Katohan vaan, täällä on Nordkalkin tehdas…
Joskus hamassa lomamenneisyydessä käväisimme Paraisilla. Ajattelimme ajella kerrankin hiukan eri rannikkokohteeseen, kuin yleensä ja kohteeksi valikoitui Parainen, jossa kumpikaan ei ollut ennen käynyt. Sinne siis. Päivän sää oli miellyttävä ja uteliaina lähdimme reissuun.
Tuo suomalainen merivesi on sitten niin nätin väristä…
Road trippimme oli kiva, viihdymme molemmat miehen kanssa tien päällä hyvin, mutta pakko sanoa, että itse Parainen oli hiukan pettymys. Odotin jotakin tosi idyllistä ruotsinkielisten kesäkylää, mutta ainakaan siinä keskustassa, missä pyörimme, ei päässyt mitään kovin idyllistä näkemään. Olihan siellä toki vierasvenesatama ja hyvät palvelut veneilijöille, näyttivät ainakin ei-veneilijän silmään toimivilta. Ja vanha kaupunki tietenkin vanhan kirkkonsa kera. Ja rauhallinen meininki 😉 Mutta silti, odotin jotain enemmän, kuin mitä tällä pikakäynnillä kykeni havaitsemaan. Lisäksi kävimme paikallisessa ravitsemuslaitoksessa, joka näytti kivalta päälle päin, mutta kassan takana oli melkoisen tympeä täti-ihminen, joten siitä puljusta jäi jossain määrin huono maku suuhun, eikä se tietenkään Paraistenkaan pisteitä nostanut. En edes muista, koska olisin viimeksi missään saanut asiakaspalvelijalta niin tökeröä palvelua. Mutta voihan olla, että tädillä oli harvinaisen huono päivä, mutta eipä löytynyt tällä reissulla uutta rannikkoreissujen kantapaikkaa, vaan seuraavalla kerralla palaamme vanhaan erittäin hyväksi havaittuun suosikkiravintolaamme, jota varten on taidettu pariin kertaan ajella useampi sata kilometria. No, kai sitä niin voi parin vuoden välein tehdä 🙂
Veneitä piti katsella, kun on veneinnostus päällänsä. Tuollainen olisi kiva. Ehkä joskus. Ihan kuin tässä muka voisi hankkia enää yhtään hevosvoimia lisää…
Vanhassa kaupungissa sipsuteltiin pieni kierros.
Ja mikä hauskinta, muuallakin on Lielahti kuin Tampereella! En olisi osannut kuvitellakaan, mutta taidankin olla hiukan rajoittunut 😉
Ja näin komea riippusiltakin oli niillä nurkilla, en olisi sitäkään etukäteen uskonut. Niin se matkailu vaan avartaa 😀
Sellainen reissu siis, kokonaisuudessaan mukava retki, vaikka kaikki yksityiskohdat eivät olleetkaan toivotunlaisia. Kannatti silti käydä ja ensi kerralla jonekin muualle 🙂
-Marra
marrasthetics.wordpress.com 
Oma suosikkini noilla nurkilla on se vanha tuttu Naantali. Ei ole pettänyt kertaakaan. Tai no ehkä kerran, jolloinka koin elämäni kuumeen ja nieluabsessin Unikeonpäivillä. Silloin tuli tutustuttua Naantaliin ihan terveyskeskusta myöten.
Parainen on tuttu vain nimenä. En tietäisi kyllä yhtään, mitä paikalta odottaa.
Mä olen ollut Naantalissa vain teininä. Mutta tykkäsin kyllä hotellista, jossa yövyttiin, koska se oli laiva 🙂
Nieluabsenssi ei sano meikäläiselle mitään. Absenssista tulee mieleen vain englanninkielinen termi poissaololle (ja vielä enemmän tulee mieleen eräs lukion naispuolinen englanninopettaja, joka aina hoki kuka on ”äbsöns”…), mutta oletettavasti sun nielu oli kuitenkin enemmän kuin paikalla, tuosta kuvauksesta päätellen 😀
Ja nyt kun luin tarkemmin, niin sun kommentissa lukikin absessi, eikä absenssi. Joku lukihäiriö näköjään vaivaa tuplatyöpäivän jäljiltä. Joka tapauksessa, en kyllä tunne absessi-termiäkään… Ehkä olen onnekas, kun en tunne 😉
Ei siihen kannata tutustuakaan… Absessi on siis märkäpaise. Mulla pääsi angiina äitymään sen verran kipakaksi, että kehitteli melkoisen paiseen nieluun.
Yyh…
Absessit ovat kipeitä ja ällöttäviä! Todellakin YYYHHHH!
Mutta Naantaliin kannattaa joskus uhrata edes yksi päivä. Vanha kaupunki on nättiä aluetta ja tunnelma siellä on kiva. Mitään varsinaisia nähtävyyksiä en osaa sieltä suositella. Olemme käyneet pelkästään fiilistelemässä siellä ja menneet sen mukaan.
Naantali oli myöskin tuon Mr. Simpukan yksi ensikosketuksista suomalaisiin kaupunkeihin. Tulimme aikoinaan -01 Ruotsin kautta autolautalla Tukholmasta Turkuun ja ajoimme siitä suoraan Naantaliin aamupalalle.
Ikuistettuna on kuva, jossa Mr. Simpukka syö ensimmäistä suomalaista aamupalaansa ja päänsä päällä taisi liehua jopa Suomen lippu. 😀
Joo kai siellä Naantalissa voisi käydä. Tosiaan olen silloin teininä käynyt, mutta enpä siitä juuri mitään muista. Paitsi sen laivahotellin, joka oli makea 😉 Mutta jotenkin koko kylä itsessään on pyyhkiytynyt mielestä, mutta ehkä ei kovin paljon pyöritty siellä…
Ehkä olis kannattanu mennä pisemmälle saaristoon Nauvoon tai Houtskäriin? Tai sitten Tammisaari ja Hanko toimivat tietysti aina.
Nauvo ja Tammisaari on koluttu ja paljon muutakin, meidän kesäisiä traditioita on käydä saaristossa ajelulla. Ja Dalsbrukissa on tosi kiva ravintola 🙂 Hankoon haluaisin mennä, ihan jo siksi, kun on se eteläisin paikka, mutta ehkä ensi kesänä sitten.
Sipsuttelijalla on kaunis keltainen paita, sopii tuo väri sinulle hyvin. Kivoja kuvia muutenkin, varsinkin tuo pikku paatti, voisin kuvitella asuvani tuolla.
Kiitos, olen löytänyt värien käytön vasta ihan lähivuosina. Ennen oli vain mustaa ja ruskeaa…
Paatti on tosi kiva, haluaisin tollaisen, missä on kunnon kajuutta, niin siellä voisi yöpyä 🙂
…tai niin, eihän tuo nyt niin pikkunen olekkaan kun tarkemmin miettii. Blondin aivoilla kun kestää tämä prosessointi…
No on se tarpeeksi pieni paatti, että sitä saatais mekin ihan luvallisesti ajaa 🙂