Kalkkunavauvoja, halkopino ja läski poni

kalkkunavauvat

Siellä on kuulkaas kahden päivän vanhoja kalkkunatipuja. Kaikilla on maaoravaväritys. Parempaa kuvaa en vielä saanut, annoin noiden olla rauhassa tuolla suojassaan. Jahka vähän kasvavat, niin otan sitten kunnon kuvia. Toivottavasti nämä kasvavat isoiksi, niin ensi jouluna on kalkkuna pöydän kunkkuna 🙂

halkopino

Ja tässä olisi sitten halkopino. Mielestäni ensimmäinen oikein hyvännäköinen halkopino, mitä meidän mökin hoodeilla on näkynyt. Ihailin sitä vielä saunan ikkunastakin käsin ja ruinasin mieheni menemään ottamaan siitä kuvan. Mutta ei voi mitään, mutta halkopino näytti siellä pienen sateenkin keskellä idylliseltä. Alan varmaan tulla vanhaksi, kun ihailen halkopinoja. Mutta ehkä se on luonnollista seurausta siitä, kun on nähnyt niitä kaatuneitakin 😉 (Tai siis jos tarkkoja ollaan, niin nämähän ovat varmaan klapeja eivätkä halkoja. Mutta jotain puita kuitenkin 😉 )

kioskilla_nuoleskelemassa

Tässä sitä sitten tultiin ponin kanssa kioskille. Poni lipoo jo huuliaan, josko olisi omenaa saatavilla.

läheinen

No mutta, missä se omena on. Ei näy tuossa laatikossa. Kuinka lähelle on tungettava katsomaan, häh?

Pientä maalaiselämää siis kaupunkielon vastapainoksi 🙂

Mukavaa alkuviikkoa!

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Hevostelua, Kalkkunoita, Mökkeilyä Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta artikkeliin: Kalkkunavauvoja, halkopino ja läski poni

  1. rantakasvi sanoo:

    Voi pikkuisia kalkkunan tipuja 🙂
    Minä olen muuten aina bongaillut ja ihaillut puupinoa, sekä halkopinoja että klapipinoja. Ja tykkään tehdä itse niitä. Niissä on jotain perin syvästi maahan ja elämiseen kuuluvaa symboliikkaa.

    • Marra sanoo:

      Kalkkunan tiput on kuin kanatipuja, mutta megajaloilla. Kalkkunankasvattaminen on kuulemma haasteellista, joten saas nähdä kuin ämmien käy…

      Mäkin tykkään puupinoista. Toki eniten sellaisista oikein hienoista, joista on tehty vaikka pyöreä tai talo ikkunoineen, joita aina joskus ajellessaan näkee… 🙂

  2. Timo Lampi sanoo:

    Kalkkunoita en nähny, mutta klapipini on nätti, niinku läskillä ratsastava. ;D

  3. Hirnakka sanoo:

    Kalkkunat ovat pelottavia, aikuisina. Niillä roikkuu ne thingsit ja pitävät kauhean uhkaavaa ääntä. Mulla on varmaan joku vauvaiän trauma, mummolassa on ollut äkäinen kalkkuna ja se on varmaan tehnyt jotain hyökkäyksiä mun vaunuihini.
    Mutta tuolleen pienenä ovat kyllä ihan somia.

    Pino on hieno. Halkopinoissa näkyy hyvin pahan päivän (talven) varalle varustautuminen, elämän jatkuminen. Onko sinun latomasi? Hieno kuin mikä.

    Ja paksu ponihan on vallan suloinen. Tuossa kuvakulmassa on ihan sutjakka.

    • Marra sanoo:

      Mulla ei ole kalkkunakammoa. Siis vielä 😉

      Ei ole meikäläisen kasaama puupino. Meikäläisen kasaama saattaisikin olla erittäin ”kuvauksellinen” 😀

      Suloinenhan tuo poni on, mutta paksu kuin mikä. Mutta ratsastellaan, ratsastellaan, niin jos se läski sulaisi edes vähän… 🙂

  4. outopaimen sanoo:

    No mutta!
    Hirnakalla on menossa uuden kanarodun jalostustyöt ja sä panostat kalkkunoihin! Eipä sillä, kalkkunan liha maistuu hyvältä ja onpahan taas odotettavaa sillä mä toivon että sä teet kalkkunoistakin ”hurmepostauksen”. Se sun teurastaja – look on jättänyt psyykkeeseen niin syvät jäljet että mä tunnen jopa jonkinlaista riippuvuutta niihin sun ”Dexter” – valokuviin 😀

    Rohmulle terkkuja – ja Masalle kans

    Ps. Halkopinosta pisteet. Se on tehty vimpan päälle.

    • Marra sanoo:

      Joo no kalkkunoiden teurastuksesta tulee varmaan erittäin mielenkiintoinen operaatio. Olen perehtynyt asiaan vasta sen verran, että kuulemma jahka kaula on katkaistu, niin kalkkunan päälle on istuttava. Muutoin kun semmonen liki parikymmen kiloinen lintu lähtee lentelemään päättömänä, niin verta on sitten joka paikassa. Joten täytyy ottaa vinkistä vaariin ja tintata päätön kalkkuna paikoilleen.

      Täytyy välittää halkopinoterkut eteenpäin, lienee isäukkoni sen tehnyt.

  5. Hirnakka sanoo:

    Mun täytyy sulle linkittää pari kanantappo-ohjeistusta. Niissä on kaikki vaiheet hyvin selkeästi ja juuri niin, ettei lintu kärsi yhtään turhaa henkäystä. Klapilla nuppi pimeäksi ja sitten vesuri tai kirves. Nylkyhommat ja muut on myös ohjeistettu. Mutta nämä linkit toimitan vaikka privaattina, turha järkyttää heikkohermoisempia lukijoita enempää.

    • Marra sanoo:

      Kanantapostahan mulla on siis kokemusta aika rutkasti jo tähän mennessä. Meillähän on mun veljen kanssa suorastaan palvelu, jossa useammankin tilan ylimääräiset kukot hoidetaan pois päiviltä ja minä otan lihat sitä vastaan. Kätevää siis 😉 Veljeni on ollut töissä teurastamolla, joten lihojen irroitus ym sujuu oikein näppärästi 🙂 Mutta kalkkunassa tosissaan eron kanaan tuo se koko, kun ne kalkkunat painaa semmoisen 20 kiloa, niin sitä ei pidä yhdellä kädellä roikkumassa, kuten päätöntä kanaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s