Veneellä Viikinsaaressa

Pääsimme tänään veneretkelle miehen kaverin veneellä. Ilmat suosivat kerrankin tänä kesänä ja koko retki olikin sen takia suoranaista auvoa. Jonkun verran oli tuulta ja aaltoja, mutta pieni suihku vettä veneen keulassa ei haittaa helteellä ollenkaan 🙂

Kuvia piti tietenkin koko ajan räpsiä kännykällä vähän siitä sun tästä. Tämmöinen maakrapu kun pääsee niin harvoin veneeseen 😉

Ja dieetti alkaa heti loman jälkeen…

Footie viikinsaaressa

Viikinsaaressa ei ole tullut käytyä muutamaan vuoteen, vaikka joskus lähemmäs kymmenen vuotta sitten siellä käynti kuuluikin meidän hääpäivänviettotraditioihin. Nyt se on unohtunut kokonaan, mutta olipa hauskaa mennä sinne välillä ihan tällain ”omalla” veneellä, eikä niillä yleisillä kuljetuksilla Laukontorilta.

Naapurisaari, joka on kai Pikku Viikinsaari tai jotain…

Vielä ennen irroittautumista Viikinsaaresta, juotiin veneessä kahvit ja teet. Hyvää oli, pullasorsat kierteli venettä ja meikäläistä taisi puraista pieni veneilykärpänen. Tuollainen sympaattinen itserakenneltu vene voisi sopia meikäläisellekin, paremmin kuin sieluton jahti. Siis voisi sopia meikäläiselle muutenkin paremmin, kuin vain lompakolle. Kunnon putputtaja Volvo Penta -moottorilla voisi olla makuuni 😉

Tuolla mekin on aiemmin menty. Olen näköjään niin hyvä kuvaaja, että näyttää laivakin menevän ylämäkeen…

Kotimatka ja ihana ilta-aurinko ❤

Kotimatkalla otin rennosti (koska luulin, ettei ne miehet näe, kun ne ohjaa venettä, mutta jouduinkin kuvaan…)

Kieli keskellä suuta pyöräillen 😀

Mentiin venerantaan oikein polkupyörillä. Suorastaan ihme meiltä autoilijoilta. Mutta ihan mukavaa, kun tämä äitini pyörä periytyi minulle viime kesänä, niin nyt meillä on peräti kaksi pyörää käytössä, niin päästään miehen kanssa yhtäaikaa liikkeelle. Aiemmin kun olemme molemmat käyttäneet minun (muistaakseni) 11-vuotiaana saamaani pyörää, niin eipä se vanha pyörä oikein kahta yhtä aikaa matkustajaa sentään kestä, niin nyt on suorastaan mukavaa, kun voi lähteä yhtäaikaa pyöräretkellä. Ainakin niissä romanttisissa kuvitelmissa. Tänä kesänä kun ei näitä sateettomia päiviä ole juurikaan näkynyt ja minähän en sateella pyöräile, siinä kun kastuu kuitenkin enemmän kuin repsikan lattialta vuotavan Volvon sisällä.

Vai pitäiskö sittenkin vaihtaa tää pyörä tuohon Ferrariin?

Kaikenkaikkiaan oli oikein mukava retki ja ilmat suosi ja kaikki oli suorastaan täydellistä. Täytyy sanoa, että minulla on kyllä loma oikeaan aikaan, kun jopa veneretkeily on mahdollista kelien puolesta. Jee! 🙂

-Marra