The Liebster Award -haaste

liebster_award

Sain Tiina Eliisalta The Liebster Award -haasteen. Haasteen tarkoitus on tuoda näkyvyyttä pienemmille blogeille, joilla on vain alle tuhat lukijaa! (Pienille!? 😉 ) Haasteessa vastataan ensin haasteen antajan kysymyksiin, jonka jälkeen haaste laitetaan eteenpäin omilla kysymyksillä.

Tiina Eliisa keksikin melkoisen haastavia kysymyksiä. Toisaalta, kun luin nämä ensimmäistä kertaa, näyttivät nämä ehdottomasti helpommilta, kuin ne, joihin Tiina Eliisa itse vastasti. Mutta jostain syystä aloin kuitenkin näihinkin kysymyksiin vastatessa tarinoida sitä sun tätä vähän aiheen vierestäkin. Taisi sen verran kolahtaa siis ja pieni angstikin taisi päästä esiin. No, siihen nyt ei tietysti paljon vaadita minun kohdallani 😉

1) Oletko aamu-vai iltaihminen?

Olen ehdottomasti iltaihminen. Kaikki parhaat ideat syntyvät illalla klo 21 alkaen ja siitä eteenpäin myöhään yöhön. Yleensä kaikki inspiraatiot minkä tahansa tekemiseen osuvat ilta-aikaan. Toisaalta pidän myös superaikaisista aamuista, varsinkin kesäaikaan. Siitä saa tietyt kicksit, kun herää siinä 4:30 tietämillä. Kaikkein vaikeinta minun on kuitenkin elämässäni ollut sopeutua perus 8-16 työrytmiin, silloin kun siihen on ollut tarvetta. Suoraan sanoen vihaan tuota aikaa, mieluummin menen töihin joko kuudelta tai sitten kymmenen jälkeen, mutta kahdeksan on maailman ärsyttävin aika. Ehkä ärsytys johtuu isolta osalta myös ruuhkasta. Ajelen mieluummin töihin tyhjiä teitä, kuin jonotan ensin monta minuuttia, että pääsen edes autohallista ulos. Että ehkä kello kahdeksan vihani on perua ihan käytännön asioista, mutta päässäni se on assosioitunut isommaksi jutuksi. Olen myös miettinyt, johtuuko iltaihmisyyteni siitä, että olen syntynyt klo 21. Usein tuo klo 21 on nimittäin se aika, jolloin into iskee, tavallaan herään vasta silloin. Ehkä elämäni alkaa aina klo 21 😀

2) Mitkä ovat kolme positiivista asiaa tästä viikosta?

Auringonpaistetta on näkynyt, maanantai oli pyhäpäivä ja ponilla on puhdas työtöltti 😀

3) Suurin unelmasi?

Öö… en oikein pruukaa jakaa unelmiani suuriin, pieniin tai tärkeimpiin jne. Yksittäiset unelmat ehkä koostavat ison kokonaisuuden ja kaikki ovat osaltaan tavallaan yhtä tärkeitä. Mutta sanotaanko nyt niin, että haluaisin löytää loppuelämän tukikohdan, jonne voisi aina palata. Välillä olisi mukavaa seikkailla maailmalla, mutta en viihdy irrallaan, vaan haluaisin, että minulla olisi joku kiinnekohta, vaikkapa maatila, mikä olisi se sama paikka elämäni loppuun asti, joka olisi se kotikoti, vaikka sieltä olisikin välillä pari vuotta poissa. Mutta kaipaan jotain kiinteää.

Lisäksi toivoisin, että voisin(/mme yhdessä mieheni kanssa) saada tässä elämässä aikaan jotain merkittävää, millä tarkoitan siis positiivisia vaikutuksia toisten ihmisten elämään. Olisi hienoa nähdä edes jonkun ihmisen löytävän elämäänsä tarkoitus ja puhkeavan kukkaan. Haluaisin tehdä ihmisistä onnellisia. En niinkään haaveile materiasta (tietysti haluan tietyn perustason jne, en esitä olevani mikään askeetikko), mutta haluaisin voida jotenkin jakaa eteenpäin sitä, mitä olen itse oppinut elämästä. Kuten olemaan typerän onnellinen kaikesta huolimatta ja ottamaan rennosti monta asiaa. Olen varmaan hyvin kaukana moisista tavoitteista, mutta sanotaanko niin, että pidän paljon tästä hetkestä, kun en jaksa haaveilla mistään rikkauksista, autoista tai hienoista hevosista, vaan olen oppinut hymyilemään tälle päivälle. Se ei ehkä aina näy naamastani, mutta haluaisin, että se näkyisi ja voisin levittää jotain hyvää myös muille. Koska olen viimeinkin oppinut elämään, vaikka kauan siinä kestikin 😉

Mutta en oikeastaan tykkää huudella unelmistani juuri kenellekään, paitsi jostain mitättömistä pienistä, kuten jos haluaisin vaikkapa ostaa jotain tiettyä. Tuon yllä mainitunkin kertominen tuntuu jotenkin liialliselta. Teki mieli pyyhkiä se pois monta kertaa. Mutta sitten ajattelin, että aikaa tylsää jos vastaan, ettei tässä nyt mitään unelmia ole…

tyyneys
Koska järvi on tänään tyyni, ei kannata surra tulevia myrskyjä, vaikka rannalla joutuisikin kävelemään kivikossa.

4) Mikä saa sinut onnelliseksi?

Se, että olen ymmärtänyt, että murehtiminen ei auta hiukkaakaan, vaan jos tänään on hyvä päivä, niin olen tietoisesti tyytyväinen ja siitä seuraa monesti ihan konkreettinen onnentunne. Tottakai voi olla, että jotain ihan kaameaa odottaa nurkan takana, mutta so what, jos tiikeri syö minut huomenna, niin en anna sen pilata tätä päivääni. Päivä saa pilaantua vasta sitten, kun katastrofi on oikeasti päällä. Tottakai minullakin on myös huonoja päiviä, jolloin suorastaan romahdan, mutta onneksi ne kestävät nykyään päivän, eikä vuotta. Olen siis onnellinen siitä, että olen oppinut olemaan onnellinen. Kuulostaako pikkuisen tyhmältä? Luultavasti… 😀

5) Mihin aikaan palaisit, jos saisit elää viikon elämästäsi uudestaan?

Korjaisin jonkun tekemäni typeryyden. En voi sanoa tiettyä aikaa ylitse muiden, mutta vaihtaisin mieluusti monta tilannetta pois, joissa olen vaikkapa kohdellut tylysti jotain ihmistä, enkä ole ymmärtänyt, että siellä rempseän kuoren alla oikeasti otetaan nokkiinsa. Myös muunlaisia typeryyksiä löytyy elämästäni pitkä lista, joten korjaisin mielelläni jonkun niistä, jos voisin elää viikon uudestaan. En niinkään haikaile mitään hienoja kokemuksia menneisyydestä, sillä elämyksiä ja hyviä hetkiä voi hankkia aina lisää, mutta virheiden korjaaminen on joskus mahdotonta.

6) Mitä pidät tärkeimpinä omaisuuksina valitessasi kosmetiikkaa? Onko se laatu, eettinen valmistustapa, hinta, tuotteen merkki tai joku muu?

Laatu ja hinta. Minulla on monesta kosmetiikkatuotteesta tietyt laadukkaat suosikit, joita ostan silloin, kun jonkun tuotteen loppuessa sattuu olemaan varaa siihen mielestäni parhaaseen. Mutta käytännössähän se menee niin, että jos esimerkiksi suosikkimeikkivoiteeni maksaa 56 euroa ja meikkivoiteen loppuessa en voi sijoittaa niin paljon, käyn hakemasta Tokmannilta jonkun halpiksen, jonka kanssa sitten kärvistelen sen purkin loppuun. Koska en voi kuitenkaan olla ilman meikkivoidetta. Samaa pätee kaikkiin kosmetiikkatuotteisiin ripsiväristä kasvorasvaan. Suosikit on valittu laadun perusteella, hintaluokka niissä voi olla mikä tahansa, halvasta kalliiseen. Mutta aina ei käytännössä tule ostettua sitä parasta. En ole uskollinen tietylle merkille kokonaisuudessaan, mutta yksittäisissä tuotteissa tietysti se laadukkain edustaa aina jotain tiettyä merkkiä. Olisi tietysti hienoa, jos pääsisi tässä kosmetiikka-asiassa sinne asti, etä eettisellä valmistustavalla olisi myös iso merkitys, mutta kosmetiikka tulee jotenkin konkreettisesti niin iholle, että en toistaiseksi ole kyennyt ostamaan jotain eco-super-hyper-vihreää kosmetiikkaa, mikäli se perinteinen toimii paljon paremmin. Mutta ehkä kehitys kehittyy tässäkin asiassa. Onhan esim. meikkaaminen melkoisen epäekologoista, muovipurkkia menee jatkuvasti roskiin. Joten asiaan pitäisi kiinnittää huomiota…

7) Millaisia piirteitä arvostat toisessa ihmisessä? Perustele.

Aitoutta, rehellisyyttä ja hyväntahtoisuutta sekä lempeyttä. Nämä noin niinkuin yleisellä tasolla kaikkia kanssaihmisiä koskien. Ystävällisyys ja tietty totuudellisuus on mielestäni tärkeää. En tarkoita, että pitäisi paljastaa itsestään kaikkea ja kertoa kaikille kaikki, mutta esimerkiksi toisten ihmisten ”suojelu” valehtelemalla heitä koskevissa asioissa saa minut näkemään punaista. Ei pidä olla tarkoituksettoman raaka, mutta mielestäni silti vain karu totuus antaa mahdollisuuden vapauteen ja täyteen elämään. Olen huono kestämään sievistelyä, taidan muutenkin kuulua inhorealisti-osastoon. Joten minuun kolahtavat ihmiset, jotka ovat rujon rehellisiä, mutta kuitenkin hyväntahtoisia, eivätkä halua toisille pahaa tai loukata.

Työelämässä arvostan eniten tehokkuutta ja tekemisen meinikiä, huumorintajua ja rentoutta sekä sellaista tiettyä luonnetta, joka ei väisty esteiden edessä. Sellaisessa tiimissä haluan itse työskennellä. Mutta näitä asioita taas ei voi vaatia kaikilta elämään kuuluvilta ihmisiltä.

8) Mitkä periaatteet tai elämänarvot koet ohjaavana elämässäsi?

Tee toisille kuten haluaisit itsellesi tehtävän. Tämä on ehkä kaikkein tärkein ohjenuora. Tätä yritän noudattaa, mutta eihän se keneltäkään aina onnistu.

Lisäksi pidän tärkeänä, ettei ihmistä saa pakottaa johonkin muottiin. Ei pidä kahlita toista omiin tapoihinsa tai pitää tiettyjä ”näin on ollut tapana” -maneereita yleisinä vaatimuksina. Toki elämässä on myös niitä yleispäteviä sääntöjä, joita on syytä noudattaa, mutta tarkoitan nyt kaikkea sellaista, kuten tietynlainen pukeutuminen tai vaikkapa se, että ”yleensä on tapana, että kotona on mattoja”. Tai sohva. Tai mitä vaan. Let it be. Jos joku haluaa käyttää sohvan sijaan tatamia, värjätä hiuksensa vihreiksi viisikymppisenä, pukeutua intiaanivaatteisiin koko elämänsä tai ulvoa kuuta, niin mitä sitten. Paljon tärkeämpää on se, että mitä ihminen on toiselle ihmiselle, kuin yleiset ”tapana on ollut”. Ylipäätään inhoan sitä, että ihmisiä arvostellaan tällaisista asioista tai yritetään vaikkapa ohjailla tiettyyn suuntaan. Jos haluaa paskakuskiksi filosofisuvusta, sinne on päästävä. Tai filosofiksi paskakuskisuvusta, sinne on päästävä. Muutoin tulee vain huonoa jälkeä ja turhautuneita ihmisiä. Ei pidä kahlita ketään omilla mieltymyksillään, tämänkin yritän muistaa. Ja muistaa pitää tietyissä tilanteissa turpani kiinni niistä omista mielipiteistäni, sillä nekin saattavat ahdistaa jotain toista. Elämä on opettelua…

Tästä ehkä tullaan vielä jonkun aasinsillan kautta siihenkin, että mielestäni vain ihmisen jättämillä jäljillä on merkitystä. Teot puhuvat puolestaan enemmän kuin sanat ja millaisia jälkiä ihminen jättää toiseen ihmiseen, on paljon oleellisempaa, kuin se, että onko ihminen presidentti vai siivooja. Kaikkia tarvitaan, niin professoreja kuin duunareitakin, mutta itse ainakin pidän huomattavasti merkityksellisempänä sitä, jos muistokirjoituksessa lukee ihmisen olleen lämminsydäminen ja auttaneen toisia tai olleen sellainen, jonka luokse voi aina mennä, kuin jotakin pitkää listaa suoritetuista tutkinnoista, hienoista vakansseista ja muista suorituksista. Eihän siinä toki ole mitään väärää, mikäli on kehittänyt mullistavia uusia tekniikoita vaikkapa lääketieteeseen ja kaiken päälle ollut jonkun urheilulajin MM-mitalisti, kuten sanoin, kaikkea tarvitaan, jotta yhteiskuntamme pyörii hyvällä tavalla, mutta henkilökohtaisesti ajattelen, että tärkeintä on se, mitä on toiselle ihmisille, eikä se, mitä elämässään saavuttaa ns. perinteisinä meriitteinä. On omalta osaltaan tärkeää tehdä työnsä hyvin, oli se työ sitten sitten rutiininomaista tai syöpälääkkeiden keksintää. Mutta uskon, että me kaikki täällä olisimme sitä onnellisempia, jos muistaisimme ennen kaikkea olla hyviä toisille ihmisille ja itsellemme.

Taisin eksyä ehkä jo pahasti kysymyksen aiheesta. Mutta minun periaatteistani ja ohjenuoristani tässä kysyttiin ja itse näen asiat näin nykyisin. Kymmenen vuotta sitten olisin varmaankin vastannut jotain ihan muuta ja todennäköisesti kymmenen vuoden päästä voin olla taas jotain ihan eri mieltä. (Kun olen muuttunut nelikymppiseksi tiukkistädiksi 😀 )

Ja muutama bloggaamiseen liittyvä kysymys:

9) Miksi aloitit bloggaamisen?

Koska halusin saada oman äänen ja opetella uudestaan kirjoittamaan kymmenen vuoden tauon jälkeen.

10) Mistä blogisi nimi kumpuaa?

Siitä, että ajattelin alunperin keskittyä enimmäkseen kaikkeen kauniiseen, sillä olen tietyissä asioissa aika kovan luokan esteetikko ja sieluni soi vain tietynlaisissa ympäristöissä ja vaatteissa jne. Yhdistin siis sanan estetiikka nimimerkkiini Marraan. Blogista piti tulla minun näköiseni, heijastaa minun kokemuksiani esteetikasta. Mutta niinhän siinä kävi jo alkumetreillä, etten ole esitellyt täällä kauniita tavaroita, vaatteita, luontoa tai kaivellut ihania inspiraatiokuvia internetistä, vaan tästä blogista on tullut joku aivopierusillisalaatti. Mutta ehkäpä se on sellaisenaan juuri minun näköiseni, turha yrittää olla muuta kuin on 🙂

11) Mikä on mieleenpainuvin kommentti blogissasi?

Olen saanut monia ilahduttavia kommenttia, enkä osaa nostaa niistä yhtä ylitse muiden. Todennäköisesti, jos lukisin nyt kaikki kommentit uudestaan, joku niistä olisi se kruununjalokivi. Mutta mikään ei ole ollut niin kirjaimellisesti mieleenpainuva, että muistaisin sen tässä ja nyt. Mutta minulla onkin melko huono muisti… 😀

alpakat
Postausidea voisi synttyä vaikkapa tällaisesta kuvasta.

12) Mistä ammennat inspiraation postauksiisi?

Päivittäisestä elämästä. Postausaiheet vain syntyvät itsestään. Monesti tarina myös syntyy kuvien ympärille. Ja joskus taas on vain saatava joku asia ulos itsestäni. Mutta menen täysin fiiliksen mukaan, enkä osaa pysyä missään tietyissä aiheissa, vaan laidasta laitaan mennään. Tai ainakin siltä minusta itsestäni tuntuu. Voihan olla, että jonkun lukijan mielestä täällä on aina sitä samaa tuubaa. Mutta niin, inspiraatio voi syntyä mistä tahansa, elämääni liittyvästä arkisen tylsästä asiasta.

Koska tämänkin postauksen tekeminen on ottanut jo ainakin kolme sessiota tietokoneella ja muutoinkaan minulla ei ole ollut viime päivinä aikaa blogille eikä edes toisten blogien lukemiselle, niin päätin oikaista sen verran, etten keksi tämän haasteen tehtävänannon mukaisesti omia kysymyksiäni, vaan haastan Harmaan torpan emännän sekä Pientilan ukon ihan näillä Tiina Eliisan kysymyksillä. Katsotaan, ottavatko nuo haasteen vastaan.

-Marra

Kategoria(t): Haasteet Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: The Liebster Award -haaste

  1. Outo Paimen sanoo:

    Ensimmäinen, seiska ja kasi olivat sellaisia joissa ajatukset menevät enemmän kuin yksiin, samoin 12. kohta.
    Mainittakoon myös että sun blogiasi on mukava lukea koska sä olet niitä tyyppejä jotka todella pohtivat asioita mutta eivät sorru paatoksellisuuteen sillä se on asia jota mä arvostan. Niin, ja muutenkin koska sä osaat yllättää. Meinaten se sun teurastuspostaus on jostain syystä jäänyt kummittelemaan mun mieleeni
    (ajatuksella ”Ällä Herran tähden suututa tätä naista” 😀 )

    • Marra sanoo:

      Kiitos tästä kommentista, tästä tuli oikeasti hyvä mieli 🙂 Saatan tosin välillä sortua paatoksellisuuteen, mutta blogatessa on ehkä pakko ajatella asiat hiukan rauhallisemmin, ennen kuin ne pamauttaa eetteriin.

      Ja niin, naisen vihaa ei koskaan pidä aliarvioida, joten parempi todellakin olla suututtamatta 😉 Varsinkin jos nainen ei satu kaihtamaan teurastustoimenpiteitä 😀

  2. Tiina Eliisa sanoo:

    Olipas mukavaa luettavaa! Mahtava jalat maassa -tyyppi olet 🙂 aitous ja rehellisyys on välittynyt niin kauan kun olen tälleesti tuntenut sinut, ja välittyy tästäkin! Huippuja vastauksia, ja voin samaistua kyllä kanssa! Tuo ”inspiraatiokuva” oli kyllä loistava tuossa 😀 ❤ Kiitos kun teit tämän ❤

    • Marra sanoo:

      Tätä oli kiva tehdä 🙂 Vaikkakin nyt mulle kyllä tulee sellainen olo, että hei, en mä nyt oikeasti noin hyvä tyyppi ole, ihanteitahan nuo on ja välillä meen metsään ja rankasti. Mutta onneks olen myös hyvä armahtaan itseäni 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s