Ohje viikonlopuksi

älä_paista_saunaa

Jos ei näillä ohjeilla pärjää, niin milläs sitten… Aloitimme viikonlopun käymällä 50-vuotisbileissä, vaikka olikin hiukan masentavaa todeta, että me olemme jo 70 vee. No, kun on noita nuorempiakin kavereita, niin ehkä sitä pysyy itsekin nuorekkaana 😉 En tosin ylipäätäänkään ole kovin nirso kaverien iän suhteen, minulla kun on ihan oikeiksi kavereiksi eikä vain tuttaviksi luokiteltavia ihmisiä hyvinkin yli 30 vuoden ikähaarukalla. Joku on 20-vuotias ja joku 50-vuotias, että suhteellisen laaja skaala kai se…

Oli kyllä mukavat juhlat ja sen verran samanlainen elämänvaihe kuitenkin näillä nuoremmillakin pariskunnilla on menossa, että istuimme ihan hyvin porukkaan. Ja oli jotenkin tosi mukavaa nähdä niin normaaleja ihmisiä. Tuli sellainen olo, että pitäisi kyllä pitää paljon enemmän yhteyttä illan päivänsankareihin, kun jopa heidän kaveripiiri tuntuu sellaiselta, että voisi kutsua ne samat ihmiset omiinkin juhliin… Ja harvemmin sitä kai juhlista palatessa tulee kotimatka hoettua sitä, että olipa niin normaaleja ja mukavia ihmisiä, että voi että 🙂 Tiedättekö, kerrankin porukka, jossa ei ole ketään hullua tai junttia tai överiksi vetäjää… Tosin tätä kirjoittaessa herää kysymys, että olemmekohan me itse ne porukan hullut, koska ei ehkä olla niin sivistyneitä ja hyväkäytöksisiä kuitenkaan kuin se muu väki. Hmm…

Anyway, oli tosi mukavaa nähdä ja pitäisi todellakin nähdä useammin, sillä on se sen arvoista, vaikka nytkin väsytti tosi paljon etukäteen ja lähtiessä olisi sänky kutsunut enemmän kuin juhlavaatteet. Mutta kannatti mennä näkemään näitä normaaleja ihmisiä! 🙂 Pitäisi varmaan heti kehitellä jotkut seuraavat kekkerit kalenteriin, että tulisi järjestettyä jotain, kun überkiireisessä arjessa ei sitten todellakaan saa aikaiseksi mitään ex tempore -näkemisiä. Piti tuossa kesälomallakin järjestää tuolle päivänsankariparille joku illanvietto mökille, mutta se lomakin hukkui johonkin, ennen kuin ehti edes tajuta.

Joo, nyt loppuu logiikka ja silmät menee kiinni, joten parasta lopettaa lässytys, mutta on se kivaa kun on ystäviä ja vieläpä sellaisia, jotka saavat aikaiseksi järjestää juhlia. Vaikkakin se ystävyys olisikin lähtenyt siitä, että minä en muistanut, että tuo nainen oli ollut meikän kollega joskus ja sitten tuo nainen olisi päättänyt, että häntä ei sitten enää unohdeta 😀

-Haropää-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Elämyksiä, Fiilistelyä, Juhlaa, Kiitollisuutta, Random, Ystävyyttä Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Ohje viikonlopuksi

  1. Simpukka sanoo:

    Jep, nyt heti mitä pikimmiten joku päivänmäärä kalenteriin. Muuten se jää. Mä niin tunnen nuo jutut, että pitäisi järjestää ja pitäisi kutsua jne…
    Tietty riippuu paljon porukasta ja ihmisten elämäntilanteesta, millä varoitusajalla pystyvät olemaan matkassa mukana. Mua itseäni suoraan sanoen aina ärsyttä nämä pikkulasten vanhemmat, kun heidän kanssaan ei saa mitään aikaa sovituksi. Tai ainakin se on aina hyvin hankalaa.

    • Marra sanoo:

      Mä oon itekin hankala kutsuttava, kun tarvii yleensä tietää menot vähintään viisi viikkoa ennen, että ehdin vielä vaikuttaa työvuoroihin. Muutoin käy niin, että kun jotkut meidän kaverit pyytää muutaman päivän varoitusajalla jonnekin, niin olen varmaan 90% näistä kerroista silloin iltatöissä, etten pääse ja mies menee yksin juhliin jne. Tai sitten on näitä, että päivällä pyydetään vaikkapa, että nähtäisiin samana iltana jossain. Juu, ei tule mitään. Jos sattumalta mulla onkin joku iltavapaa, niin olen yleensä niin väsynyt, etten todellakaan pysty lähtemään ex tempore mihinkään golf kentälle tai muuten en pysty heräämään seuraavana aamuna töihin. Kaikki menot pitää tietää hyvissä ajoin. Jos vaikka kaverin kanssa on menossa joku päivä kahville, niin kyllä se on melkein edellisellä viikolla sovittava, että saan soviteltua viikon aikataulut. Ei oo helppoa, kun on liikaa töitä ja poni ja koira 😉 Saati jos tässä olis vielä niitä lapsia. Tosin mä olen kyllä vielä vaikeampi kuin ne lapsiperheet. Ainakin meillä menee niin, että lapsiperheet kutsuu max viikon varoitusajalla lastensa synttäreille ja vissiin ihan kerran olen ehtinyt osallistua, muutoin olen ollut aina töissä.

      Mutta joo, kyllä meidän pitäs silti joskus saada aikaiseksi toi synttäripari kutsua jonnekin. No, järjestinhän mä meille toissa kesänä päivän Särkänniemessä. Että jos vaikka tänä vuonnakin jotain. Vielähän tässä on melkein kolme kuukautta jäljellä. Voi kyllä aika loppua kesken 😀 Tänään oli vapaapäivä ja huomenna alkaa taas parin viikon työputki. Öö, mistähän sais niin hyväpalkkaisia töitä, että vois vähentää tätä työnteon määrää… Olis kai kiva ehtiä tässä elämässä edes joskus nähdä kavereitakin. Huoh…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s