Ruoto kuntoon

Olen pitkään suunnitellut kirjoittavani tämän postauksen, vaikka oikeastaan tällä ei varmaankaan ole lukijalle mitään annettavaa. Ennemminkin tämän postauksen motiivi on laittaa itselleni hiukan painetta. Nimittäin kun ihan julkisesti kertoo, että joudun tekemään päivittäin erilaisia harjoitteita, jotta kroppani pysyy terveellisessä asennossa ja työkykyisenä, niin ehkäpä siitä saa jonkunlaista boostia tehdä niitä harjoituksia innokkaammin.

Osaltaan tästä postauksesta voidaan tietysti syyttää myös fysioterapeuttia, kun hän otti nämä kuvat, jotta muistaisin kotona, miten niitä liikkeitä kuuluukaan tehdä oikein. Liikkeitä on kyllä aika monta muutakin, kuin näissä kuvissa näkyvät, mutta en nyt sentään ihan kaikkea viitsinyt tänne spämmätä 😉

Joka tapauksessa, ruotoa on pakko hoitaa, jotta se toimii jatkossakin. Kaikkien harjoitteidenkin yli pidän tämän fysioterapiajakson parhaimpana antina sitä, että tulin tietoiseksi siitä, että yliojennan polvia, pidän painoa liiaksi kantapäillä ja leukaa liian ylhäällä. Nyt kun olen muutaman kuukauden kiinnittänyt näihin huomiota arjessa, missä vain olenkin, niin olo on helpottunut paljon. Etenkin ns. pitkä niska on auttanut oloa todella paljon. Että ei kun leuka alas ja hartiat taakse, niin elämä helpottaa 😉 Seisoma- ja istuma-asennon muuttaminen oikeampaan suuntaan on vähentänyt kipeytymistä huomattavasti ja vähentää myös sitä määrää, paljonko joudun tekemään muita harjoituksia.

Tässä kohtaa olen tosi onnekas, että nykyään on ylipäätään tietoisuutta näistä asioista ja mahdollisuus oppia kropalle terveelliset asennot ja käyttämään kroppaa oikein. Toista se oli ennen, vaikka onhan itsellänikin edelleen tänä päivänäkin sellaisia työtehtäviä, joissa oikea ergonomia ei ole käytännössä edes mahdollista. Mutta eteenpäin kuitenkin mennään ja on hienoa, että asioihin kiinnitetään huomiota. Ehkä sillä voidaan välttää kuitenkin muutama kuluma sitten tulevaisuudessa.

Jos olisi rahaa, niin olisi hienoa käydä tasaisin väliajoin fysioterapeutin pakeilla päivittämässä kroppansa asennot ja muut. Nythän tämä leikki loppuu kohta lyhyeen, sillä eivät työnantajan maksamat fysioterapiakäynnit rajaansa pitemmälle jatku, vaikka työperäisen vaivan takia siellä käynkin. Jos siis sattuisin olemaan rikas, niin sen verran haluaisin panostaa itseeni, että kävisin aika ajoin valvovan silmän alla korjauttamassa asentovirheet ja väärin tekemäni liikeradat.

Fysioterapiasta on ollut kuitenkin hyötyä ihan alkuperäisen ongelmankin kannalta, nimittäin en edes muista koska viimeksi olisin kuullut ääneni kahtena vasemmalla korvalla. Tämä homma siis toimii, vaikka suhtauduin alun perin hyvinkin skeptisesti siihen, että en päässyt korvalääkäriin, vaan jouduin fysioterapiaan 😉 Mutta oikeassa oli tuo työterveyslääkäri ja siitä kyllä pisteet hänelle, sillä hyvin harvoin tuntuu yleislääkäri tietävän, mikä on vaivan nimi, mutta tämä nainen tiesi 🙂 Olen niin monta kertaa nuorempana käynyt lääkärissä saamassa totaalisia hutidiagnooseja, että oikein ilostuttaa saada kerrankin oikea diagnoosi 🙂 Eikä sillä, tarkoitukseni ei ole mollata yleislääkäreitä, vaan mielestäni heillä on ehkä se kaikista vaikein homma, kun heidän pitäisi kaikista miljoonista mahdollisuuksista aina tietää, mistä vaivasta suunnilleen on kyse ja pystyä siten ohjaamaan potilas juuri oikealle spesialistille. Niin se on varmasti vaikeaa. Joten tietyllä tavalla super-erikois-guru-spesialisteilla on helpompaa, kun voi perehtyä vain siihen omaan kategoriaansa todella syvällisesti, verraten niihin yleislääkäreihin, joiden tarvitsisi tietää sen verran paljon vähän kaikesta, että potilaalle löytyisi oikea hoitoväylä. Ei ole helppoa se, mutta toisaalta joskus olen saanut kyllä niin dorkia diagnooseja, kuten pohjevaiva, josta eräskin lääkäri tulkitsi penikkataudin, että jos en olisi ollut nuorena vähän kohteliaampi kuin nykyään, niin olisin kyllä nauranut aika makeat röhönaurut sille diagnoosille. Mutta ehkä kyseessä olikin valelääkäri, kuka tietää… No tuskin, valelääkäri olisi varmaan osannut sen verran katsoa googlesta, ettei olisi mennyt noin pieleen 😉

No mutta juu, tällä kertaa siis kuitenkin kehuja niin lääkärin kuin fysioterapeutinkin suuntaan, sillä olen saanut avun. Joskus pääsee siis ihan kehumaankin 🙂 Loppu onkin sitten vain itsestä kiinni, kuinka paljon jaksan itseäni hoitaa. Tai ei kai siinä jaksamisessa ja viitsimisessä, mutta oikeasti ei ole aina aikaa, kun pitää sata muutakin hommaa hoitaa. Mutta teinpä sentään itselleni taulukon, johon merkkailen, mitä liikkeitä olen tehnyt, niin muistuupa asia sitten aina mieleen kotosalla, kun taulukko on eteisessä vastassa 🙂

-Marra