Hymyn syyt

Tässä parin viime viikon sisään sattui niin, että eräänä yönä sain päähäni tallentaa puhelimeeni taksin numeron. Minulla ei ole sellaista ollut puhelimessani vuosiin. Olin viimeksi soittanut taksin kymmenisen vuotta sitten. Sen jälkeen, jos olen taksilla mennyt, on se ollut jonkun muun soittama kimppataksi tai sitten olen ottanut taksin itse tolpalta. Ylipäätään olen ehkä mennyt kymmenen vuoden aikana taksilla noin viisi kertaa, että harvinaisia tapauksia ne ovat. Joka tapauksessa sain eräänä yönä päähäni tallentaa täkäläisen aluetaksin numeron puhelimeeni, sillä eihän koskaan tiedä, koska sitä voi tarvita. Ja niinhän siinä sitten kävi, että seuraavana iltana palatessani Masan kanssa lenkiltä jouduin soittamaan taksin kepin kanssa liikkuvalle mummolle. Olisinhan toki saanut soitettua sen taksin numerotiedustelun kauttakin, mutta säästinpä itselleni rahaa, kun voin soittaa suoraan taksinumeroon, enkä ensin numeropalveluun. Olipahan tuo numerontallennuksen ajoitus kohdallaan 🙂 Tulen aina niin kovin iloiseksi tällaisista pienistä putkeen menevistä asioista 🙂

joulumerkit_rules

Toinen iloisen hymyn kasvoilleni saanut kiva pikku juttu olivat nämä joulumerkit postipaketissa. Tilasin taannoin Heidiltä mustaa sukkalankaa, joka on hänen omien lampaidensa villasta tehtyä. Sitä en tiedä, milloin maailmassa ehdin ruveta sukkia neulomaan, mutta tilaisuuteen piti tarttua heti, kun oli saatavilla kotimaista villaa lampaista, joiden kuulumisia käyn itse lukemassa. Eläinmaailma ei tosin aina ole iloista, nyt kun rupesin tuota Heidin blogia linkkaamaan, niin johan siellä kerrottiin Matti-pässin poistuneen vihreämmille niityille 😦 Joka tapauksessa, tuo pehmoinen lankapaketti levitti hymyn korviin sisältönsä lisäksi myös tuon valtaisan joulumerkkilauman takia, millä paketti on lähetetty. Poistuin postista S-markettiin hymy huulillani, kun tämä oli niin söpö paketti. Juuri meikäläisen tyylistä kotikutoisuutta 🙂

ruishampurialainen1

ruishampurilainen2

Kolmas syy autuaaseen hymyyn oli tietenkin hampurilainen. Ikuinen suosikkiruokani 🙂 Mieheni sai lauantai-iltana kaverinsa kanssa juteltuaan inspiraation tehdä itse meille hampurilaiset. Ei kun kurvattiin ABC:lle ostamaan aineksia ja niinpä sitten Ystävänpäivän iltana klo 23:45 saimme eteemme nämä hampurilaiset valmiina. Ruishampurilaisesta löytyi sisältä ainakin miehen paistama naudanjauhelihapihvi, sipulia, salaattia, tomaattia, aurajuustoa ja paprikamajoneesia.

ruishampurilainen3

ruishampurilainen4

Näinkin yksinkertainen juttu, mutta aivan järjettömän hyvää! Ehdottomasti pitää ottaa tavaksi, että mies tekee meille hampurilaiset. Oli niin hyvä iltapala, että olin oikein hetken hiljaa. Menen nimittäin hiljaiseksi silloin kun ruoka on liian hyvää 😀 Onneksi siellä kaupassa ei ollut pitaleipiä, mikä oli miehen alkuperäinen visio leiviksi. Nämä täytteet nimittäin sopivat täydellisesti noiden ruisleipien (joku ruislätkä tmv.) kanssa, vaikka en ole mikään suurin ruisleivän ystävä, toisin kuin useimmat suomalaiset, sillä vatsani ei kestä kaikkia ruisleipiä enkä kaipaa sitä makuakaan juurikaan. Parasta olisi tietysti tehdä hampurilaissämpylätkin itse, mutta mies skippasi sen kohdan tällä kertaa, koska ajankohta oli niin myöhäinen, ettei ollut enää mielekästä ruveta leipomaan. Mutta hyvää oli näin, haluan uusinnan ja pian! 🙂

Semmoisia kivoja pikkujuttuja täällä 🙂

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Elämää, Fiilistelyä, Kiitollisuutta, Random, Ruokaa, Sekalaisia eläimiä Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Hymyn syyt

  1. Saara sanoo:

    Pikkujutut ovat parhaita, ja kun niitä tulee tarpeeksi, onkin jo iso hymy! Kiitos tästä muistutuksesta 🙂

  2. Simpukka sanoo:

    Varsin mukavia pikkujuttuja! Ilahduttaa myös lukea näistä ja huomata, miten ihmiset huomioivat ne ja osaavat myös arvostaa. Ettei me ihmiskunta nyt vielä ihan turmiossa olla. 🙂

  3. Heidi sanoo:

    Kiitos siullekin surun valitteluista, se joka on yhtään perillä meidän Matti-pässin persoonasta, voi ymmärtää miten suuren ja tyhjän aukon Matti meille jätti. Mutta elämä jatkuu… Snif.

    Olen järkyttynyt noista merkeistä, jätin paketin meidän kylän S-marketin ”postiin”. Juu, siis kieltämättä alkoi itseäkin naurattaa noiden merkkien määrä ja voin tunnustaa, että ne on liimannut kaupan täti, en minä. Niillä ei ilmeisimmin olekaan uudempia systeemejä vaan ihan perinteisillä merkeillä mennään!

    Ps. Voin sanoa, että se lanka on paksua ja siitä tulee superhyperlämpimät sukat! Ja sitähän löytyy, tervetuloa vaan ostoksille! 🙂

    • Marra sanoo:

      Eläinten kanssa se on niin tota :S Mutta onneksi ne antaa enemmän kuin ottaa ja ajan myötä suru muuttuu kauniiksi muistoiksi.

      Mä olin ihan varma, että sä oot tuikannut siihen kuoreen kaikki joulumerkin jämät. Vaikka kyllä hiukan ihmettelin kenelle jää nykypäivänä tommonen kasa joulumerkkejä, mutta mistäs sitä olisin tiennyt, jos vaikka teilläpäin on joulukortit suuressa huudossa 😉 Mutta olipa yllätys, että niillä on noin alkeelliset systeemit. Kyllä täällä sentään saa semmosen postimaksutarran vaan paketin päälle, kun lähettää. Mutta eihän se ole ollenkaan niin hauskaa 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s