Niinhän siinä sitten kävi, että me tartuimme Simpukan kutsuun ja lähdimme Saksaan kylään ”tuntemattomalle” blogistille. Sattumoisin kun tuo Ryanair lentää tuosta läheltä, niin halpamatka oli helposti mahdollinen. Vaikkakin matka Saksan päässä kentältä Simpukalle oli aika paljon pidempi monella tasolla, kuin olin etukäteen kuvitellut, mutta selvittiinpä siitäkin 🙂
Tällä emme lentäneet. Turkin ilmavoimien kone notkui lähtökentällä ja oli taatusti kentän kuvatuin kohde 🙂
Simpukan tosiaan tunnen vain blogien kautta. Simpukalla oli muinoin julkinen blogi (nykyään salasanan takana, joten en tähän laittele linkkejä) ja sitä minä sitten luin. Siitä ei ole Simpukalla eikä minulla kummallakaan mitään mielikuvaa, kumpi on ensinnä eksynyt toisen blogiin ja kumpi on ensimmäisenä kommentoinut toisen blogia. Ei pysty muistamaan, mutta joka tapauksessa samoilla blogistanian äärillä pyöritään ja kun Simpukka kerran yllytti, niin pakkasin mieheni mukaan ja lensimme aurinkolomalle Saksaan.
Bambergin hanhet… olisin ostanut tuollaisen tuliaiseksi eräälle kaverille, mutta Rynkyllä lentäminen pelkillä käsimatkatavaroilla ei sallinut juuri ostoksia…
Tämä on nyt vain tämmöinen teaseri, sillä olemme lähteneet tänään Simpukalta matkaan klo 5:11 eikä runosuoni juuri nyt syki parhaimmillaan. Palataan siis asiaan tulevaisuudessa, useampien postausten muodossa varmastikin.
Nyt siis vain tschüss!
-Marra
Oli varmaan tosi kiva blogitapaaminen! Se vaatii kyllä vähän uskallusta, että lähtee tuosta vain kyläilemään ”tuntemattomalle” ihmiselle Saksaan asti. Itse en taitaisi uskaltaa. 🙂
Kivaa oli kyllä 🙂 Pitää luottaa intuitioon ja ihmistuntemukseen. Varsinkin siinä vaiheessa kun lähettää sille ”tuntemattomalle” ihmiselle etukäteen luottokortin numeron, että saa parit paikallisjunat varattua 😀
Simpukalle jo naureskelin tuolla hänen blogissaan, kun hän tykkäsi puhua suomea, että juu. Ja kun Marrakin on niin hiljainen, niin sai puhua 😀 😀
*juoksee karkuun*
Voi kuule, sinä ja minä ehkä jopa hävitään Simpukalle tässä asiassa. Siinä on sellainen papupata, että rupesin jo siellä ääneen pohdiskelemaan, että ovatkohan kaikki blogistit jotenkin poikkeuksellisen kovia puhumaan, kun nämä toistaiseksi tapaamani eivät todellakaan ole mitään hiljaisia…. 😉
Niin ja sillä erotuksella tosin, että sinä ja minä ollaan aika paatoksellisia puhujia (ja suurin piirtein voitais heristää nyrkkiä samalla kun puhutaan), mutta Simpukka puhuu nätisti kauniilla äänellä, vaikka paljon puhuukin 🙂
Vai että nätisti ja kauniilla äänellä?! 😀
Tiedä sitten, onko tuo Mr Simpukka ihan täysin samaa mieltä.
”No talking- eating!” 😉
Mä veikkaaan, että ulkomailla sulle on tarttunut nätimpi puhetyyli kuin mitä on meillä ikämme Suomessa asuneilla ämmillä 🙂 Tietysti Mr Simpukan korvaan se ei välttämättä kuulosta poikkeuksellisen nätiltä, koska hänelle se nätimpi puhetapa on normi, toisin kuin meille suomalaisille… 😀
Meillä mies tapaa sanoa, kun on aina ennen minua syönyt, että no niin, kun puhut koko ajan. Höh, miten niin…
Uskon kyllä, että tähän kova-äänisten joukkoon ei välttämättä Simpukka kuulu. Me ollaan sitä suomalaista maatiaisrotua, siis sinä Marra ja mä.
Ihanaa kun on tuollaisia yllytyshulluja, jotka tarttuvat kutsuun ja lähtevät reissuun. 🙂
Arvaas, täällä lähes palelen! Äsken oli pakko laittaa ”vankilaterassin” ovi kiinni kun alkasi tuntumaan sisällä niin kylmälle. Lämpötila tippui yhtäkkiä reilut 10°C ja sitä myöten tämä +20°C tuntuu yhtäkkiä hyvin kolealle.
Merisiilikin on heittänyt hellehattunsa kelkasta. Vielä eilen illalla sitä ylväästi kantoi mukanaan. Nyt aamulla hattu lojui taas akvaarion pohjalla.
P.S. Tuosta puhumisesta. Taannoin terapiaryhmässämme sain luonnehdinnan, että olen hiljainen (tai siis ainakin sen porukan hiljaisin). Kertookohan se jotain tuosta tarpeestani päästä puhumaan suomea? 😛
Me ollaan yllytyshulluja kaikkien paikkojen suhteen, mihin voi lentää rynkyllä. Tosin nythän se lopettaa lokakuussa lennot tänne. Toivottavasti aloittaisivat ensi kesänä uudestaan, mutta onhan se vaara, että tuo ”keskeytämme lennot” onkin lopullista. Harmi, jos niin käy, etenkin kun terminaali on juuri rempattu miljoonilla Ryanairia varten ja saa varmaan taas jokunen työntekijä potkutkin tämän takia 😦
Meillä on sentään täällä parvekkeen ovi auki ja mä heilun ilman pitkiä housuja 🙂 Siis melkein lämmintä, nääs 😉
Vai heitti merisiili hattunasa veks, sehän oli niin tyylikäs 🙂
Ehkä sä et siellä terapiaryhmässä niin paljon puhu, kun ehkä asia on hankalampaa ja kielikin vieraampaa, mutta suomeksi tällaista perusjuttua kyllä tulee ja reilusti 😀
Ja Marra, missä se kesä on? Sun oli tarkoitus tuoda se sieltä tullessasi.
No otettiin sieltä 10 astetta lämpöä mukaan, mutta se hävisi matkalla tuolla kymmenen kilometrin korkeudessa taivaan tuuliin…
Hauskoja nämä sokkotapaamiset 🙂 Mä lähdin useampi vuosi sitten erään bloggarin kanssa tapaamiseen Turkuun ja loistavasti meni, vaikka jännää oli. Viikonlopun vietin siellä ja yhä ollaan tekemisissä.
Kiva kuulla, että teillä hiljaisilla oli hauskaa 😉
Välillä pitää nähdä bloggareita livenä 🙂
Olen muuten varma, että säkin olet erittäin kovan tason pölöttäjä 😉