Viikon uutisten kommentaari

1. Luuliko joku ihan oikeasti, että päivittäinen makkaran syöminen on terveellistä? Siinä mielessä uutisen UUTISarvo on mielestäni aika lähellä nollaa… Tosin edistystä tässä jutussa oli se, että ennen on aina toitotettu, että punaisen lihan syönti aiheuttaa syöpää, mutta olen miettinyt, että näissä tutkimuksissa pitäisi olla sen verran kriittinen, että todennäköisesti ne, jotka syövät paljon punaista lihaa, syövät myös paljon esimerkiksi makkaraa ja ranskalaisia ja muuta epäterveellistä, että kuinkahan paljon niillä on osuutensa asiaan, vrt. aiheuttaako ”puhtaan” punaisen lihan syöminen sitä suolistosyöpää vai olisiko syyllisiä kuitenkin nimenomaan nämä makkarat ym jalostetut elintarvikkeet. Kun se makkarakaan ei ole enää sellaista makkaraa, kuin sata vuotta sitten (paitsi tanskalaisella maajussilla), vaan makkaran sisällysluettelon ainesosat ovat suorastaan päätä huimaavia… Tosin sen verran ovat sentään kehittäneet useimpia makkaroita ihan viime vuosina, että monista on E621 aromininvahvenne poistettu, niin allekirjoittanutkin pystyy tarpeen vaatiessa syömään makkaraa nykyään ilman välitöntä poistumista hotelli helpotukseen ja ilman loppuillan kestäviä vuoteeseen kaatavia vatsakramppeja ja muuta mukavaa. Mutta muutoin en ole mikään grillimakkara- enkä edes leikkelemakkarafani ja syönkin niitä vain silloin, kun joku tarjoaa. Itse en moisia hapatuksia osta kotiini. Grillimakkarat ovat mielestäni lähinnä jauhomömmöä, mikä ei suuremmin kiinnosta ja leikkeleistä en ole ikinä oikein tykännyt. Leipä on parempaa voilla, juustolla, salaatilla & kurkulla, kuin leikkeleellä. Kalkkunaleike on ainoa, mistä olen oikeasti koskaan tykännyt. Mutta sekään ei nykyisin kuulu ruokavalioon. Haluan lihani mieluiten ihan maustamattomana ja ilman yhtäkään säilöntäainetta tai savuaromiainetta tms. Siispä tuorelihaa tönkkösuolattujen ja E-koodattujen leikkeleiden sijaan. Mutta tosiaan, syönhän minä niitä, kun joku tarjoaa ja se on jopa joskus hauskaa vaihtelua, mutta päivittäiseen ruokavaliooni en kaipaa moisia edes maun puolesta 🙂

2. Punnitse ja säästä konkurssiin. Pöh! Mistäs minä nyt käyn ostamassa Sucanat luomuruokosokerini? Se kun MAISTUU parhaimmalta sokerilta ikinä. Toisaalta, sokerihan säilyy, niin nyt kun ketju on vielä toiminnassa, niin pitäisiköhän käydä ostamassa loppuelämän varasto sokeria? Toisaalta, säilyneekö tuollainen sokeri niin pitkään kuin puhdistettu, epäilen. Mutta voisihan se olla silti hauskaa miettiä, paljonko sitä sokeria voisi tulla elämässään tarvitsemaan. Ja jos sattuu kupsahtamaan suht nuorella iällä, niin jäisi sitten perikunnalle edes sokeria, jos en olisikaan ehtinyt käyttämään sitä ”elämänpituista” varastoa. Joka tapauksessa, jonkunlainen varasto sitä sokeria on haettava, ennen kuin kaupat sulkeutuvat. Vaikka parastahan tietysti olisi, jos joku ostaisi ketjun ja saisin sokeria jatkossakin 🙂

3. Särkänniemi sulkee delfinaarion. No niin, hyvät eläinsuojelijat. Saitte tahtonne läpi ja delfinaario suljetaan. Ymmärrän mainiosti ajatuksen siitä, että noin hieno eläin ei kuulu noin pieniin altaisiin. MUTTA. Ne Särkänniemessä asuvat delfiinit ansaitsivat joko elää mukavan vanhuuden heille kodiksi muodostuneessa tutussa delfinaariossa tai sitten armollisen piikin, joka vaivuttaa heidät ikiuneen. Mielestäni on eläinrääkkäystä siirtää delfiinit jonnekin vanhainkotiin, jota ei edes ole olemassa… Matka on tuollaiselle eläimelle ihan äärimmäinen rasite, samoin sopeutuminen uusiin oloihin. Jos muistatte kauanko noilla delfiineillä kesti ottaa edes delfinaarion laajennusosa omakseen, niin pitäisi olla päivän selvää, että niitä ei vanhoina enää lähetetä mihinkään maailmalle vieraisiin paikkoihin stressaamaan. Saati vaaranneta terveyttä kuljetuksilla. Joten jos ja kun ei ole mahdollista tehdä Särkänniemen delfinaariosta sitä delfiinien vanhainkotia (koska on jo uudet businekset sovittu tiloihin), niin please, armahtakaa delfiinit lopettamalla ne kauniisti. Jokaisen lemmikinkin omistajan velvollisuus on tarvittaessa päästää lemmikki tuskistaan ja yhtä lailla kaikkien delfinaarion alasajoa vaatineiden velvollisuus olisi hoitaa homma loppuun asti eli varmistaa, että delfiineille ei tule tarpeetonta tuskaa ja mielestäni delfiinien lopettaminen olisi paljon armollisempaa, kuin rahdata niitä jonnekin Euroopan ääriin vanhainkotiin, mitä ei ole ainakaan toistaiseksi olemassa. Vaikka mieluiten pitäisinkin ne delfit täällä elämässä mukavaa vanhuutta, omassa tutussa altaassa, kun ei niitä voi luontoonkaan päästää. Voisivat siellä viettää leppoisaa eläke-elämää ja välillä leikkiä hoitajiensa kanssa. Mutta koska tämä ei taida olla mahdollista, niin seuraavaksi paras vaihtoehto on lopetus.

4. Luteet. Saatiin hävitettyä 1950-luvulla ja nykyihminen on tuonut ne takaisin. Jippii! Vähän nyt tarkkuutta, ihmiset. Ulkomailta tullessa laukut jätetään ulos jne. Pienillä asioilla ja varotoimenpiteillä saa paljon aikaan. Tokihan itsekin ostelen esimerkiksi vaatteita kirppikseltä, mutta ne kaikki painuvat ensin viikoksi arkkupakastimeen -23 lukemiin ja sitten pesukoneen kautta vasta hyllyyn, niin eipähän pääse vahingossa tulemaan mitään epäilyttäviä ötököitä kotiin. Tosin uutisessa oli masentavaa se, että vaikka kukaan suomalainen ei toisi enää ulkomailta lutikoita laukussaan, niin kanta on niin vahva, että se leviää täällä ilmankin. Että eihän tässä voi kohta mihinkään muuttaakaan tai käydä enää kenelläkään kylässä ilman massiivisia tuholaistorjuntatoimenpiteitä 😀 Ärsyttää koko asia, vaikka ei kai se niin vakavaa olekaan, mutta jotenkin vaan, kun niistä on kerran päästy eroon, niin pakkoko ne on raahata sitten takaisin. Höh ja pöh.

5. Teurastamot. Jokainen eläinten kanssa toiminut tietää, että kaikki ei aina mene kuten elokuvissa. Siltikin, kyllä päätyi esimerkiksi Sastamalan teurastamo nyt ehdottomasti nou nou -listalle, että en sinne haluaisi vaikkapa omaa hevostani lähettää viimeisiä hetkiä viettämään. Ei ole helppoa… Voisikohan kaikkiin teurastamoihin lähettää jonkun piilokameran, kiinnostaisi esimerkiksi yksi tietty… Mutta anyway, vaikka tässä on tullut ajateltua kaikenlaista, kun ei tuo eläinten teurastaminen itsekään mitään hienoa hommaa aina ole ja joskus sitä elättelee ajatusta, että noita isompia eläimiä olisi kätevä lähettää ihan oikeaan teurastamoon, jotta saisi sitten lihat nätisti valmiiksi leikattuina itselleen, mutta tuon ohjelman jälkeen kyllä pukkasi taas fiilistä, että taitaa olla parempi nämäkin hommat vaan hoitaa kotikonstein. Oli sitten kyseessä possu, nauta tai heppa, niin lienee se kuitenkin eläimelle mukavin vaihtoehto, että se mitään aavistamatta syö kotipihassa rauhassa, kun huomaamatta luoti napsahtaa kalloon. Siistiä, ystävällistä, hyvä hetki eikä kukaan töki sähköpiiskalla pitkin ahtaita kuolemalta haisevia käytäviä, missä lajitoverit jo roikkuu vieressä katosta. Kuka nyt sellaiseen paikkaan haluaisikaan mennä, en minä ainakaan… Toivottavasti kaikissa teurastamoissa ei ole tällaista. Vaikka en nyt halua niitä työntekijöitäkään niitata, koska minkäs ne sille voivat, jos olosuhteet ovat mitä ovat ja työ nyt vaan on pakko saada tehtyä. Mutta näyttää siltä, että tuo teurastamoiden sisälogistiikka vaatisi täydellistä uudelleen järjestelyä, jotta tuollaisilta ikäviltä tilanteilta voitaisiin välttyä. Sitä odotellessa taidan alkaa syödä lähinnä kalaa tai ostaa sen oman hiehon… Niin ja pitäisi varmaan alkaa panostaa johonkin hard core -lihankäsittelylaitokseen. Kanan ja kalkkunan vielä käsittelee syömäkuntoon ulkosalla pölkyn päällä, mutta naudan kanssa voi mennä vähän vaikeaksi. Ja tietty eihän näissä omissa hommissa ole sellaisia eläinlääkärintarkastuksia ruhoille, kuin teurastamoissa, mutta kyllä nuo teurastamot silti pitäisi uudelleen järjestellä, jotta homma olisi oikeasti nopeaa ja siistiä. Kun elukat saapuvat paikalle, niin se pitää olla jotenkin tosi helposti ja nopeasti naps.

Hiljenen tältä päivältä, morjes!

-Marra