Dieetistä

raparperiwokki

Olen ollut kohta varmaankin noin kuukauden vähähiilihydraattisemmalla dieetillä ja ajattelin kirjoitella siitä hiukan väliaikatunnelmia. Tarkoituksenahan tosiaan on testata kesäkuun alkuun asti, mitä olooni vaikuttaa jättää vehnä pois ruokavaliosta. Ja samalla kun dieettaamaan rupesin, niin jätin pois myös ison osan sokeripitoisista herkuista ja muitakin ns. turhia hiilareita. Ja kuten aiemmin kerroinkin, mikään absoluuttinen dieettini ei ole. Tilanteen niin vaatiessa, olen siis syönyt kaikenlaista ja silloin tällöin myös ihan omastakin himosta.

Tässä kuitenkin muutamia havaintoja:

-Olen oppinut, että raparperi taipuu myös suolaisiin ruokiin. Sen kun wokkaa kasvisten kera ja kuorruttaa sörsselin kermalla, niin toimii erittäin hyvin. Samoin marja-aroniat ja puolukat toimivat mainiosti wokissa, eivätkä todellakaan kaipaa sokeria seurakseen. Tästä olen erityisen iloinen, sillä nyt voin käyttää pakastimen sisältöä hyväkseni ilman, että mukaan tarvitsee kaataa desilitroittain sokeria.

-Kun syön ennen töitä ja töissä tauoilla näitä vhh-mössöjäni, niin ei oikeasti tule nälkä ennen seuraavaa taukoa. Tämä on melko mullistavaa ihmiselle, jolla on yleensä parin tunnin syömättömyyden jälkeen aivan tajuton nälkä.

-Samoin iltaisin, kun syön kotona ateriani, nälkä lähtee, eikä tarvitse syödä esimerkiksi neljää tuntia putkeen koko ajan jotain. Mutta tämäkös vasta onkin ollut outoa! Vaikka minulla ei ole ollutkaan nälkä, kaipasin aluksi todella paljon sitä ruoan mättämistä kaksin käsin sisuksiini. Olen alkanut ymmärtää tupakoinnin lopettajia, joilla on vaikeuksia keksiä, mitä käsillään tekisivät, kun eivät enää polta. Sen verran olen tapasyöjä ja tottunut siihen kunnon mättösyöntiin, että on vaikeaa löytää itselleen korviketta sille ”mättämistekemiselle”.

-Kävin viime viikolla yhdellä kyläilyreissulla, jossa söin juuri ennen klo 21 kotiutumista kolme siivua leipää monipuolisilla päällisillä sekä pari annosta vaniljajäätelöä lakkahillolla. Söin siis aika paljonkin mielestäni. Mutta kotiin tultuani minulla oli loppuillan koko ajan nälkä ja oli siis pakko syödä lisää kaikenlaista, vaikka luulisi tuonkin nyt iltapalaksi riittäneen…

-Kahden edellä mainitun kohdan asiat ovat saaneet minut hyvin mietteliääksi. Nälkäänihän minä siis normaalisti olen syönyt, mutta miksi syödessä vaikkapa sitä leipää tai pastaa, mikään ei koskaan tunnu riittävän ja olo on nälkäinen, vaikka olisi jo alkanut muuten paisua. No, kaikkea ei tarvitse tietää, joka tapauksessa on kivaa, että vhh-mössöjä syödessäni en ole enää koko ajan nälkäinen, vaikka siinä onkin ollut opettelemista, että koko ajan ei tarvitse syödä, vaan vaikkapa tässä tietokoneellakin voi kirjoitella ilman, että syö samalla koko ajan jotain.

-Olen ollut yleisesti ottaen pirteämpi kuin aikoihin, ellei lasketa nyt tätä viime viikon univelasta aiheuttunutta väsymyspiikkiä, jota olen ottanut tälläkin viikolla vielä kiinni pitkillä päikkäreillä. Mutta eipä siinä mikään ruoka auta, jos ei nuku. Sinnittelin muuten varmaan kuukausia ilman päikkäreitä, kun ajattelin, että parempi nukkua öisin, mutta viimeisen viikon aikana on ollut pakko antaa periksi ja nukkua, vaikka sitten päivällä.

-Olen ostanut viimeisen kuukauden aikana enemmän kermaa, kuin varmaan viitenä viime vuotena yhteensä 😀 En siis tee mitään jauhopohjaisia kastikkeita, vaan etupäässä käytän ranskankermaa, smetanaa tai kuohukermaa. Joskus pelailen myös tomaattikastikkeiden tai ihan vain öljyn kanssa, mutta esimerkiksi ihan kuohukermaan kieritelty kasviswokki & liha -mömmö on mielestäni superhyvää 🙂 Niin ja minähän olen niin friikki, etten käytä mitään ruokakermoja. Ne ovat makuuni ihan feikkejä, niissä kun on keskimäärin pari kolme E-ainetta ja muutama aukikirjoitettu lisäaine. Mieluummin siis syön kermaa, jonka ainesluettelosta löytyy ihan vain niitä maitotuotteita ja mahdollinen hapate. Friikki mikä friikki 😉

-Kasvojeni ihon kunto alkoi parantua siinä vaiheessa, kun olin dieetannut pari viikkoa.

-Korvapuusti ei edes maistu niin hyvältä kuin ennen.

-Luulen jo nyt, että jahka dieettini määräaika on kulunut umpeen, en luovu tästä kokonaan.

-Mutta katsotaan silti, mitä tuleman pitää ja lopputulokset vasta kokeilun loputtua 🙂

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Ruokaa Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta artikkeliin: Dieetistä

  1. RH sanoo:

    Se kerma varmaan on hyvä siinä – ite oon huomannu, että jos on täysin rasvatonta tai hyvin vähäsellaista (vaikka munakas ilman keltuaisia tai salaatti) niin vaikka maha olis täysi, niin siellä kaihertaa joku näläntapainen. Sitten luinkin ihan hiljattain jostain, että se on juuri rasva, joka aikaansaa sen kylläisyyden tunteen aivoissa. Eikä sitä silti tarvi paljoa olla.

    • Marra sanoo:

      Joo juurikin näin, rasva antaa aivoille jonkun signaalin elossapysymisestä, luin minä joskus jostain. En mä ainakaan osais elää pelkillä salaateilla, siitä jää sellainen kylmän ja nälän tunne. Siksi mä oonkin nyt kypsentänyt paljon noita kasviksia, niin ei jää niin nälkäinen fiilis ja siihen saa sitten joukkoon näppärästi lorautettua oliiviöljyä, voita tai kermaa.

  2. Timo Lampi sanoo:

    Sä mitää diettii kaipaa, kukkakepin varjo!! ;DDD
    Kun oon maalla yksin, syön vaan lämmittämätöntä ruokaa, eli pääosin kasvikunnan tuotteita, vettä ja sokeritonta limukkaa. Paino lähtee aleneen nopsaan. Raakaruoka sopii mulle.

    • Marra sanoo:

      No ensinnäkin dieettihän tarkoittaa ruokavaliota, eikä laihdutuskuuria. Ja mähän en missään mielessä yritä alentaa painoa.

      Toisekseen suosittelen, että ketään ei sanottaisi edes vitsillä kukkakepin varjoksi, sillä joku nuorempi nainen/tyttö voi saada siitä pitkäaikaiset traumat. En minä vanha akka enää, mutta tiedän, miltä ne tuntuu silloin nuorempana huonon itsetunnon kanssa. Laihuuden kommentointi on ihan yhtä törkeää kuin läskiksi sanominen. Ja laihan voi olla jopa vaikeampi lihoa, kuin lihavan laihtua, varsinkin nuorella iällä. Joo, menipä nyt tosikkomaiseksi saarnaamiseksi, mutta jonkunhan täytyy yrittää opettaa ihmisiä käyttäytymään. Mielestäni on kumma, että kaikenmaailman sukulaiset ja aikuiset voivat kommentoida vaikkapa teinien olomuotoa aika ajattelemattomasti, mutta mikähän kohu siitäkin syntyisi jos se teini toteaisi vanhemmalle sedälle, että ”sinäkin toivoton läski” tai vanhemmalle tädille, että ”onpahan sulla paksut reidet, ihan tukkipuusta menis”. Saattaisi joku ottaa nokkiinsa aika pitkäksi aikaa, mutta toisinpäin lauotaan kyllä kaikenmaailman kommentteja, jotka voi jäädä kummittelemaan nuoreen mieleen, vaikkei niitä ole pahalla tarkoitettukaan. Ajattelevaisuutta siis, kiitos! 🙂

      Mä en oikein osais syödä raakaruokaa, kaipaan lämmintä ruokaa.

  3. rantakasvi sanoo:

    Terveelliseltähän tuo ruokavaliosi kuulostaa.
    Tuohon Timon kommenttiin sanoisin, että kun itse kasvoin pitkäksi (178 cm), olin parikymppisenä tosi hoikka. Sain kuulla yhdeltä ja toiselta sukulaistädiltä, että enkö syö siellä Treella mitään. Ei tuntunut kivalta, kun ruoka maistui ja söin ihan hyvin. Mutta pysyin hoikkana. Silloin. Marra tietää, että enää en ole ihan niin hoikka 🙂

    • Marra sanoo:

      Itsekin yritin joskus alle parikymppisenä lihoa, kun risoi, kun näkyi kylkiluut, mutta vaikka söin viisi kertaa viikossa Hesburgerissa + muutenkin reilusti, niin ei se mihinkään tarttunut. Mutta kaikenlaisia kommentteja tuli kuultua… Siksipä mulla pisti silmään tuo kukkakepin varjo, koska silloin aikoinaan se olisi kuulostanut mun korvissa siltä, että mä en ole MITÄÄN. Siis yhtään mitään, en edes kukkakeppi, vaan varjo siitä vaan eli käytännössä ei mitään. Ja olisin tuntenut itseni hyvin epäkelvoksi ja ajatellut, että en kelpaa kenellekään, kun en ole mitään. Vaikka Timo ei sitä varmasti tarkoittanutkaan, eikä ne sanojat aikanansa, mutta nuori mieli on taipuvainen dramatisoimaan asioita ja ajattelemaan pahemmin päin.

      Ikä tuntuu melkein kaikissa tapauksissa korjaavan sen ongelman, ettei ruoka tartu mukaan 😀

  4. Hirnakka sanoo:

    Mulla on ollut ’jonkinlainen’ kiristelykausi päällä nyt toista kuukautta. Syödä pitää tolkuttomasti, noin neljän tunnin välein. Ja kyllä, se toimii. Kiloja ei kytätä vaakalla mutta vaatteet ja peili kertoo, että kyllä höttöä lähtee mistä pitääkin. Minun pitää olla niin visun tarkkana kun pöydässä istuu toipuva anorektikko. Hänelle on tehnyt hyvää nähdä me määrät jota syön vaikka kiristelykaudella olenkin. On itsekin kasvattanut annoskokoaan, asia joka on pelkästään positiivinen.

    Joinakin päivinä kaipaan lämpimiä kasviksia, toisena kylmää salaattia lämpimän ruuan rinnalle.
    Itsellä (maito)proteiini toimii parhaiten nälän stopparina, aamujugurtti ja mysli pitävät minut tolpillani lounaaseen saakka, sitten pitää jo saada munakas tai muu kevyempi välipala. Aamupuuro ei pidä nälkää kuin pari tuntia, hassua.

    Me ihmiset toimitaan kropallamme niin eri tavoilla, mikä sopii yhdelle on myrkkyä toiselle. Maitotuotteet on juuri yksi tärkeä erottava tekijä. Joku (esim. minä) voin huonosti ilman niitä, toinen voi paremmin, suorastaan kukoistaa. Onkin tärkeää tuntea oma kehonsa ja kuunnella sen tarpeita.

    En tuota Timon kommenttia pahalla ottaisi vaikka ymmärränkin pointtisi oikein hyvin.
    Olen ollut varmasti ärsyttävyyteen tarkka siitä, miten ympärillä puhutaan ihmisten ulkonäöstä ja etenkin painosta, kahden tyttölapsen äitinä en todellakaan tahdo heidän kuulevan ja näkevän kuinka aikuiset puristelevat makkaroitaan peilin edessä ja marisevat painostaan. Jokainen on hyvä sellaisena kun on, etenkin lapset.

    Anoppi oli alkuun ihan toivoton, vertaili tyttöjä heidän kuultensa ’sinä se olet hoikka, ihan niinkuin minä nuorena’ ja ’sinä se olet tuommoinen pötikkä’. Joo, pari kertaa on pitänyt puhelua ottaa siihen suuntaan ja muistuttaa mitä asioita ei lasten kuullen puhuta. Ja silti, silti se ’pötikkä’ otti ja kehitti itselleen anoreksian. Siitä onneksi toivutaan ihan hyvässä yhteisymmärryksessä mutta anopin suhteen saa aina olla tarkkana, hän niin mielellään aina kertoo kuinka ’pötikkä’ on nyt niin nätti. Ja hoikka. Perkele sanon minä!

    • Marra sanoo:

      En tiedä luitko aikaisempaa postaustani dieetistäni, mutta mullahan on siis ideana kokeilla elämää ilman vehnää ja samalla vähensin muutkin turhat hiilarit minimiin, kun haluan kokeilla olisiko elämää ilman turvotusta. Pastat, lätyt yms turvottaa niin paljon, että niitä syötyä menee loppupäivä pallona ja alkoi kyllästyttää. Ja on myös tosi mielenkiintoista testata, kuinka vhh toimii liikunnan kanssa. Laihtuahan en siis halua, kiinteytyminen sen sijaan kelpaa aina. Se tosin vaatii jo liikuntaakin, mutta onpahan tullut kyykkäiltyä ahkerasti ja se tuottaa tulosta myös 🙂

      Mulla on toiminut tää vhh hyvin nälän stopparina. En tosin silti pystyisi sellaiseen kolme kertaa päivässä ruokailuun, mitä jotkut tosikarpistit harrastaa. Vaikkakin hammaslääkärini on sanonut, etten saisi syödä kuin kolme kertaa päivässä, mutta toistaiseksi en aio edes yrittää. Mulla on muuten ihan sama juttu, että aamupuuro ei pidä nälkää. Siksi syön esim ennen aamuvuoroa jo klo 5:30 aina lämpimän suolaisen ruoan, koska esim. kaurapuuroa syötyä on tunnin päästä niin armoton nälkä, että hypin seinille. En tajua, miksi puuroa pidetään niin hyvänä aamupalana, koska itselläni se ei toimi ollenkaan. Mutta ehkä se toisilla toimii…

      Olen täysin samaa mieltä tosta, että ihmisten kropat toimii erilailla ja mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Siksi on tärkeintä löytää itselleen sopiva tapa syödä.

      En minäkään ota tota Timon kommenttia pahalla, olen vain nykyisin supertarkka siitä, miten toisen kroppaa kommentoidaan. Ja samaa mieltä siitä, että lasten kuullen ei sovi aikuistenkaan kritisoida omaa ulkonäköään. Toki mun mielestä terveellistä muokkausta voi harrastaa ja siitä puhua ja puhua ruoasta, mutta sellainen tuskailu oman itsensä kanssa ei sovi lasten korville. Siitä seuraa vain huonoa, jos ajattelee olevansa hyväksytty vain tietyssä muotissa, mikä se sitten onkaan.

      Ei ole todellista, mä en kestä tota sun anopin pötikkää! Pikkasen ajattelematonta meininkiä. Ja kehuu sitten vielä sitä hoikkuutta nyt, huohhoijaa… Koskahan aikuisten ihmisten päähän menee, että ne lapset on hyviä juuri sellaisenaan. Ei haukuta pötikäksi, eikä luikeroksi, kuten minua aikoinaan. Argh! Ja lasten keskinäinen vertailu on kyllä kaiken pahan alku ja juuri. Luin tästä itse asiassa juuri hiljattain jutun, jossa nuori nainen kertoi, mihin johti se, kun hänen ystäväänsä aina lapsena kehuttiin niin kauniiksi ja tätä toista ei koskaan siinä vieressä mitenkään ja kuinka lopulta aikuisuuden kynnyksellä tuo tyttö sairastui vakavaan masennukseen, eikä ollut sitä ennen pitkään aikaan oikein kyennyt liikkumaan julkisilla paikoilla, kun piti itseään niin hävettävänä. Ja on oikeasti ihan jumalaisen kaunis!

      • Hirnakka sanoo:

        Tunnustan, en muistanut aiempaa postaustasi.
        On hyvä kokeilla oman kehon reaktioita erilaisiin ruokavalioihin, siitähän sen tietää mikä toimii ja mikä ei.

        Jokusen kerran olen anopille sanonut aika tiukastikin, onhan tuo pitänyt sitten vähän suutaan soukemmalla mutta aina sieltä jokunen sammakko karkaa. Äitini oppi onneksi aika pian, että laihdutuskuuri -sanana on aikansa elänyt ja täysin turha.

        Lasten vertailu, niin kuin se tehtäisiinkin ’hyvässä hengessä’ on sekin AINA julmaa ja tarpeetonta. Kyllä pienikin ihminen kuulee, etenkin sen, mitä hänestä sanotaan ja yksikin ajattelemattomasti möläytetty kommentti voi aikaansaada aikamoisen lumipalloefektin.

        Käsitys omasta minäkuvasta voi olla näiden möläytysten ’ansiosta’ hirveän vääristynyt ja pilata nuoren ihmisen elämän alusta lähtien. Ihan niinkuin tuo sinun esimerkkisi nainen.
        Surullista.

        • Marra sanoo:

          Jep, yksikin ajattelematon kommentti voi aikaansaada todella ison ongelman vuosiksi. Tietenkään elämässä ei voi kokonaan välttää niitä omituisiakin kommentteja, mutta siksipä onkin niin tärkeää, että niitä tasapainoittamaan on paljon niitä hyviä ja kannustavia kommentteja, etenkin läheisiltä, niin silloin nuori kykenee suhtautumaan maailmalta tuleviin kommentteihin niin, että antaa niiden mennä kuin vesi hanhen selästä. Jos päähän on jo iskostunut oma kelpaavuus ja hyvyys, niin ajattelemattomat kommentit ei myöhemmin kaada, mutta jos se lapsuus ja nuoruus jo koostuu vertailuista ja negatiivisena puolena olosta ja kaikenmaailman sammakoista, niin on vaikea nähdä olevansa mitään muuta kuin se negatiivinen, mitä sanotaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s