Yhdeksänsormijärjestelmä

Sattuipa tänään niin, että hevosta taluttaessani onnistuin kaatumaan selälleni. Puuterilumen alla oli lätäkkö jäätynyt peilijääksi, eikä minulla ollut aavistustakaan, että siellä on sellainen. Tyhmistä ideoista kärsii koko kroppa ja sitä rataa… Että mistä sainkin päähäni idean, että käyn kesken ratsastuksen TALUTTAEN katsomassa yhden metsätien päähän, missä ei ollut käyty hepan kanssa pitkään aikaan. Kaatumiseni jälkeen en nimittäin enää sitten kyennyt jatkamaan ratsastusta, höh!

Hevonen käveli metsätien korkealla keskuosalla, minä siellä urassa, joten hepalla ei ollut liukastumisvaaraa, mutta minä kaaduin komeasti selälleni ja kolautin jopa pääni, mutta eipä tuo sattunut, kun sattui olemaan testivoittajakypärä päässä 😀 Poni siinä rytäkässä karkasi ja ravasi jonkun matkaa tietä eteenpäin, enkä ihan heti päässyt perään sieltä maasta. Selkään hiukan otti ja sormiin, mutta heti kun pääsin turvallisesti ylös, ponin perään mars. Onneksi poni pysähtyi muutaman kymmenen metrin päähän ja jäi odottamaan meikäläistä, sieltä hain sen sitten.

Taluttelin ponin pois tuolta tienpätkältä tarkoituksenani ratsautua uudestaan. Sen verran sormia kivisti, että otin hanskan pois ja taivuttelin sormia, kyllähän nuo taipui. Olin jo ponin vieressä menemässä takaisin satulaan, kun tulin siihen tulokseen, että sormiin oikeasti sattuu sen verran, että lienee parempi olla ratsautumatta, koska en varmaankaan saisi ohjista pidettyä kunnolla kiinni. Niinpä läksin taluttamaan ponia tallille päin. Puolivälissä matkaa alkoi jo oikeasti sattua todella lujaa ja tallilla sain juuri ja juuri vaihdettua ponin suitset riimuun ja sen jälkeen uskaltauduin ottamaan hanskan pois ja hanskan alta paljastui vasemman käden pikkurillin isomman nivelen kohdalta valtaisaksi turvonnut pallo. Pallo oli siinä nivelen päällä sekä sivussa, nimettömän puolella. Jipii, sormi näytti epämuodostuneelta eikä sen kanssa kärsinyt tehdä mitään. Jätin ponin sidottuna tallinkäytävälle ja lähdin sisään taloon hakemaan apua. Sieltä löytyi sormeeni kylmää ja hoitaja katsomaan sormeani. Pahalta näytti ja tuntui ja niinpä lähdin kylmäkallen kanssa pois tallilta, tallinpitäjän jäädessä riisumaan hevoseni. Itkien käpsyttelin mökille ja mieheni laittoi mökin lähtökuntoon sillä aikaa, kun minä varasin lääkäriajan ja niinpä pakkasimme ruoat takaisin autoon ja hurautimme vaatteiden vaihdon kautta lääkäriin.

Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että nivel ei ole murtunut ja nivelsiteetkin ovat ehjät, joten sormi ei vaadi tällä erää toimenpiteitä. Sairauslomaa napsahti silti (ei tule mitään, kolmas saikku jo tänä syksynä, maine menee…) kolme päivää, jonka jälkeen minun pitää arvioida kestääkö sormi jo työntekoa vai täytyykö hakea lisää sairauslomaa. Parasta olisi kestää, kai se kolmessa päivässä paranee, vaikka tällä hetkellä en pystykään sillä mihinkään koskemaan… Viikon päästä jos vielä särkee, sitten pitää kuulemma sormi kuvata. Lääkäriä huvitti, kun sormeni oli ihan jääkylmä, kun saavuin vastaanotolle. No olihan se, kun olin halaillut sillä kylmäkallea 2,5 tuntia 😀 Nyt yritän olla ilman kallea, kun ei tässä kuulemma mitään erityistä hoitoa tarvita. Sormea voi kuulemma alkaa käyttää sitä mukaa kun se sen sietää. No, vielä ei kyllä siedä edes tietokoneen näpyttelyä. On muuten yllättävän hankalaa kirjoittaa ilman pikkusormea, kun on tottunut kymmensormijärjestelmään. Mutta ehkä tämän postin kirjoitettuani alkaa olla jo tämä yhdeksänsormijärjestelmäkin kohtalaisesti hallussa.

Lääkäri sanoi, että sormi voi olla huomenna kipeämpi kuin tänään, joten sitä iloa odotellessa 😉 Minä haluaisin tietää, mihin nuo nivelestä purskahtaneet nesteet tekevät katoamistempun, jahka tuo sormi paranee. Ehkä sekin kuukkeloimalla selviää…

Oli miten oli, nyt tarvitsen lohdutukseksi jäätelöä. Onneksi täällä on kauppa auki, vaikka onkin Tapaninpäivä. Eihän sitä sormivammainen muuten kestäisi. Jotenkin nyt tuntuu, että päärynäjäätelö voisi olla se juttu.

-Marra

PS1. Tässä taas nähtiin, että hevosen selässä olisi ollut turvallisempaa kuin maassa.

PS2. Olen harrastanut hevosia ja ratsastusta reilut 21 vuotta ja tämä on ensimmäinen hevosten parissa sattunut tapaturma, jonka vuoksi olen käynyt lääkärissä. Olen ollut aika onnekas 🙂 Eikä tästäkään tapahtumasta voi hevosta syyttää, itsepähän liukastuin ja hevonen ei 😀 Ajatteli se hevonenkin varmaan, että mitähän se ämmä tossa taas säätää…

Mainokset
Kategoria(t): Elämää, Hevostelua, Joulu, Talvi Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta artikkeliin: Yhdeksänsormijärjestelmä

  1. Helmi Nainen sanoo:

    Auts!! Hyvä, että oli se kypärä!
    Toivotaan, että sisäinen ja ulkoinen kylmähoito auttaa ja parin päivän päästä on jo parempi!! *mutisee parannusloitsuja*

    • Marra sanoo:

      Sormi ei ole tainnut muuttua eilisestä miksikään. Mutta se mikä on muuttunut, on niska. Mokoma on ottanut sen verran siipeensä kaatumisesta, että vaikeaa on mm. kääntyä sängyssä tai laittaa pyykkejä koneeseen. Harmi, kun en tuntenut niskajäykkyyttä eilen, kun sormi sattui niin lujaa, niin ei tullut pyydettyä lääkäriltä lihasrelaxanttireseptiä. Niitä kun olis muutenkin hyvä olla aina kaapissa ja ne on ollut jo aikaa loppu ja nyt olisin oikeastikin tarvinnut sen reseptin. Mutta en kyllä sen takia uusiks lääkäriin lähde…

  2. outopaimen sanoo:

    No voi kurjuus. Sormivammaisen elämä ei ole helppoa koska – ilmeisesti Karman takia – juuri sitä kipeytynyttä sormea tulee kolhittua kaikkein eniten. Milloin ovenpieleen, milloin pöydänkulmaan ja niin eespäin. Pikaista paranemista toivottelen ihan sen takia että kun on yksikin nakki pois rivistä niin elämä on paljon hankalampaa.

    • Marra sanoo:

      Joo on se niin jotenkin sairasta, että yksi vaivainen sormi, vieläpä pirkkurilli on rikki, niin tässä sitä ollaan saikulla ja jotenkin vammaisen oloisena muutenkin. Ja juuri noin tapahtuu, että aina se pipi sormi osuu jonnekin. No, ehkä se tästä. Uunissa on toinen Rantiksen perunalaatikko ja lohta paistamme sen seuraksi, lohi kun oli melkein ilmaista ennen joulua, kun oli päiväys joulun aikaan, jee 🙂

  3. Sanna sanoo:

    Ai, se on varmasti kipeä! Turhauttavan kuuloista mennä epämuotoiseksi paisuneen sormen kanssa lääkäriin, joka väittää, että ei siinä ole mitään hoidettavaa. Ja kysyn vaan; mitä sitä hyödyttää viikon päästä kuvata? Johan se on lähtenyt luutumaan siinä ajassa, jos murtuma on.

    Parantukoon pian!

    • Marra sanoo:

      Joo, enpä olis ensimmäinen, jolle käy niin, että vasta kun kärsimys on jatkunut pitkään, kuvataan, ja löydetään murtuma, joka on lähtenyt luutumaan väärin. Jotenkin mä ihmettelen, eikö tähän muka olis kannattanut laittaa joku lasta, oli murtumaa tai ei. Olis ollu ainakin paremmin suojassa ja mikäli on se murtuma, niin ehkä olis parantunu oikeampaan suuntaan, kuin nyt sojottaessaan mihin sattuu… No, eihän se ole mun murhe, se on vain mun sormi 😉

  4. rantakasvi sanoo:

    Voi rähmä, sormi on hanakala paranemaan. Mutta kyllä ne nesteet sieltä vähitellen kudoksiin imeytyy ja se helpottaa. Samahan se oli mun polven kanssa, sitä ei kuvattu heti laituriin törmäämisen jälkeen, koska nestettä oli niin paljon, että kuulemma rtg-kuvista ei olisi nähnyt luun tilannetta oikein. Kahden viikon päästä kuvattiin ja murtuma näkyi.
    Paranemista!

  5. Hirnakka sanoo:

    Voi näääh sun sormeasi. Toivottavasti tasoittuu ajanoloon ja pärjäät sen kanssa, nyt kyllä ottaa osumaa aivan kaikkeen. Mulla oli viime vuonna se halkipurtu keskisormi joka osui siis jokaiseen mahdolliseen mihin sormi voi osua, feel your pain.

    On se kyllä kumma miten aina sattuu ja tapahtuu. Mä en yleensä ole pahasti itseäni särkenyt hevosen kanssa kuperkeikatessa mutta itsekseni ilman hevosta sitten kolisee ja pahasti.

    Siihen niskaan suosittelen suihkutettavaa magnesiumsprayta. Ihan ihmerohto, toimii. Lifestä saat halvemmalla, apteekki nyhtää vitosen enemmän. Jos on pitkään kipeä niin sitten takaisin lääkäriin.

    • Marra sanoo:

      Joo muistan sen sun sormen, se oli aikas paha 😦 Mulla ei ole onneksi ulkoisia vaurioita, mutta sisäisiä sitten löytyykin… Koska olin päättänyt tehdä itselleni uuden pipon joulun aikoihin, niin tein sen tänään telkkaria katsoessa yhdeksänsormijärjestelmällä kutoen. Ja vain kolme kertaa satutin sormeni, proud of me 🙂

      Kai tähän niskaan tosiaan tarvis jotain hankkia. Kokeilin meinaan sohvalla nojata vieressä istuvaan mieheeni, niin eipä tuo onnistunutkaan, kun niska on sen verran tööt, että palasin voivotellen istumaan suorassa. Pöh.

      No, huomenaamulla pirtsakkana heinänhakureissuun. Onneksi voin vain katsella, kuinka paalit laitetaan traktorilla autoon 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s