32 vai 23

Hulluttelu ei lopu koskaan 🙂

Täytin hiljattain 32 vuotta. Entisaikaan olisin ollut jo hyvinkin vanha ämmä. Onneksi nykyään voi tätä nuoruutta vähän pidentää 😉 Vaikka voisi kai sitä vetää hirveän kriisinkin päälle siitä asianlaidasta, ettei ole tässä iässä hankittuna punaista tupaa, perunamaata ja paria kolmea lasta, mutta tuskinpa asian stressaaminen mitään auttaisi. Joten vaikka elänkin nyt sellaista elämää, mikä ehkä sopisi paremmin 23-vuotiaalle, kuin 32-vuotiaalle, niin mitäpä sitten. Joku fiksu sanoi myös joskus, että koskaan ei ole liian myöhäistä elää onnellinen lapsuus, niin minäpä sanon, että koskaan ei ole liian myöhäistä elää onnellinen nuoruus ja sitä minä olen nyt tässä viime vuosina elänyt 😉 Tuntuu, että olen tässä viimeisen parin vuoden aikana viimeinkin oppinut elämään. Tai eihän sitä nyt ennenkään ole tuntunut, etteikö osaisi elää, mutta viimeisen parin vuoden aikana olen saanut sellaisen ”hyvän tunteen” tähän elämiseen. Mikä on ollut hyvin tarpeellista. Ja ehkä olen oppinut jotain muutakin elämästä, muista ihmisistä ja itsestäni 🙂 Olen oppinut ainakin sen, että kaikesta ei voi huolta kantaa, eikä koko maailman murheista. Minusta on tullut aika huoleton. Ja niin kauan kuin tätä jatkuu, niin aion nauttia siitä 🙂

Syntymäpäivän aattona kiipesin yli 15 vuoden tauon jälkeen ison hevosen selkään. Eihän tuo niin isolta tuossa näytä, kun kuva on toisen hevosen selästä otettu, mutta kyllä taisi 170 cm huidella tuon tamman säkäkorkeus. Oli melko erilaista menoa, kuin issikalla, oli sellaiset valtamerilaivan askeleet. Mutta mukavaa oli ja toistekin on päästävä 🙂

Taas vuotta vanhempi akka täällä siis kirjoittelee. Seuraavana missiona lienee pistää miehen auton takalasiin kyltti, että varokaa vihaista akkaa. Joku elämänkoulun reputtanut naapuri oli nimittäin ystävällisesti viime yönä tyhjentänyt miehen auton molemmat takarenkaat ja voin ihan ilmoittaa, että meikäläinen ei sellaista hyvällä katso. Tekijästä on erittäin vahva epäilys ihan eilisiltaisen perusteella. Ollut siinä sitten miehellä mukava yllätys aamulla töihin lähtiessä, kun on molemmat takarenkaat ollut tyhjinä. Jos minun autolleni kävisi noin, niin meikäläisellä kyllä keittäisi siihen malliin, että nousisi varmaan autohallin kattokin ilmaan. Ja minä en jätä niin paljon vara-aikaa aamuun, että ehtisin moisen episodin jälkeen vielä ajoissa töihin, kuten mieheni ehti. Ja jos joutuisin jonkun taksin joskus järjestämään itselleni ennen klo 6 aamulla tuollaisen käytännön pilan takia, niin taitaisin käydä perimässä taksirahat ihan omin pikku kätösin… Mutta katsotaan, miten tämäkin leikki ja laulu jatkuu. Naapurit, mikä ihana luonnonvara!!!!

-Marra