Sormea sivuavia seikkoja

Lastamuistoja…

Tällä kertaa täytyy hiukan kehaista Kelaa, sillä sieltä oli tänään soitettu. Kun eivät saaneet kiinni, olivat oikein lähettäneet tekstiviestillä numeron, mihin pitäisi soittaa ja kun töissä tauolla soittelin takaisinpäin, niin sieltä vastasi nopeasti ja suoraan henkilö, joka asiaani hoiti. Etukäteen kuvittelin tietenkin, että kyseessä on joku epäilyksellinen kuulustelupuhelu, että oletko varma, ettei ollut sittenkin työtapaturma, sillä vajaa pari viikkoa sitten sain Kelasta kirjeen, jossa minun piti ilmoittaa heille, mistä tapaturmassani oli kyse, sillä työnantajani oli hakenut sairauspäivärahaa Kelasta. Minähän sain siis koko sairausloman ajalta palkkaa, kuten kuuluikin, itse en siis hakenut mitään korvausta Kelasta, mutta työnantaja on sieltä itselleen jotain hakenut. Joten olin siis varautunut johonkin ”kyllä varmasti oli vapaa-ajan tapaturma ja ne vakuutusyhtiön korvaukset oli vain käsikirurgin käynneistä eikä mistään sairauslomista ja uskokaa jo nyt jne” -puheluun.

Mutta mukavankuuloinen naisihminen puhelimessa halusikin vain varmistaa tilinumeroni, jonka olin antanut heille vuonna 2003, kun eivät uskalla näin vanhoihin numeroihin kyselemättä maksella mitään. Minä nimittäin saan siis Kelastakin jotain korvausta, koska korvaus määräytyy vuoden 2013 tulojen perusteella ja tuloni ovat siitä pudonneet, joten minulle kuuluu jonkunlainen osakorvaus. No hip hurraa! Nyt rasti seinään, lieneekö maailman ensimmäinen kerta, kun Kela ihan oma-aloitteisesti maksaa jotain ihan ilman, että olen hakenut mitään korvausta millään lomakkeella! Mutta mukava tietysti näin ja hyvää palvelua 🙂 Sitä en tosin tiedä, onko sieltä tulossa kolme euroa vai kymmenen euroa, mutta sähköisen päätöksen kai pitäisi näkyä jo huomenna (en tosin tiedä missä) ja postitse päätöksen pitäisi olla minulla ensi viikolla (joudan kyllä odottelemaan). Sitä ei tuo ihminen maininnut, että koska rahat sitten maksetaan, mutta viis minä siitäkään, kun en edes tiedä montako ropoa on tulossa. Tuskinpa kovin paljoa, kun sain kuitenkin sitä palkkaa tuolta ajalta ja tietäähän Kela sen. Mutta jokainen sentti on kotiinpäin ja etenkin yllätyksellinen rahantulo piristää aina 🙂

Sitten sormusasioihin. Minähän en ole kuukausiin voinut käyttää kihla- ja vihkisormuksiani. Aluksihan oli se lasta tuossa nimettömässä myös eikä sitten sormiteippauksenkaan väliin oikein sormukset mahtuneet. Tilanne on kuitenkin edelleenkin se, että vaikka teippaankin sormet vain töihin, en pysty töiden ulkopuolellakaan käyttämään sormuksia, sillä nuo isot sormukset painavat juuri tuohon hajonneeseen niveleen naapurisormessa. Lisäksi olen sitä mieltä, että niillä on myös ollut osuus aikoinaan sormen hajoamiseen, koska sormukset olivat minulla sormessa kun tuo naapurisormi hajosi ja ovat hyvinkin voineet osaltaan onnettomuustilanteessa painaa nivelsiteet katki. Niinpä olen nyt siis ollut jo pitkään ilman sormuksia. Aluksi pidin niitä ketjussa kaulassa, mutta kun kerran onnistuin katkaisemaan ketjun sen ollessa kaulassani, totesin paremmaksi jättää sormukset hyllyyn, kun ne ovat vielä tallessa, eikä surra sitten, kun ne ovat levinneet ketjusta tuntemattomille teille…

Viime viikonloppuna keksin, että mikäli menen jonnekin, missä haluan välttämättä sormusta käyttää, voin käyttää pelkkää vihkisormustani. Se kun näyttää sujuvasti yksinäänkin siltä, kuin siinä olisi sekä kihla- että vihkisormus. Kätevää 😉 Arjessa en tätäkään vielä käytä, koska koen senkin häiritsevän toipuvaa niveltä ja etenkin töissä, mihin joudun vielä teippaamaan sormet yhteen. Mutta tätä kevyempää versiota pystyy sentään käyttämään, mikäli koen sen jossain tilanteessa ”tarpeelliseksi”. Molempia sormuksia en kuitenkaan pysty käyttämään vielä, se sattuu.

Saapa nähdä, kuinka pitkän ajan joudun liikuskelemaan ilman sormuksia. Siitä onkin pukkinut mieleeni, pitäisikö hankkiakin sormuksen sijaan tuohon nimettömään sormusta vastaava tatuointi. Sitten ei olisi sitäkään vaaraa, että isot sormukset hajottaisivat taas nivelsiteitä kaatumistilanteessa. Pienempään sormukseen ei huvita vaihtaa, sillä ne eivät miellytä omaa esteettistä silmääni. Pidän isoista sormuksista, oikeastaan vielä isommista, kuin omani ovat. (No ehkä sellaisen ihan ohuenkin voisi ottaa, jos se olisi ympäriinsä täynnä arvokkaita hyyyyvin säteileviä timantteja 😉 .) Mutta niin, rupesin siis huvikseni katsomaan tatuointisormuksia ja löysin jopa netistä yhden minulle kelpaavan mallin. Sitä en tosin tiedä, mistä löytyisi niin taitava tatuointitaiteilija, joka kykenisi sen tekemään ja lisäksihän sormi on haastava alue tatuoida, sillä siinä monesti värit leviävät eivätkä pysy niin hyvin kuin muualla kehossa. Mutta heh, ehdinpä jo innostua tatuoidusta vihkisormuksesta 🙂 En ole oikein sormusihmisiä muutenkaan ja nuo kihla- ja vihkisormukset ovatkin ainoat, mitä käytän. Ja pidän niistä ja haluankin käyttää niitä, ne ovat olleet minun näköiseni monella tapaa. Tuntuvat ihan omilta. Mutta ei se tatuointikaan silti huono vaihtoehto olisi, se voisi olla aika kiva… 😉

Nyt kun olette nähneet myös sen, kuinka hyvin pidän huolta kynsistäni ja kynsilakoistani, niin tähän on hyvä lopettaa tältä erää 😀

-Marra