Sormesta suihkuverhoon

pikkusormi_taipuu

Kävin eilen käsikirurgin kontrollissa ja olipa mukava käynti 🙂 Ensinnäkin herra kirurgi oli tänään lähes ajoissa, joten en joutunut odottelemaan niin kauaa, että olisin ehtinyt kyllästyä. Lisäksi kirurgi oli jotenkin silmiinpistävän hyvällä tuulella. Jo käytävällä minua kätellessään hän vaikutti niin hyväntuuliselta, että tulin itsekin oikein iloiseksi. Oikeastaan olisi ollut ihan sama, mitä hän olisi sormestani sanonut, kun se hyvä tuuli oli jo tarttunut minuunkin. Hauskaa. Olihan tuo kirurgi ollut edelliselläkin käynnillä mukava, mutta nyt hänellä taisi olla jotenkin erikoisen hyvä päivä, kun vaikutti niin iloiselta. Joten vaikka hän olisikin todennut, että sormeni tarvitsee leikata, olisin varmasti ollut siihenkin ratkaisuun oikein tyytyväinen, sillä mikäs sitä on asioidessa hyväntuulisten ihmisten kanssa 😀

Mutta niinhän ei siis tarvitse tehdä. Siis leikata. Sormeni tilanne vaikuttaa kuulemma hyvältä. Kahdessa kuukaudessa se on hoito-ohjeita noudattaen stabilisoitunut, eikä anna enää nivelestä sivuttain periksi eli nivelsiteet ovat osanneet parantua 🙂 Sormeenhan sattuu vain, mikäli sitä kolhaisee jonnekin tai erehtyy tekemään jotain liian rankkaa, mutta näiden ongelmien ehkäisemiseksi jatkohoito-ohjeeksi tuli vielä kuukauden ajan teipata sormi kiinni naapuriinsa töiden ajaksi. Eli vielä maaliskuun työvuorot menevät askartelemallani neljän sormen hanskalla. Tarkoituksena on varmistaa, ettei sormi pääse retkahtamaan sivulle, vaan saa jatkaa parantumista. Muutoin sitten sitä pitäisi treenata taipumaan. Kuten kuvasta näkyy, niin ei tuo pikkusormi vielä kykene taipumaan nyrkkiin, kuten muut sormet. Treenata saa hiukan kivun ylikin, sillä muutoin joku kalvo jää jäykäksi ja sormesta ei tule normaali. Kirurgi kun väänsi sormeni oikein kunnolla taipumaan, niin kyllä sattui! Kirurgi vain naureskeli tuskan ilmaisuilleni ja sanoi, että jos hänellä olisi kuminauha, niin hän jättäisi sormeni hetkeksi tuolla lailla taivutetuksi. Onneksi hänellä ei ollut sitä kuminauhaa! Sattui meinaan oikeasti todella paljon ja tiedänkin, että en pysty itseäni niin pahasti rääkkäämään, että harjoittelisin taivuttelua heti tappiin asti, aion edetä vain vähän kerrallaan kipukynnyksen yli, niin eiköhän se pikkuhiljaa siitä kehity. Hyvä nyt kuitenkin tietää, että saan taivuttaa kivun yli, kunhan taivutan oikeaan suuntaan, niin tulee sitten treenattua sitä. Vaikka sainkin kyllä jo kiitosta, että hyvin olin tähän asti sitä treenannut, kun taipui jo tuonkin verran, mutta lisää pitää treenata ja pidemmälle, että sormi palautuu entiselleen. Pientä turvotusta, punaisuutta ja vajautta sormessa on luvassa kesään asti, sillä paranemisaika tälle vammalle on puoli vuotta.

Mutta olin siis hyvin iloinen tuon lääkärikäynnin jälkeen! Onhan sekin hyvä, ettei tarvitse leikata, mutta suoraan sanottuna minulle oli aika sama, tarvitseeko vai eikö, sillä tunsin olevani hyvissä käsissä. Eniten tulin iloiseksi siitä, että oli mukavaa asioida asiantuntevalla ja hyväntuulisella lääkärillä, joka testasi sormeni tarkkaan, kirjoitti yksityiskohtaisen raportin, oli hyvällä tuulella, antoi jatko-ohjeet mahdollisten takapakkienkin varalta ja toivotti minulle hyviä hevosteluja jatkossa 🙂 Kassalla asioidessani olin iloinen myös vakuutuksen olemassaolosta. Kaiken kaikkiaan hyvä käynti siis! Ai niin, kerroin kirurgille myös siitä, kuinka lapsena teloin käteni pudottuani hevosen selästä sen päälle ja kuinka siihen sattui aika pitkään ja kuinka kesti kuusi vuotta, ennen kuin kyynärpäätäni ei enää missään olosuhteissa tarvinnut suoristaa toisella kädellä. Tästähän en siis kersana hiiskunut, koska halusin seuraavallakin viikolla ratsastustunnille… Kirurgi totesi, että luultavasti kädessä on ollut pieni murtuma. Mutta minä totean nyt, että hyvinhän ne itsekseen kuudessa vuodessa paranee 😉 No, aikuisena olen sen verran fiksumpi, että vaikka nyt kyseessä on ollut vain pikkusormi eikä edes koko käsi, niin enpä ole hevosen selkään mennyt, ennen kuin olen oikeasti siinä kunnossa, että vaaraa akuutista vamman uusiutumisesta ei ole. Niin sitä vaan fiksuuntuu vuosien myötä, vaikkakaan ei kyllä kaikissa asioissa 😀

Ja jos vielä vähän hehkutan, niin tulin kyllä NIIN hyvälle tuulelle siitä lääkäristä, koska olen elämässäni käynyt niin monella lääkärillä, jonka evvk-asenne on paistanut kilometrin päähän. Olen tavannut lääkäreitä, jotka ovat murahdelleet keskustelun sijaan, eivät ole katsoneet silmiin koko käynnin aikana, eivät ole viitsineet tutkia kunnolla jne. Sekä julkisella, että yksityisellä puolella. Niin sitten kun joskus harvoin törmää mukavaan, silmiin katsovaan ja työnsä kunnolla tekevään lääkäriin, niin siitä tulee iloiseksi. Tietysti ei ehkä olisi niin suuri ilo, jos se hyväntuulinen lääkäri toteaisi, että sairastat muuten aivosyöpää, mutta näissä mitättömissä pikkuvaivoissa ei vaivaa enää mikään, kun tapaa hyvän lääkärin. Ja veikkaan, että sen aivosyövänkin kanssa asioisi kuitenkin mieluummin sillä silmiin katsovalla ja keskustelevalla ja kunnolla tutkivalla lääkärillä, kuin jollain muulla.

Niinpä sitten lähdin lääkäristä naantalin aurinkona kohti Stockmannia, koska autoni oli joka tapauksessa tukevasti parkkihallissa keräämässä mojovia parkkikustannuksia. Tällä hyvällä tekosyyllä ajattelin pistäytyä katsomassa Macin (kosmetiikkamerkki) myyntipistettä, josta kaverini oli minulle kertonut. No, Macin osastolla oli tunkua, kaksi myyjää ja sen seitsemän asiakasta, joten kulmakynien tutkailun sijaan päädyin Stockan Herkkuun tekemään hintavertailuja Eestistä ostamiini ruokiin. Mutta siitä enemmän joku toinen kerta. Stockan Herkussa oli kassatkin ihan eri puolella, kuin viimeksi siellä käydessäni. Jäin vain miettimään, että kauankohan remontista on, että onko tuo Herkun uudistus uusi juttu vain minulle, kun en siellä juuri pruukaa käydä…

merellinen_suihkuverho

merellinen_suihkuverho2

hassuja_hologrammeja

Ja kun nyt shoppailuun jotenkin aasinsillalla päästiin, niin esittelenpä tässä meidän uuden suihkuverhon. Se ei tosin ole Stockmannilta. Vanha suihkuverhomme oli jo jotenkin ällö, vaikka sitä aina välillä pesukoneessa pestiinkin, mutta oli jo niin monta vuotta vanha, että jotenkin etenkin alareuna alkoi olla aika yök. Suihkuverhotkin vaan pruukaavat olla nykyään kalliita, siis useamman kympin ostoksia, kun monet kaupat tykkäävät myydä esim. Vallilaa jne. Niinpä sitten kun vastaan tuli kuuden euron verho, niin pitihän se ostaa. Ja nyt voin kuvitella olevani aina meressä uimassa, kun olen suihkussa tuon sinisyyden keskellä! 😀 Hah!

Joo, dumppasinpa paljon asiaa yhteen kirjoitukseen. Koittakaa kestää. Minua vain niin naurattavat nuo suihkuverhon lapselliset hologrammit, että en millään malttanut odottaa, että olisin tehnyt suihkuverhosta oman postauksensa. 😀

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Autoilua, Elämyksiä, Fiilistelyä, Hevostelua, Kiitollisuutta, Shoppailua Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Sormesta suihkuverhoon

  1. Sanna sanoo:

    Iloinen lääkäri aiheuttaa aina epäilyn lääkkeiden väärinkäytöstä 🙂

  2. Simpukka sanoo:

    Hienoo, että oli iloinen lekurivisiitti. Ja varsinkin tuo sormesi toipuminen. 🙂

    Mulla löytyi myöskin kaksi vanhaa murtumaa jalastani 2006 katkaistessani sen ihan kunnolla ja mulla ei ole mitään hajua, koska ne murtumat ovat tapahtuneet. Toisaalta suunnistaessa ja urheillessa on aina käynyt jos jonkinlaista kolhua, joihin ei ole tullut kiinnitettyä huomiota. Sitä on sitten nilkutettu muutama viikko kunnes vaiva on antanut periksi. Ihmettelivät vain täällä, miten mun jalat on kuitenkin leikattu tuona aktiiviurheilun aikana penikkataudin vuoksi, eikä ole tehty tarkempaa luukartoitusta ja säärikipuja tutkittu mahdollisten rasitusmurtumien osalta ennen puukotusta.
    Niin, en tiedä. Vaikea sanoa lähes 20 vuotta jälkikäteen.
    Eivät täältä käsin ainakaan ruusuja tehdyille tutkimuksille (Suomessa) antaneet. Enkä voi kehua leikkauksienkaan auttaneen.

    Nyt kelepaa suihkutella. Käytkö suihkussa snorklausvälineiden kanssa? Voisi luoda lisää merellistä tunnelmaa. 😛

    • Marra sanoo:

      Mulla on kans mielenkiintoinen jalka. Vasemman jalan pohje turposi isosti joskus alle kakskymppisenä ja kipeytyi niin paljon, että hyvä kun kävelemään pääsin. Ekana epäiltiin syvälaskimotromboosia ja kävin varjoainekuvauksissa ja makasin päivän sairaalassa. Ei löytynyt mitään ja niinpä paikallisen suorastaan legendaarisen ensiavun lääkäri ilmoitti mulla olevan penikkatauti ja määräsi ketorinia. Anteeksi nyt vaan, mutta eikös se penikkatauti oireile siellä säären etupuolella eikä pohkeessa? Sanomattakin oli selvää, että ei ollut ketorinista hyötyä ja jalka jatkoi turpoilua ja kovaa kipua, mutta kun kerran veritulppavaara oli pois suljettu, niin annoin asian olla, mutta hyvin alkanut lenkkeily juoksuineen oli pakko lopettaa, koska vasen jalka ei sitä kertakaikkiaan kestänyt.

      Kului sitten muutama vuosi ja seuraavaksi iski kovat selkäkivut ja jalka oireili taas ja sitten diagnosoitiin iskias, jota kävin hoidattamassa 15 kertaa fysioterapeutilla. No, tämä on sikäli vaikea juttu, että mulla on ihan oikeasti yhdestä kohtaa liian suora selkä, mikä tietty painaa iskiashermoa ja alaselkä ja vasen jalka kipeytyy, mikäli en hoida itseäni. Mitä huonommin hoidan, sitä alemmas jalkaan kipu säteilee. Olen nykyään aika aktiivinen venyttelijä ja treenaaja, joten tällä hetkellä en kärsi alaselän kivuista enkä iskiasvaivoista. Ja jos niitä tulee, niin tiedän, mitä niille tehdä.

      Mutta… homman vaikeus on siis siinä, että vaikka mulla ihan todistettavasti on iskias, joka pahimmillaan säteilee kivun vasempaan jalkaan, niin se ei selitä sitä pohkeen turpoamista. Olen sitä mieltä, että siellä pohkeessa on joku muu juttu. Välillä edelleen ajattelen, että kohta sinne joku veritulppa napsahtaa. Koska ajoittain tuo vasen pohje turpoaa ympärysmitaltaan reilusti isommaksi kuin oikea pohje ja näkyy siinä jotain pieniä suonikohjujakin. Tästä pohkeesta joskus keskustelin erään tuttavan kanssa, joka on lääkäri. Hän epäili pohkeessani olevan Bakerin kystan, koska jouduin lopettamaan aikoinaan juoksemisen sen takia, kun jalka kipeytyi niin paljon. Hänen mukaansa esim. Bakerin kysta on todennäköisempi kuin verisuoniongelmat, koska niissä taas pohjeongelmat tulisi pikemminkin istuessa kuin liikkuessa.

      Nykyinen strategiani onkin ollut aloittaa juokseminen uudestaan ja kokeilla kestääkö jalka ja jos taas ei kestä, niin ärsyttää se äärirajoille, jotta se mahdollinen Bakerin kysta ärtyisi ja tulisi niin näkyviin, että löytyisi ultrassa ja voitaisiin leikata. Mutta nyt kun olen aloittanut uudestaan juoksemaan, jalka on kestänyt hyvin. Toistaiseksi olen tosin juossut intervalleina, että lenkeillä juoksen ja kävelen vuorotellen, yritän aloittaa siis pehmeästi, enkä juosta heti montaa kilometria putkeen. Mutta toistaiseksi jalka on ollut hyvä! Mutta olen sitä mieltä, että jotain siellä on, mutta kukaan ei ole osannut sanoa mikä tai ketään ei ole kiinnostanut tutkia tarpeeksi. Sinänsä olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mikä tuolla jalassa on, sillä mokoma pohje lopetti multa juoksuharrastuksen ehkä 13 vuodeksi. Varsinkaan asfaltilla en olisi pystynyt millään juoksemaan. Jalka kipeytyi tosi nopeasti, jos jollain lenkillä juoksi pätkänkin, vielä vuosia sen jälkeen, kun nuo akuutit ongelmat sen suhteen olivat ohi. Nyt olen päättänyt, etten anna jalan pysäyttää mua. Haluan liikkua ja mikäli jalka ei sitä halua sallia, niin vedän sen niille rajoille, että se ”räjähtää”, ehkäpä sitten joku suvaitsee sitä tutkiakin 😉 Vaikka eihän se toki helppoa ole, kun se jalka voi kipeytyä niin istuessa kuin seisoessa ja liikkuessakin, että arvioipa siinä nyt sitten, että mikä vaivaa… 😀

      Oho, tulipas pitkä vastaus kommenttiin. Jos mä ottaisin snorklailuvälineiden sijaan surffilaudan tonne suihkuun 😀

  3. Helmi Nainen sanoo:

    Varothan sitten, ettei hai puraise, kun noissa merellisissä sfääreissä liikut 😉 Ihana väri!!!
    Peukutukset ilokkaalle lääkärille ja toipuvalle sormelle. Hihhei!!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s