Yö rautatieasemalla…
Menomatkalla vietimme muutaman tunnin Frankfurt am Mainin päärautatieasemalla. Varsinaisesti tämä ei ollut mikään odotettu kokemus, sillä netin mukaan matkailijan ei kannata hengata pimeän aikaan tuolla rautatieasemalla, sillä rikollisuus keskittyy sinne. Tarkoitushan meillä oli vuokrata auto Hahnin kentältä, mutta se ei onnistunut, kun vuokraamot menivät kiinni puolilta öin. Joten mitäpä me sitten muuta, kuin sinne pahamaineiselle asemalle odottamaan aamujunaa. Minä tietysti etukäteen suhtauduin asiaan niin, että olen tottunut kaikkeen ja minultahan ei mitään ryöstetä ja annan turpaan lujempaa, kuin mahdolliset varkaat. Mutta täytyy sanoa, että en olisi kyllä halunnut olla siellä yksin ilman miestäni sillä aika epäilyttävän näköistä porukkaa siellä notkui. Kaikista ihmisistä meidän lisäksi siellä oli kolme normaalin oloista ihmistä ja näistä kaksi tulikin istumaan meidän kanssa samoille penkeille raiteiden väliin. Joukkovoimaa nääs, ainut paikka missä uskaltaa torkkua, kun on toiset luotettavan oloiset ihmiset ympärillä.
Kuin kuuta nousevaa odotimme McDonaldsin aukeamista. Sen piti olla kiinni vain klo 3-4, mutta se oli sulkeutunut reilusti etukäteen, jolloin emme saaneet alkuun evästä ja lopulta kun jonotimme aukeamista oven takana klo 4, niin se aukesi vasta 4:06. Hirveää epätäsmällisyyttä suomalaiselle, sillä Suomessa liikkeet kyllä aukeavat tasalta. En olisi odottanut tällaista täsmällisessä Saksassa, mutta toisaalta, siellä Mäkkärissä ei tainnut olla yhtäkään kantasaksalaista töissä.
Minulle tehtiin myös pila, jossa joku pitkä jätkä leikkipölli matkalaukkuni. Siis seisoimme mieheni kanssa ehkä puolen metrin päässä toisistamme toisiimme päin seisten ja olin laskenut hetkeksi matkalaukkuni maahan, kun kaivelin jotain junalippuja käsilaukustani. Yhtäkkiä välistämme käveli kaksi pitkää miestä (ihmettelin, että mitä tunkevat meidän väliin, kun ei ole tilaa) ja toinen tarttui laukkuuni. Minä tietenkin syöksymään heti laukkuni päälle, mutta laukkuun tarttunut mies ei sitä nostanutkaan mukaansa vaan kunhan pelleili ja naureskeli. Meinasin vielä lyödä tuota itseäni huomattavasti isompaa korstoa selkään, mutta tyydyin sitten vain huutamaan perään haukkumisia suomeksi 😉 Mutta kokemus oli kyllä opettavainen sen suhteen, että oikeassa tilanteessa kaksikin laukkua on liikaa. Yhdessä voi vielä ehkä kynsinhampain roikkua kiinni, mutta kahdessa ei, jos joku haluaa laukun napata. Vaikkakin se matkalaukkuni oli pieni Rynkyn käsimatkatavaroihin sopiva, niin vaikea sitäkin on puolustaa. Toisaalta, kaikki oleellinen oli käsilaukussa, joten jos joku olisi matkalaukun vienytkin, niin vain muutama vaaterytky siinä olisi mennyt.
Lisäksi ihan vinkkinä kaikille, että mikäli joskus päädyt Frankfurtin päärautatieasemalle, niin ei välttämättä kannata syödä Asiagourmetissa. Siellä kun oli yöllä paikan ollessa kiinni kastikepurkit avoinna joka pöydällä lusikat valmiina kastikkeen ottamiseen ja näinpä omin silmin, kun herra hiiri luikki sisään puljuun. Joten suosittelen 24/7 miehitettynä olevaa Mäkkäriä ennemmin 🙂
Mutta juu, kyllä sitä Frankfuritin rautatieasemalla pienellä varovaisuudella ja taktikoinnilla selviää yölläkin, mutta kyllä siellä ollessa päällimmäinen ajatus oli, että ensi kerralla se vuokra-auto on saatava. Mutta hauskahan näitä juttuja on jälkeenpäin muistella, vaikkei olostaan olisi silloin paikanpäällä suuresti nauttinutkaan 😉
Terveisiä Ninkalle 🙂
Tämä kuva on omistettu Ninkalle, sillä eräs Brigitte Bardotin aviomies asui täällä ja itse Brigittekin vietti täällä aikaansa 60-luvulla.
Volvo tekee onnelliseksi 🙂
Nämä kuvat taas on omistettu Rantikselle, Volvo-fani-kollegalleni 🙂 Herra Simpukka kun on myös Volvo-kuski, niin heiltä löytyi sitten tällainen Volvon kylkiäisenä tullut muki. Kyllä niin totta on tuo mukin teksti. Vai mitä Rantis? 😀
Tämmöistä pientä tällä kertaa, lisää seuraa…
-Marra
marrasthetics.wordpress.com 
Kiva lukea näitä! Sä kirjoitat samallalailla kun mä ajattelen; pikkujuttuja, jotka on tärkeitä. VIihdyttävää luettavaa. Vaikkei rautsikkakokemus niin hehkeä ollutkaan…mutta Kokemus sinänsä! Lisää!
H (luithan säpon tästä)
Mä olen ihan täysin yksityiskohtaihminen. En ehkä edes osaa katsoa sitä isoa kokonaisuutta, vaan mua viehättää hassut pikku jutut. Joskus siitä on koitunut jopa hiukan hankaluuksia, kun mun mielestä vaikkapa kaverin hevostraikussa on ollut parasta ihana rekisterinumero, mutta kaveri on voinut tulkita sen niin, että en noin muuten arvosta sen uutta traileria, vaikka sitä en olekaan tarkoittanut. Vaan se rekisteri menisi mun silmissä ylimmäksi ominaisuudeksi myös silloin, jos se traikku olisi mun ja vaikka se olisi muuten kuinka hyvä ja käytännöllinen, mutta mä vain rakastan niitä hassuja pikku juttuja yli kaiken 🙂
Just näin! Mäkin muuten oon rekkari-ihminen 😀
Hyvä, että meitä on muitakin 😀
Kiitos Volvo-mukin kuvista! jo vain tekee onnelliseski se. Paitsi, kun on H:lle asiaa 😀
Joo mutta jos olisi joku Seat, niin sinne H:lle olisi paljon useammin asiaa 😉
No huh huh, Frankfurtin rautatieasema ei ole ehkä yöpymispaikka sieltä mukavammasta päästä. Minä olisin ehkä suosiolla marssinut johonkin hotelliin. Oliskohan liepeillä ollut jotain edullisia tuntihotelleja. ;-D
Mikähän juttu tuo laukun leikkipölliminenkin oli? Olisivatkohan pöllineet laukun oikeasti, jos et olisi ollut ihan hereillä?
Kyllä siellä selviää ja uskaltaisin sinne toistekin mennä, ihan sivistysmaassahan siellä kuitenkin ollaan, niin ei se nyt niin kauheaa voi olla. Mutta vaikka sinne uskaltaisin toisenkin kerran mennä, niin en kyllä halua, mikäli se vain on vältettävissä. Käytiin katsomassa sen verran ulkona, että siinä ihan vieressä oli kyllä ainakin kolme hotellia, mutta tosiaan en tiedä, onko noita tuntihotelleja juurikaan 😉 Sillain että olis hotellissa klo 2:30-5… Mutta tosiaan, kyllä siellä selviää, kun on tarkkana, mutta itse olen niin mukavuudenhaluinen, että jos voin välttää rautatieasemalla hengailun, niin sen teen 🙂
Mietin ihan samaa jälkikäteen, vaikka se koko pöllimisjuttu vaikutti ihan pilalta, että olisko kuitenkin vienyt sen, ellen olisi reagoinut heti. Saattoihan joku vaikka luulla, että siellä olisi tietokone tms. viemisen arvoista.
Tärkeintä on joka tapauksessa se, että kaikki meni kuitenkin hyvin 🙂
Oli se jumalan onni ettet kajauttanut sitä jäppistä. Siitä olis voinut kehkeytyä uusi maaottelu 😀
Joo joskus on parempi hillitä itsensä, kun on vielä selvinnyt vähällä. Mutta multa ei laukkua taistelutta viedä 😀
WOW! OMG! 😀 Kiitos näistä terveisistä. Brigitellä on ollut kyllä aika unelmakämppiä, nyt vain googlettamaan että kenenkäs luona se on tuolloin punkannutkaan, on kai noita ollut useampia ehdokkaita vuosien varrella 😀 Todennäköisesti olen törmännyt tuohonkin asumukseen, kun olen lueskellut sitä yhtä jättikokoista Bardotin muistelmateosta, nyt en vaan kuollaksenikaan muista kenestä on kyse. Yhyy!
Oho, päädyin jollain kumman keinolla kommentoimaan Google+ -tilillä… ei pitänyt mutta sählä on sählä.
Voin antaa vinkin, että tämä äijä oli aviomies vuosina 66-69 😉
Äh, nyt vasta huomasin että tageissahan lukee Sachs Villa myös. 😀 Mitäs pentelettä muuten, en pysty enää kommentoimaan Ninkana, vaan tämä tarjoaa sähköpostiosoitetta tai tuota Google+-tiliä kommentointiin 😮 Noh, ei auta kun selvitellä.
Tään miehensä nimi oli Gunter Sachs. Kyseisen talon (kartano, linna, villa mikä liekään oikea nimitys) nimi kulkee nimellä Sachs- villa. Sijaitsee tästä meiltä noin 200 metrin matkan päässä ja oli viime vuonna myynnissä.
Ahaa, eli ite olin vaan unohtanut että sen nikin pystyy vaihtamaan vielä tässä kommenttia lähettäessä 😮 Sorry, jouduit nyt plogeinesi testialustaksi kun häröilen näiden kanssa 😀
Mä olen aika usein ajatellut, että taitaa olla ihan hyvä, ettei noissa ravintoloissa näe esim. keittiöihin.
Taannoin olin (täällä kaupungissamme) aasialaisessa ravintolassa syömässä ja näin ihan omin silmin, miten työntekijä nosti ihan pokkana lattialla lojuneet ruokapihdit takaisin salaattibuffettiin.
Hilpaisin hakemaan ne pihdit, vein ne sille työntekijälle sanoen ”anteeksi, nämä olivat tippuneet aikaisemmin lattialle, niitä ei voi enää käyttää buffetissa). Mitä tekee tämä työntekijä? Ottaa pihdit vastaan, kiertää sen salaattibuffetin toiselle puolelle ja iskee ne hiivatin pihdit takaisin siihen salaattibuffettiin. Joskin kyllä niiden vihanneskulhojen viereen, mutta siitähän joku tietämätön olisi ne poiminut ja iskenyt sinne ruokiin.
Taitavat nuo hygieniakäsitykset olla hieman erilaiset… Mä en ole mikään niuho noiden asioiden suhteen ja syön kyllä ongelmitta esim. reissatessamme katukeittiöiden ruokaa jne…
Tuon naisen suhteen olin lähinnä vain ymmälläni, että nostaa pokkana asiakkaiden nenän edessä ne lattialla pyörineet ottimet siihen ja laittaa ne vielä toistamiseen samaan paikkaan. 😀
Luovutin sen naisen suhteen ja kävin heittämässä ne pihdit sellaiseen vaunuun, johon näin heidän keräävän likaiset astiat. Finito.
Kyllähän varmaan paljon siellä keittiön puolella monessa ravintolassa puuhastellaan kaikenlaista. Eipä sitä asiakas helposti huomaa vaikka kokki sylkisi soppaan ja kaikki tarvikkeet kulkisi lattian kautta. Mutta luulisi kyllä, ettei kukaan tarjoilija kehtaisi asiakkaiden nähden laittaa niitä lattialla lojuneita ottimia takaisin. Kävisi nyt edes keittiön puolella vähän pyyhkäisemässä ja toisi muka uudet takaisin. Aikamoisen härskiä toimintaa kyllä. Ja hämmästyttävää 😀