Thousand tears and laughs

kirkko
Kuvittele tähän sellaiset lämpimät hehkulampun valot ja hieman keltaiseen taittuva ilmanala, jota kännykkäni ei pystynyt tallentamaan.

Sitten kuvittele Thousand Years -biisi soimaan kauniisti viululla ja pianolla soitettuna ilman sanoja. Katso kuinka vaikeasti kävelevä isä taluttaa tytärtään kirkon keskikäytävällä ja luovuttaa hymyilevälle sulhaselle. Minä en kestänyt tätä kuivin silmin. Sitten olikin oikein kiva huomata, etten ollut pakannut laukkuuni yhtäkään nenäliinaa. Onneksi takin taskusta löytyi joltakin koiralenkiltä jäänyt nenäliinanjämä, niin sain silmäkulmista valuvat ripsivärit taltutettua. (Note to self: häihin vedenkestävää ripsaria olisi kova sana.)

Olen ylipäätään täysin itkupilli häiden suhteen. En niissä sentään yhtä paljon itke, kuin hautajaisissa, mutta urut ovat meikäläisen vakioitkettäjä. Vaikka en edes tuntisi morsiusparia, itken kuin vesiputous. Sekin tuli koettua vuosia sitten, kun olin mieheni kaverin häissä, jota en oikeastaan tuntenut ollenkaan, mutta poru alkoi heti, kun häämarssi kajahti uruista. Tai kun sulhasen sisko lauloi parvelta Ave Marian. Puhumattakaan sitten tutumpien ihmisien häistä. Viime syksynä työkaverin häissä itkin myös moneen kertaan ja kun hääpari poistui keskikäytävää kirkosta, niin hyvä kun näin morsianta, kun silmäni olivat kunnon kyynelharson peitossa. Ja niinhän siinä kävi, että lauantaisissa häissä itkin taas. Vaikka hääkutsu olikin meille yllätys, eikä hääpariin olla oltu missään aktiivisessa yhteydessä emmekä ole koskaan olleet mitään läheisiä ystäviä sanan varsinaisessa merkityksessä, niin eipä siinä taas mennyt kuin muutama sekunti, kun meikäläisen kyynelhanat aukesivat. Vaikkei ollut edes niitä urkuja tällä kertaa… Oli vain niin liikuttavaa tuo alttarille meno. Kirkosta poistumisesta selvisin tällä kertaa kuivin silmin, rasti seinään siis 😉

laukku
Tänne kuuluisi pakata monta nenäliinaa…

pyryharakka
…vaikka siinä onkin jo aika paljon työtä yhdelle aamulle muokata tämä suihkusta tullut kalpea pyryharakka…

häälook
…edes tällaiseen amatöörimaiseen häävierasmeikkiin. Ja tietenkin kivasti suoristetut hiukset muuttuivat kostean kelin ansiosta jo ennen hääpaikalle pääsyä höttöisiksi.

minttumarabou
Mutta mitäpä lässähtäneistä hiuksista, kun voittaa hääbingossa minttusuklaalevyn! Olen niin onnellinen, että kolmesta palkinnosta minä sain juuri sen mintun. Mikään maku ei koskaan voi korvata minttusuklaata minun maailmassani. Joten meni palkintojen jako ihan oikein! 🙂 Samoin tasa-arvo, koska viime häissä mieheni voitti hääbingossa palkinnon ja tällä kertaa minä 😀

stuffia
My place.

Vaikka tämä postaus painottuukin yksityisyydensuojasyistä vain minun päivääni häissä, haluan kuitenkin sanoa, että oli hienoa olla vieraana näissä häissä ja olen kovin tyytyväinen siihen, että saimme oman yllätyksellisen myöhäiskutsumme ja sain tuputettua päivän työvuoroni työkaverin tehtäväksi. Häät olivat tunteikkaat ja koskettavat monella tapaa. Päivän aikana sai itkeä ja nauraa. Sulhasen tunnemme kymmenen vuoden takaa, mutta yhteyksissämme on ollut vuosien tauko lukuunottamatta nyt viimeistä puolta vuotta. Morsian taas on tuoreempi tuttavuus, mutta ennemminkin hyvänpäiväntuttu, kuin mitään syvällistä. Kuitenkin tästä lähtökohdasta huolimatta häissä olimme kuin kotonamme. Tokihan meillä oli pöydässä vierustovereina hyvinkin tuntemamme pariskunta. Vaikka heidänkään kanssaan emme ole olleet ihan viime vuosina aktiivisessa yhteydessä, mutta joskus ennen kyllä ja hauskaahan oli taas. Ne kaikki muut pöydässämme olivatkin sitten hiukan hillitympiä ja varmasti kunnollisia ihmisiä meihin neljään verrattuna 😉 Mutta meininki oli ehdottoman hyvää pöydässämme 🙂

Mutta olen varma myös siitä, että vaikka emme olisikaan tunteneet häistä yhtään ketään, olisimme silti nauttineet olostamme siellä. Oli nimittäin hieno kokemus olla aikuisten ihmisten häissä, jotka ovat aidosti ja näkyvästi onnellisia toisistaan. Onnellisia siitä, että vierellä on viimeinkin se, jota siihen on kauan kaivannut. Olen ollut elämässäni aika monissa häissä, ihan laidasta laitaan. Kaikki häät ovat olleet omanlaisiansa ja omalla tavallaan koskettavia. Osa pariskunnista on päätynyt myöhemmin eroon ja osa on tietenkin edelleen yhdessä. Jokaisella parilla on omanlainen tärkeä tarinansa häissä ja kaikissa häissä olen viihtynyt. Jokaisista häistä jää päällimmäiseksi mieleen erilaisia asioita ja yksityiskohtia, mutta näistä häistä mieleen jäi ennen kaikkea se, että on kiva katsoa paria, joka arvostaa sitä asianlaitaa, että vierellä on sopiva kumppani. Tämä voi kuulostaa hiukan typerältä, koska eikös sen niin pitäisi olla aina, kun naimisiin mennään. Mutta ei se arvostus ja onnellisuus silti huou (onko tuo sana?) jokaisesta parista. Joten ainakin itselleni päällimäisiksi fiiliksiksi häistä jäivät parin keskenäinen rakkaus, suhteen arvostus ja onnellisuus yhdessäolosta. Ja kuten morsian häissä sanoikin, että tuntee olevansa valmis tähän, niin voin kyllä näin vieraan näkökulmasta sanoa, että mielestäni se valmius huokui sekä morsiamesta että sulhasesta ihan sinne takariviin asti 🙂

loistelias_laukku
Vähän samaan tyyliin kuin loisteliaasta laukustani heijastui wc:n seinälle tuollaisia valopilkkuja, kun laukku makasi paperitelineen päällä 😀

kakut
Kahta eri kakkua.

Näissä häissä ähky oli pakollinen. Buffet oli ihan liian hyvää, että toisen kierroksen olisi voinut jättää välistä. Vaikka en syönyt ollenkaan leipää (yritin siis edes yhdeltä osin välttää ähkyä), oli kahden ruokakierroksen jälkeen maha jo räjähtämispisteessä. Ja tietenkin juuri kun olin saanut jakun avattua ja ähkin tuolillani sitä, kun ei takin aukaisu auttanut, koska mekko luineen on niin tiukka, tuli siihen virallinen valokuvaaja ottamaan kuvia meidän pöydässä istuvasta väestä. Että kiitti vaan! 😉 Tuli varmaan todella edustavia kuvia… Niin ja sitten, näissä häissä ymmärrettiin ruoan päälle niin hyvin, että siellä oli kolmea erilaista kakkua. Siis kolmea eri makua! What a heaven 😉 Minä sitten skippasin yhden kakun laktoosisyistä, mutta lautaselleni päätyi kuitenkin kahta eri kakkua. Mahtava ratkaisu, mitäs sitä turhaan valitsemaan jonkun tietyn kakunmaun, kun voi ottaa monta eri makuista! Hyvä vinkki kaikkiin häihin. Tosin ähkyä tämä systeemi lisää, koska pakkohan on ottaa kunnon pala joka makua… 😀

karkkipurkki

Kakkujen lisäksi tarjolla oli karkkibuffa, jossa oli monia erilaisia karkkeja, mutta mieltymykseni Ässä Mixeihin ratkaisi meikäläisen purkin sisällön. Yhden tikkarinkin otin mukaan, kun sen verran lapsetti. Tuo Fazerin sininen on hämäystä, jonka vierustoveri ehti juuri lykätä kohti purkkiani, kun huomasi minun ottavan kuvaa, koska piti olla kuulemma vähän väriä 😉 Mutta vierustoveri söi ihan itse Fazerinsa, minä en semmoisista välittänyt.

ähkyposeeraus
No nyt on kyllä niin ähky, etten voinut kovin vapautuneesti hymyillä kameralle…

koriste
Häät oliva kauniit niin sisäisesti kuin ulkoisesti…

decoration
…mistä kiitos kuuluu tietenkin…

hääpari
…itse hääparille 🙂

survival_pack
Häistä selvittiin jälleen kunnialla näin vieraankin osalta. Korkokengät olivat toki käytössä, mutta survival packia ei tarvinnut hakea autosta. Mukana oli tietenkin kaikki mahdollinen varamekosta, varasukkahousuista ja hiusharjasta aina linkkuveitseen asti.

auto_piuhaan
Arjen harmaus tosin alkoi jo autohallissa palatessa, kun täytyi pistää Volvo piuhaan sunnuntain työaamun varalle. Ja kyllä, sitä on lämmitettävä vielä näilläkin keleillä!

häämuisto

Häistä sai ottaa muistoksi myös kukkia maljakoineen. Kivaa! Kukat oli helppo kuljettaa maljakossa kotiin ja lisäksi tuo maljakko on ihan sen näköinen, että aion säästää sen ja onhan sekin kiva, kun maljakolla on tarina 🙂 Lisäksi halusin ehdottomasti pölliä erinäisiä tehtäviä varten pöytiin jaetuista kynistä sellaisen pinkin itselleni muistoksi. Satuin kuitenkin olemaan pöllinnässäni hiukan jälkijunassa, sillä morsiamen äiti oli jo keräämässä kyniä pois, kun pääsin pöllimishommiin. Tämän vuoksi en nyt välttämättä saanut juuri sitä häiden ajan itse käyttämääni kynää, mutta sain sentään valikoitua morsiamen äidin kädestä juuri pinkin kynän. Sitä paitsi nyt voin liittää cv:seeni kohdan, että ”kynän riistäminen laihialaisen naisen kädestä” 😀 (Sori, mutta oli pakko päästä edes yksi laihialaisvitsi liittämään tähän juttuun 😉 ).

No niin, nyt olen kai sanonut kaiken tarvittavan. Pahoittelen kirjoituksen varmasti sisältämiä yhdyssanavirheitä, mutta en millään jaksa nyt suorittaa kunnon oikolukua. Joten minä kiitän vielä kerran häistä, että saimme olla mukana ja pilkunviilaajia kiitän kärsivällisyydestä, jos pystyivät lukemaan tänne asti 🙂

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Juhlaa Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

12 vastausta artikkeliin: Thousand tears and laughs

  1. Simpukka sanoo:

    Noniin… Ja itketit sitten kyllä meikäläistäkin. Etenkin mainintasi huonojalkaisesta morsiamen isästä saattamasta tytärtään sulhasen luo sai kyyneleet virtaamaan.

    • Marra sanoo:

      No hei, olitsitpa nähnyt sen! Tuo suoraryhtinen jo harmaantunut herra käytti keppiä liikkumiseensa, mutta jätti sen pois siksi aikaa, kun talutti tytärtään ja meno oli hidasta, mutta varmaa, arvokasta ja ryhdikästä ja täynnä ylpeyttä. Alan melkein vieläkin itkeen kun näen sen silmissäni ❤

  2. Simpukka sanoo:

    P.S. Hei mun on pitänyt kirjoitella sulle mailia teidän matkajuttujen tiimoilta. Kunhan nyt vain saan tässä lähipäivinä sen vaihteen päälle.
    Mikään ei ole täällä päässä muuttunut. Kovasti ja innolla teitä odottelen. 🙂

    • Marra sanoo:

      Joo, ei muutoksia täälläkään päässä. Tulossa siis edelleen ollaan. Olen ajatellut, että jos siinä huhtikuun puolivälin jälkeen tai huhtikuun lopussa uskaltaisi ruveta matkaa varaamaan 🙂

  3. rantakasvi sanoo:

    Ja minä en saa itkua aikaiseksi hautajaisissakaan. Ne ovat niin ahdistavia, kurkkua kuristaa. vaan. Häissä joskus tirahtaa yksi kyynel ehkä 🙂

    • Marra sanoo:

      Mä taas itken vaikka mistä syistä. Paitsi joskus kun on oikein tosi ahdistavaa ja tekisi mieli itkeä, niin silloin se itku ei tule. Mutta häät ja hautajaiset ja vaikkapa elokuvat pistää itkemään helposti.

  4. Helmi Nainen sanoo:

    Mä olen samanlainen vollottaja. Asiat vollotuttaa ja lisäksi kirkossa musiikki.
    Kiva ”raportti” häistä, sä huomaat kivoja pikku yksityiskohtia… tykkään!

    • Marra sanoo:

      Jep, sille ei vaan mitään voi, kun sattuu olemaan itkijänainen.

      Kiva, kun tykkäsit ”raportista”. Mä huomaan kaikkea pöljää…

  5. Timo Lampi sanoo:

    No ei sust pyryharakkaa saa millää. 😀

  6. Hirnakka sanoo:

    Voi luoja kun mä niin repesin tuolle CV-merkinnälle: kynän riistäminen laihialaisen naisen kädestä 😀
    Ihana hääraportti, kiitos.

    • Marra sanoo:

      Ehkä se oli onni, etten ehtinyt ajoissa nyysimään sitä kynää, koska muuten olisin jäänyt ilman tätä cv-merkintää 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s