisessä kaukana kaikista, mutta vitsaili, että teillähän myydään siellä pizzaa, että siihenhän se oksennus sopii hyvin… Ihan alkoi naurattaa huonosta olosta huolimatta itseäkin. Keskiviikko meni sitten kokonaan nukkuessa ja wc-pönttöä pystyssä pitäessä, vuorotellen. Tosin onnekseni sain nukkua enemmän, kuin olla wc:ssä. Päivän maksimisuoritukset olivat sitten pari nopeaa koiralenkkiä ja käynti lähikaupassa.

Ja nettikin oli poikki, yritin päästä jossain kohtaa iltaa katsomaan sähköpostit, mutta eihän se onnistunut. Lähikaupassa olin jo kuullut valitusta Elisan netistä. No, näin yöllä näyttää toimivan ja sekin selvisi, että joku kaivurikuski Lohjalla oli onnistunut pimentämään netin aika laajalti… Ja juuri kun meillä viime viikolla vaihtui netti Sonerasta Elisaan, niin heti tällä viikolla joku katkaisee meidän netin. Valitusta ja muuta rutinaa. Tosin herää kysymys, kuinka haavoittuvainen on systeemi, jos yhden piuhan katkaisu Lohjalla pimentää niin paljon. Oijoi ja voivoi.

Oloni on vähintäänkin kummallinen. Maha on rauhoittunut jonnin verran, en oksentele, toisesta päästäkin tulee tavaraa jo harvemmin, vaikkakin ihan väärässä muodossa edelleen. Mikään ruoka ei tunnu sopivan (onkohan mustikkakeiton auttaminen vatsavaivoihin ihan urbaani legenda?) ja aina, kun uskaltaudun jotain vähän syömään, alkaa taas poltella ja mahaäänet kuuluvat vaikka kuinka kauas. Lisäksi minulla on välillä omituisia kylmän tunteita, mutta ei kuumetta, olen kaksi kertaa mitannut, mutta ei vain ole kuumetta, vaikka hiukan siltä tuntuukin. Lisäksi pää on omituisissa tunnelmissa, ei nyt varsinaisesti pyörrytä, mutta ei ole kaikki kohdallaankaan. Normaalisti minulla on tällainen tunne kuumeessa, mutta nyt ei ole kuumetta, vaan lämpö on 36,5. Kummallista!

Koko elämä tuntuu masentavalta, kun on vatsatauti. Jopa kännykän näyttö näyttää ärsyttävältä ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Pah! En ymmärrä miten pitkäaikaissairaat kestävät oloaan, kun itsellä yksi mitätön vatsatauti saa aikaan fiiliksen, että miten tästä selvitään ikinä ja bläääääh. Onneksi täällä on Masa, niin ei tarvitse yksin sairastaa.

Jaaha, nyt painun takaisin nukkumaan ja torstai-iltapäivänä täytyy miettiä, mikä on olotila, kykenenkö perjantaiaamuna kuudelta töihin vai tarvitsenko lisää sairauslomaa. Koko viikonloppukin olisi töitä edessä ja seuraava vapaapäivä ensi viikon lauantaina. Elämä on ja vatsatauti varsinkin. Pöh.

-Marra