Ponileiritunnelmia

trailerin_varustekaappi

Joskus on ponitytön pakattava poni ja varusteet traileriin ja lähdettävä toiseen maakuntaan kaverin luokse heppaleirille. Varsinkin jos sattuu olemaan niin höyrähtänyt, että ne omat pikku varusteet kaverin trailerin satulakaapissa näyttää jotenkin tosi söpöiltä 😀

rohmu_laitumella

Perillä Rohmu sai oman laitumen, toisten hevosten ollessa kuulo- ja näköetäisyydellä.

leirilaidun

Lääniä poniinin laitumella riitti 🙂

ponit_perätysten

Ratsastamassa tietenkin käytiin, kun ponileirillä oltiin. Ensimmäisenä päivänä ei olisi tosin tullut mielenkään ottaa kännykkää käteen Rohmusen selässä, sen verran kuumana herra kävi, mutta toisena päivänä käyntijaksoilla pystyin jo napsimaan kuviakin, sen verran oli hepo rauhoittunut 🙂

hevosen_siima

Aurinko tosin paistoi kuvatessa sen verran, etten nähnyt mitä kuvaan osuu ja ponin pyllyä kuvatessa ei osunutkaan ihan koko pylly kuvaan, kun sitä siinä selässä kääntyillessäni yritin kuvata 😀 Mutta ellette ole vielä nähneet, niin Rohmun selässä on tuollainen vauhtiraita eli siima.

ponille_apetta

Ratsastuksen jälkeen poni sai pöperönsä, jotka maistuvat yhtä mieluisasti reissulla kuin kotonakin…

kynsijäkissa

Keskimmäisenä yönä minulla oli petikaverikin. Muutoin ihan mukava tyyppi, nukkui nätisti polvitaipeessa, puski kivasti leukaa aamutuimaan, nautiskeli silittelystä pitkän aikaa. Kunnes nousin istumaan aamulla noustakseni sängystä ja päätin vielä siinä istuessani hiukan silittää tuota herraa, niin hänpä muuttuikin aika raapivaksi rakastajaksi ja kyllä siinä verikin hiukan roiskui. Jäipähän sitten minulle 10 arpea muistoksi tuosta yöstä 😀

raapivaa_rakkautta

Täytyy varmaan seuraavalla reissulla nukkua märkäpuvussa tai muussa suojahaarniskassa, niin raapiva rakastaja voi raapia minkä kerkiää 😉

täydellisen_rento_kissa

Viimeisessä kuvassa sai kunnian rentoilla suosikkikissani. Tämä vieraita kovasti pelkäävä kisu tuli heti ensimmäisestä illasta alkaen oma-aloitteisesti syliini. Hän oli myös oikein kohtelias, eikä kynsinyt minua 😉 Mutta katsokaa tuota kuvaa, mielestäni tuon kuvan nimi ei voi olla mikään muu, kuin ’täydellisen rento’. En ainakaan usko, että kukaan kykenee viemään rentoutta enää yhtään pidemmälle 🙂

Lopuksi on vielä pyydettävä anteeksi kissojen tasa-arvoyhdistykseltä, sillä kyläpaikkani kynsikkäiden vahvuuteen kuului kolmaskin kissa, mutta valitettavasti en tullut kuvanneeksi häntä. Toisaalta, hän oli ainoa, jota lahjoin juustolla, niin luulen, että se riittää hyvitykseksi 😉

Kiva leiri oli, tavoitteeksi voisi ottaa roudata ponin mukaan kaverille edes vähän useammin kuin kuuden vuoden välein 🙂

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Autoilua, Elämyksiä, Fiilistelyä, Hevostelua, Kesä, Kiitollisuutta, Loma, Matkailua, Sekalaisia eläimiä, Ystävyyttä Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Ponileiritunnelmia

  1. Hirnakka sanoo:

    Siima! Minä tykkään hevosista joilla on siima ❤ Onko Rohmun väri kulomusta vai joku muu? En todellakaan älynnyt, että siima voisi olla mustilla hevosilla mutta näemmä on. Näkyykö talvikarvan aikaan?

    Ihana ponileiri, toivottavasti pääsette pian uudelleen.

    Minä sitten hautasin ne Once in the lifetime -haaveet tältä vuodelta kokonaan. Juuri niistä syistä joista meilissä kirjoitin. Enpä muuten ole ainoa, yhtä täällä piipahtanutta ihmistä oli kahtena vuotena peräkkäin sama tyyppi kohdellut tismalleen samoin tavoin 😦

    • Marra sanoo:

      Rohmu on hiirakko, joka kantaa perimässään myös voikkogeeniä, mikä saa aikaan sen, että sen värin sävy ajoittain vaihtuu. Ei siis sillä tavalla, kuin päistäriköllä, mutta pienemmässä mittakaavassa. Esimerkkinä sanottakoon, että talvella sillä on hetkittäin sellainen siniharmaa/sinimusta kausi, sitten silloin, kun se on juuri saavuttanut sileimmän kesäkarvansa, sen maha on aikalailla keltainen muutaman viikon, sitten tällä hetkellä koko poni on väritykseltään aika tumma. Siis toki tuolla hiirakkomeiningillä, että harmaa poni ja mustat jouhet jne, mutta tällä hetkellä ponin karvassa on tummempi sävy. Seuraavaksi syksyn tullen vedetään taas sitä harmaata vähän vaaleammaksi, mutta ilman kesän keltaisuutta. Valitettavasti näitä sävyeroja en pysty noilla kännyräpsyillä raportoimaan, kun ei niissä erotu sillain värit, mutta jos olisi kunnon kuvausvehkeet niin olisikin hauska tehdä joku kuvagalleria, että Rohmun väri eri vuodenaikoina.

      Onpa ärsyttävää, kun tuommoisen takia kaatuu haaveet. No, ehkä ensi vuonna sitten uusilla kujeilla 🙂

  2. Timo Lampi sanoo:

    Mä uskon et kissa joko pelästy, tai sit sun käsi tuli pään yläpuolelta, sillon kissa kyllä nappaa kiinni.
    Mukavan kuullonen leiri oli teillä!

    • Marra sanoo:

      Ei se tainnu pelästyä, sille vaan iski päälle raapimismoodi 😀 Tuo kissa on vähän sellainen. Olen sen kanssa joskus ennenkin nukkunut ja juuri tällä kertaa ajattelin, että ohhoh menipäs yö hyvin ja täytyykin kehua sitä sen ihmisille aamulla, niin niinpä kissa taisi aatella, että äläpä akka luule, että oot oppinut mua käsitteleen, täältä pesee! 😉

      Mukava oli leiri kyllä 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s