Haudutettua hevosta huvipuistossa

Olen kirjoittanut niin monta Särkänniemi-postausta viime vuosina, että en kuvaile tämän kertaista vierailuamme sen syvemmin, mutta muutama pikku juttu täytyy tälläkin kertaa mainita. Paras yllätys tällä kertaa oli se, kun sopivaa ruokakojua etsiskellessämme törmäsimme mainokseen, joka ilmoitti, että Neulasessa on tarjolla haudutettua hevosta niin salaatissa kuin pitaleivässäkin. Sitähän sitten meidän hevosenlihafanien täytyi mennä maistamaan. Hintaakin annoksella oli vain se sama 8,50 euroa, mitä mitkä tahansa makkaraperunat maksavat Särkässä, joten kyllähän sitä ihan ilokseen vetää raikasta hepparuokaa sen sijaan 🙂 Yllä kuvassa heppasalaatti ja alla heppapitaleipä. Olivat molemmat tosi hyviä. Itse ihastuin etenkin makeaan punasipuliin hepan ohella 🙂

Koikarpit kerjäsivät ruokaa kuin koirat. Ja jotain muutakin yhteistä näillä on koirien kanssa, näille kun järjestetään näyttelyitä, joissa tuomari arvioi niiden rakennetta ja ulkonäköä. Kaikkea sitä oppii kun käy Särkässä 😀

Tuo kyyttövasikka nuoli rannettani kun rapsutin sitä korvan takaa. Nyt tiedän ihan omastakin kokemuksesta, että naudan kieli on todellakin karhea. Ihan kuin hiekkapaperia! 🙂

Koiramäen prossikalkkuna. Pronssikalkkunoita meilläkin on kaverin kanssa kasvamassa jouluksi, mutta eivät ole ihan noin isoja vielä.

Loppuun vielä vohvelit. On tainnut vierähtää useampi vuosi ilman vohvelia. Himoitsin vohvelia suuresti ja sitä oli pakko saada, mutta nyt voi taas olla muutaman vuoden ilman, sen verran liikaa makeutta oli meikäläisen vadelmahillovohvelissa. Mies söikin suolaisen vohvelin fetajuustoineen, mutta minä halusin nimenomaan perinteisen mallin. No, tulipa syötyä ja nyt tosiaan pärjää taas pitkän aikaa ilman 🙂

Ja kuten tällä lomapätkällä yleensäkin, kelit suosivat Särkkäreissua vahvasti 🙂

-Marra