Ponin päiväkänni

rauhoitettu_poni
Rauhoitettu Rohmu

Lomalla oli aikaa hoidattaa myös ponin vuosittainen rokotus. Samalla raspattiin hampaat ja otettiin verinäyte PPID-testiä varten. PPID:tä eli entistä Cushingin tautia ei ponilta onneksi löytynyt, mutta tulipa tarkastettua. Rohmulla kun on ollut vähän sen suuntaisia merkkejä, sillä se pudottaa talvikarvan todella myöhään ja lisäksi juo ja virtsaa tuplamäärän tallin muihin heppoihin verrattuna, sekä sillä on myös sukurasitetta ko. tautiin, sillä emän isä on aikoinaan 13-vuotiaana kyseisen taudin takia lopetettu, joten eläinlääkärin suosituksesta tehtiin sitten ko. testi 11-vuotiaalle Rohmuselle. Yleensähän Cushingin tautia pidetään vanhojen hevosten tautina, mutta eihän se aina ihan niinkään mene. Rohmulla oli joka tapauksessa arvot terveen rajoissa, joten se siitä asiasta tällä kertaa. Verikokeet ja rokotus sujuivat tietenkin ilman rauhoitusta, mutta hampaiden raspausta varten eläinlääkäri halusi rauhoittaa hepan kunnolla, jotta saa varmasti rauhassa ja hyvin tehtyä työnsä. Ekassa kuvassa poni siis riiputtaa päätään rauhoitettuna. Ja voin kertoa, että tuo pää painaa, kun pidin sitä päätä olkapäälläni, jotta eläinlääkäri pystyi raspaamaan. Ja lisäksi hevosen pää on kova ja terävä alapuolelta. Joku pehmuste olisi jees 😀

pahnoilla_selviämässä
Poni pahnoilla selviämässä.

Kunnon rauhoituksen jälkeen on aina eksoottista taluttaa heppa selviämiskarsinaan. Heppa kun kävelee kuin känninen ja asettelee haparoiden jalkojaan ja saattaa pikkuisen kompastuakin. Mitä lie ajatuksia hevosen päässä liikkuu moisesta kännistä 😉

mitä_kaveri
No mites se kaveri nyt on tonne laitettu?

Ja tietenkin ponin bestis ihmetteli pihaton toisen aukon takana, että miksi se kaveri on eristetty tuonne, eikä ole meidän kanssa täällä tarhan puolella. Voi miten söpöä 🙂

kaverit_kurkkii
Jos oikein tarkkaan katsoo, näkee kaksi kurkkivaa naamaa.

Sinne ne Rohmun tarhakaverit jäivät kurkkimaan ja päivystämään Rohmun lähelle pihaton seinän taakse. Sillä kaveria ei jätetä ❤ Myöhemmin, kun Rohmu oli jo paremmin selvinnyt rauhoituksestaan, olivat ne bestiksensä kanssa hoitaneetkin toisiaan (hoitaminen = hevoset rapsuttelee toisiaan turvallaan) pihaton reunan ylitse. Söpikset ❤

On ne eläimet vaan niin ihania 🙂

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Fiilistelyä, Hevostelua Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Ponin päiväkänni

  1. rantakasvi sanoo:

    Pakostakin tuntuu hassulta, että Rohmu on vetänyt päiväkännit 😀 No juu, asiallistahan se olikin.

    Kaverit on niin ihania kun seuraavat, että mikä Rohmua nyt vaivaa kun se tuolla on yksinään 😉

  2. Sanna sanoo:

    Taitaa heppa tarvita aikamoisen ”hevosen annoksen” rauhoitetta, että rojahtais makuulleen… ollapa niin tukevat koivet itselläkin!
    Suloisia kyllä nuo kaverit 🙂

    • Marra sanoo:

      Nooh… on siinä joskus niinkin käynyt, että kun ensin ei ole vissiin osunut suoneen ne rauhoitteet ja eläinlääkäri on joutunut pistämään lisää ja lopulta poni on ollut niin kanttuvei, että on meinannut kaatua ja on jouduttu eläinlääkärin kanssa läiskimään ponia, jotta pysyisi sen verran tolkuissaan, ettei kaatuisi, koska siinä sitä olisikin ongelma, jos se siihen tallin käytävälle mätkähtäisi. Sillä kerralla tarvittiin myös ylimääräistä tukea, että sain ponin talutettua tallista ulos niin, että se pysyi pystyssä. Joten kyllä se hevonenkin kaatuu rauhoitteilla, kun vähän liikaa lipsahtaa. Toisaalta, kerran on käynyt niinkin yhden eläinlääkärin kanssa, että hevonen ehti hermostua niin pahasti nähtyään kyseisen lääkärin, että veti sellaiset adrenaalit päälle, että kolmekaan rauhoitepiikkiä ei riittänyt sitä rauhoittamaan, vaan nousi vielä kolmen piikin jälkeen takajaloilleen seisomaan tallin käytävällä ja huitoi etukavioilla ja raspausta ei pystytty tekemään loppuun. Että kaikenlaista on koettu. Ja sitten taas samainen eläinlääkäri muutaman vuoden kuluttua pystyi raspaamaan mun ponin ilman rauhoitetta, kun eläinlääkäri oli terveydellisten syiden takia unohtanut, että pelkää mun ponia, niin ei sitten ponikaan hermostunut kyseisen eläinlääkärin nähdessään… Mutta summa summarum, hevosten(kin) kanssa voi tulla vastaan ihan mitä vain… 😉

  3. Simpukka sanoo:

    Voehan ponia! Ei sitä nyt päevällä kännitellä!
    Ovat nuo eläimet niin reppanoita haparoivine askeleineen. Mä tunnen sen vain koirilta ja kissoilta (okei ja ihmisltä!!!), joten voin vain kuvitella, mitä se on noiden isompien eläinten kanssa. Jos tosiaankin jämähtävät väärään paikkaan unosilleen, niin se ei sitten olekaan ihan helppo juttu.

    Ja joo, ihmisillä tapahtuu myöskin tuota, että reagoivat ns. paradoxaalisesti rauhoittavalle aineelle. Eli siinä ei ole (ihmisillä) kyse siitä, että aine menee suonen viereen, vaan yksittäisestä reaktiosta. Eli normaalin rauhoittavan annoksen sijasta ihminen meneekin ihan sekavaksi ja rauhattomaksi. Niitä näkyy usein lapsilla ja samaten alkoholisteilla.

    • Marra sanoo:

      Hevoset on ylipäätään aika haasteellisia hoidettavia kokonsa takia. Esim. jos vaikka hevonen saa pistetystä penisilliinistä anafylaktisen sokin, niin hevonen riehuu käytännössä niin pahoin, ettei ihminen voi mennä sen lähelle auttamaan tai tuuppamaan mitään adrenaliinia. Ja siksi on tapauksia, että on käynyt niin, että vaikka hevonen muuten selviäisi anafylaktisesta reaktiosta, niin se riehuessaan loukkaa itsensä niin pahoin, että on pakko lopettaa. Joten ei ole helppoa näiden kanssa aina, terveyttä täytyy toivoa kovasti 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s