Ilmeitä ajatuksistani

plööh
14 päivän työputki kohta ohi, parempaan en pysty…

Jees jees, täällä mennään kohdassa 13/14 työpäivää lusittu, eikä aivotoiminta ole enää parhaimmillaan. Olen myös tullut siihen tulokseen, että jotain tarttis tehdä tälle elämälle. Ei nääs elämä paremmaksi muutu, jos ei sitä paremmaksi tee, paitsi tietenkin joskus jollakin käy niin hyvä säkä, että asioita tupsahtaa eteen ihan tarjottimella. Mutta juu, jossain kulkee raja kaiken suhteen ja nyt on ollut sellaisia päiviä, että on tuntunut, että raja alkaa tulla vastaan. Tosin olen aika ailahtelevainen näiden fiilisten suhteen, jotta saatan olla ensi viikolla eri mieltä, mutta tällä hetkellä on mitta aika täynnä ja se on aiheuttanut jo erinäisiä toimenpiteitä.

päättäväinen1
Yritin ottaa päättäväisen ilmeen…

Tosin ongelma on myös siinä, että kun on niin kovin kiire koko ajan, niin millähän ajalla ehtisi paneutua siihen, että saisi hankittua jotakin elämänmuutosta. Sitähän on toki parhaimmillaan klo 23-00 välisenä aikana iltaisin väsyneenä, kun on se ainoa aika, kun olisi hetki aikaa katsella, mihin päin sitä suunnistaisi. Oravanpyörässä ollaan, voisi sanoa. Paitsi, että miksi sillä oravalla muka on joku pyörä, onko muka oravia pidetty joskus jossain juoksupyörässä. No, ehkä joskus pimeällä keskiajalla…

päättäväinen2
…ja toisenkin.

Pitäisi siis pystyä tsemppaamaan vielä vähän lisää, että olisi jotain voimia muuttaa asioita. Helpommin sanottu kuin tehty. Tai ei sitä ole edes helppo sanoa, kun tietää itsekin jo sanoessaan, kuinka vaikeaa tähän olisi lisätä vielä vähän boostia. Ja sittenhän pitäisi vielä jossain kohtaa osata esittää fiksua, tasapainoista ja ei-niin-väsynyttä ihmistä. Juu, sehän se vasta onkin tosi helppoa näillä työputkilla, kun mieluummin tekisi mieli vaikka pillahtaa itkuun tai vaihtoehtoisesti vaikkapa heitellä tavaroita 😉

halloweenilme
Halloween…

Lähiajan suunniteltaviin asioihin kuuluu kuitenkin myös yhdet halloween-teemaiset tupaantuliaiset ja pitäisi keksiä, mihin sitä sonnustautuisi. Toisaalta, minun kohdallani taitaisi riittää, kun ihan vain ottaisin itseni mukaan ja irvistelisin, niin ei siinä enää mitään rooliasuja tarvita. Karmeita ilmeitä löytyy omasta takaa ja verestävät silmätkin on varmasti ihan helppo järjestää 😉

Mukavaa viikonloppua kaikille, meikällä on vielä yksi aamuvuoro huomenna hoidettavana ja sitten VAPAAPÄIVÄ, jee! 🙂

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Elämää, Juhlaa, Minä itte, Paasausta, Random, Syksy, Valitusta Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Ilmeitä ajatuksistani

  1. Helmi sanoo:

    Mähän en sun asioista ja tilanteista tiedä, mutta useampaan kertaan olen jo ajatellut, että tossa ei hyvin käy, jos kauan jatkuu…. Katsos, me ei olla mitään robotteja ja yli-ihmisiä, vaikka niin välillä luullaankin 🙂
    Olisiko mitään muuta konstia tai ajatusta, vai omasta halustasiko teet noin hullua duuniputkea koko ajan? Ei kukaan jaksa pidemmän päälle tuollaista.
    Kaikella kunnioituksella, mutta vähän huolissaan….

    • Marra sanoo:

      Eikös yli kuus vuotta oo jo aika kauan jatkumista 😉 Tähän yli kuuden vuoden kahden työn pyörittämiseen on mahtunut kaikenlaista taloudellisesta pakosta ihan vain omaan haluunkin. Ja myös sitä, että olen tykännyt mun töistä ja molemmissa on ollut paljon hyviä puolia. Ja on edelleenkin, kuten joustavuus. Tarvittaessa pystyn tosi hyvin määrittelemään koska olen töissä ja poissa jne. En tietenkään täysin vapaasti, mutta molemmat työpaikat on osoittanut kiitettävää joustavuutta sitä faktaa kohtaan, että välillä mun pitää olla siellä toisaallakin töissä. Ja muutenkin, lomien yms suhteen on toiveita kuunneltu tosi hyvin. Mutta joo, pidemmän päälle olisi tosi kiva, kun ei tarvitsisi olla ”aina” töissä ja elämä olisi siltä osin kevyempää. Mutta sitten se mutta onkin siinä, että en voi vaan pudottaa toista työtä pois (koska molemmat duunit osa-aikaisia), vaan tarvisin kokonaan uuden homman ja aika hyväpalkkaisen kuitenkin, että saan mun elämän hevosineen kaikkineen pyöritettyä. En epäile yhtään, ettenkö saisi jotakin töitä, jos se olisi vain se kriteeri, mutta jos tekisin vain yhtä työtä, niin tarvisin kohtuuhyvän liksan ja mitä nyt noita tarjolla olevia töitä olen katsellut, niin tarjolla olevat työt on olleet vähän sellaisia, että niihin menisin, jos ei olisi mitään muuta vaihtoehtoa. Lisäks olis kiva tehdä jotain mielekästä, eikä ihan pakkopullaa, siis kun tilanteeni tosiaan on se, että ei ole pakko ottaa mitä tahansa duunia vastaan, kun näitä töitä on jo.

      Mutta paljon työmäärän lisäksi tällä hetkellä suurin ongelma on kuitenkin se, että toinen työ on alkanut ns. tökkiä, niin paljon kuin siitä pitkään nautinkin, niin jotenkin se nyt vaan muutama kk sitten töksähti, etten haluakaan tätä. Ja sitten kun ei ole enää motivaatiota ja se entinen työnilo on kadonnut, niin siinä kohtaa alkaa paljon työn tekeminen tuntua tosi raskaalle. Niin kauan kuin siitä nauttii, niin sitä jaksaa, kun ehtii vaan jossain välissä nukkua tarpeeksi, mutta kun motivaatio on poissa, niin sitten tuntuu tooosi raskaalle. Mutta joo, katsotaan nyt, mitä tässä keksii. Talodellinen tilanne yhteiskunnassa ei vaan välttämättä edesauta kovin nopeita muutoksia, mutta jospa mullakin joskus kävis mäihä…

  2. Helmi sanoo:

    Jeps, ymmärrän joka pointin…. Ja totta, pakkopulla ON kamalaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s