Suhteellisuudentaju

rapsuta_rapsuta
Ehjät kädet ovat aarre, niillä voi vaikka rapsuttaa kilejä 🙂 Kuvan kädet eivät liity juttuun 😉

Kävin eilen ottamassa jäykkäkouristusrokotuksen, kun oli edellisestä kerrasta kulunut melkein se kymmenen vuotta. Rokotusta antavan hoitajan pakeilla kuulin parikin kiintoisaa seikkaa. Ensimmäisenä tuo kysyi lastani nähtyään, että onko minulla avomurtuma. Sitähän ei ole, mutta jos olisi ollut, niin olisi kuulemma antanut minulle tupla-annoksen sitä rokotusta. Enpä tiennyt, että niinkin joissain olosuhteissa tehdään. Niin sitä oppii uutta 🙂

Lisäksi tuli puhetta kenellä käsikirurgilla olin käynyt ja rokottajani kehui kirurgin aivan huipuksi. Hän itse oli ollut auto-onnettomuudessa ja hänen molemmat kätensä oli rakennettu uudestaan ja oli käynyt läpi lukuisia leikkauksia. Mutta niin vain oli uudelleenrakennus onnistunut kyseiseltä käsikirurgilta ja ihan sujuvasti hoitaja minua rokotusneulalla pisti ja täysin työkykyiseltä vaikutti muutenkin. Kun oikein tarkkaan katsoi, niin ranteista näki, että ihan alkuperäiskunnossa kädet eivät ole, mutta todella siistit ja toimivat olivat. Iso peukku nykyajan teknologialle, lääketieteelle ja taitaville kirurgeille 🙂 Tässä mielessä on hienoa elää nykyaikaa, että aikamoisia juttuja osataan jo korjata.

Kehtasinkin valittaa, kuinka vaikeaa on olla sairaslomalla, vaikka tuo hoitajakin suositteli minulle sohvaperunavaihdetta. Ja kehtasinkin valittaa, että harmittaa, kun hevonenkin seisoo ja sai ylimääräisen loman. Äh, mitä pikkujutuista! Jos vielä joskus tapaan tuon hoitajan uudelleen, niin aion kysyä, kauanko hänellä kesti toipua työkuntoon. Varmaan vähän kauemmin kuin meikäläisen pikkusormen kanssa…

hmmm

Että hmm, ehkä se nyt ei ole niin vakavaa olla muutama viikko saikulla, kun sitä on kuitenkin melkein täydellisen ehjä 🙂

Keveää viikonloppua kaikille ehjille ja etenkin vähemmän ehjille 🙂

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Elämää, Kiitollisuutta, Sekalaisia eläimiä Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Suhteellisuudentaju

  1. outopaimen sanoo:

    Totta. Se on kuitenki tuo terveys ja ennenkaikkea tomivat raajat sekä aistit semmoinen juttu ettei niitä osaa arvostaa ennenkuin sattuu jotain.
    Muutama saikkuviikko voi sitä paitsi poikia jotain vaikkapa ideoiden muodossa (koska aikaa ajatella) joten mistäpä sitä tietää mistä sut löytää jahka saikku on lopuillaan 😀

    Paranemista ❤

    • Marra sanoo:

      Kyllä kai niitä osaa arvostaa, mutta ehkä sitä on liian tottunut siihen, ettei ole sellaista vikaa mikä estäisi mitään. Meikäläinen kun kuuluu osastoon, että esim. selkäkivuista en välitä, vaikka en meinaisi saada vedettyä vasenta jalkaa kävellessä mukana, koska yleensä tuntuu toimivan se, että kun väkisin vain pistää tämän ruhon liikkeelle, niin sillä se kipukin hellittää. Sittn on vaikea olla vain, kun lääkäri niin määrääkin. Mutta pitää todellakin säilyttää se suhteellisuudentaju, että sitä voi joskus olla niinkin vakavasti loukkaantunut, ettei oikeasti pysty tekemään MITÄÄN. Joten pois turhat valitukset…

      Mä en oikein luota tähän mun ajatustoimintaan, mutta toivotaan, että jotain toimivia ideoita putkahtais 😀

  2. rantakasvi sanoo:

    Ehkä se on niin, että juri tuollainen pikkusormi-vaiva on kaikkein hankalin olla s-lomalla. Kun oikeastaan ei ole kovin sairas.

    Mutta kaikki on tosiaan suhteellista. Itse olen ollut muutamalla pitkällä s-lomalla eri sairauksista, pisin oli se yli parin vuoden joka vei s-eläkkeelle. Joten kaikkeen tottuu. Kun on pakko.

    • Marra sanoo:

      You’ve got the point 🙂 Olisi ihan eri asia olla saikulla, jos olisi tosi kipeä. Pelkkä kunnon nuhakuume tai vatsatauti on sellainen, ettei töihin menoa voi kuvitellakaan, kun ei pysty olemaan tolpillaan. Tai jos on vaikka selkä niin kipeä, ettei mistään tulee mitään. Saati isommat loukkaantumiset. Mutta se, että en ole niin kipeä, etteikö mulla olisi paljon energiaa, koska vain pari sormea on poissa pelistä, mutta sitten en kuitenkaan pysty harrastamaan, niin sitten sitä on kuin kissa pistoksissa, kun pyörii kotona eikä tiedä miten päin olisi.

      Ja lisäksi on niin noloa ilmoittaa töihin, että on nyt vähän pikkusormi kipeä ja olen viikkokaupalla saikulla. Niin eihän se kaikkien korvaan välttämättä kuulosta kovin pätevältä syyltä. Vaikken minä olekaan tätä saikkua pyytänyt, vaan käsikirurgi sen määräsi saatesanoilla: sun ei ole nyt MITÄÄN järkeä mennä töihin… Mutta silti tuntuu vähän hassulta. Lisäksi jouduin pyytämään koko seuraavan kuukauden työvuoroihin vapautuksen tietyistä hommista, joita en voi teipattujen sormien takia tehdä, niin onhan se aika outoa, että tulee parin kuukauden rajoitteet jonkun vasemman käden pikkusormen takia. Mutta ehkä tällä kaikella on tarkoituksensa, sillä ei lepo minulle huonoa tee, niin paljon töitä on tullut kuitenkin tehtyä viime vuodet…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s