Pullasta pukkiin

henkarishoppailija
Shoppailusaalis = ilmaishenkarit 😀

Ensimmäisenä täytyy mainita, kun maanantaina ajoin eräälle parkkipaikalle, niin parkissa edessäni oli aivan kurainen valkoinen Tesla, jonka rekisterin kirjaimet olivat ILO. Jotenkin se vielä sopi niin hyvin siihen kontrastiin, kun oli valkoinen auto ihan kurassa ja tuo sai minutkin hyvälle tuulelle, kun marssin pois autolta, niin hymyilin itsekseni, että olisihan hauskaa, jos omankin auton rekkari olisi ilo. Tällä hetkellä kun meikäläisen auton rekkari on ihan tylsä. Mitäänsanomaton. Mutta onneksi siedettävä 😉

Tiistaina päädyinkin sitten viettämään aikaa ostoskeskuksessa sillä aikaa, kun mies käväisi parturissa. Jahka olin pakolliset neljän euron ostokseni tehnyt, kiertelin vailla päämäärää eri liikkeissä. Ja jopa löysin muutamia juttuja, jotka olisi ollut kiva ostaa. Vaikka minähän siis lähtökohtaisesti inhoan shoppailua ja kaupoissa kiertämistä. Nyt kuitenkin silmiini osui kelvollinen kaulakoru, 20 korvakorun setti, moonbootsit ja DC:n varrelliset kengät, jotka olisi ollut oikein mukava kotiuttaa. Shoppailubudjettia ei kuitenkaan tällä kertaa ollut, mutta onneksi eräällä liikkeellä oli käytävällä pahvilaatikollinen henkareita jaossa ilmaiseksi ”ota tästä, ole hyvä” -meiningillä, niin minähän otin. Kerrankin kun oli ihan kunnollisia henkareita jaossa, eikä mitään onnettomia lärpäkkeitä. Lopun aikaa sitten hiipparoin henkarit kädessä, ei sentään missään putiikissa tultu valittamaan, että yritätkö meidän henkarit pölliä 😀

ikean_kanelipulla

Ostoskeskushengailun ajan meikäläisen auto oli Ikean pihassa parkissa ja takaisintulomatkalla hain sen sitten sieltä. Tässä vaiheessa minulla oli NIIIIIN nälkä, että vaikka Ikeasta onkin enää ihan muutaman minuutin ajo kotiin, niin oli pakko käydä ruokkimassa itseni hot dogilla ja kanelipullalla. Kanelipulla ei ollut niin hyvää kuin yleensä, tosin pohdin johtuiko siitä, kun nyt en syönyt sitä kahvin seuralaisena, vaan jonkun epämääräisen hiilihappojuoman kera. Joka tapauksessa hot dogin ja kanelipullan jälkeen kykenin sitten ajamaan kotiin…

jauhelihamuusipapu

Ja kotonahan sitä piti tietysti taas syödä sitten. Mies osaa paistaa tosi hyviä papuja, olivat ihan nannaa tuossa muusin, jauhelihan ja aurajuuston keralla 🙂 Yksinkertaista, mutta hyvää ruokaa. Monimutkaisempaa ei meistä kumpikaan ehtisi tehdäkään. Tai olisin minä kai saikulla ehtinyt, mutta kättä piti yrittää lepuuttaa.

märkä_poniini

Keskiviikkona kerkesin heppahommiinkin. Ratsasteluoperaatio on näillä keleillä märkää, märkää ja märkää sekä kuraista, kuraista ja kuraista. Ponikin on ihan märkä. Ponnyn kanssa tehtiin yli tunnin ihan kunnollinen treeni ja yllättävän hyvin se toimikin, kun oli emännällä vielä opit sen verran tuoreessa muistissa. Kerran tosin sitä otti sen verran päähän ympyrätyöskentely, että teki säälittävän pienen loikan ja kiljahti. Tästä kiitokseksi harjoittelimme sitten sitä kiljahduspaikan ratsastamista enemmänkin 😉 Toki positiivisella meiningillä. Huomasin myös jälleen, että Rohmunen on todellakin herkkä, kun sille päälle sattuu. Loppuverryttelyssä menin kotiinpäin melkoisen reipasta ravia ja enpä sitten siinä reippaassa ravissa löytänytkään oikein sopivaa kevennystahtia, niin yritin sitten olla kevyessä istunnassa ja tästä tahdin sähläyksestä johtuen poni otti ja vetäisi parit pukit ja yritti jatkaa laukassa pää alhaalla. Siirsin herran kyllä hetimmiten takaisin raviin ja sitten sitä mentiin ravia, vaikka meikältä olikin tahti hukassa, mutta tulipa taas muistutus siitä, että pollea saa kyllä ratsastaa kieli keskellä suuta tai palautteen anto ponin taholta on välitön 😉 Tämäkin kaikki lienee saanut alkunsa tällä kertaa siitä, että ratsastushousuni olivat matkustaneet vahingossa miehen mukana töihin – siis molempienhan kannattaa pakata eteiseen valmiiksi samanlainen kassi seuraavaa aamua ajatellen – ja jouduin sitten jostain ponin loimihyllyn kätköistä kaivamaan varahousut jalkaani. Ja minä kun olen niin tottunut menemään vain kokopaikkaisilla housuilla, että polvipaikkaisilla pöksyillä olo on satulassa aika liukas, kun en ole siihen tottunut. Muutoin oli kyllä yllättävänkin tukeva olo niillä kangaspöksyillä satulassa, mutta ehkäpä juuri niiden housujen takia oli kevennysrytmi yllättäen hukassa, niin poni sitten kyllä ilmoitti, että ”akka, ei tollain!”. Minähän olen myös vahvempi keventämään oikealle etujalalle, vasen taas on työn takana ja tuntuu tosi oudolta ja joskushan poni sitten vaihtaakin ravin tölttiin, jos se vasemmalle jalalle keventäminen minulla tökkii. Kun siis sotken hänen tahtiaan, pöh! Niin ja se täytyy vielä sanoa, että ponini toimii säännöllisesti lasten ratsuna ja jaksaa ihan kiltisti pari tuntia kantaa ipanoita pitkin kenttää selässään, eikä hermostu mistään, mutta minulle sillä on hiukan kovemmat vaatimukset. Tosin taitaa minullakin olla sille 😉

teippiselkä

Sitten vielä kädestä. Saikku on ollut nyt jo pari päivää ohi. Mutta täytyy myöntää, että on se mokoma käsi ihan oikeasti rikki. Jotenkin pienessä päässäni vielä ajattelin, että kyllä se siitä, kun pari päivää lepää, mutta ei. Ensimmäiset kolme päivää saikulla ollessa sattui, sitten pariksi päiväksi rauhoittui, muta eilisestä lähtien on sattunut taas ”kivasti”. Enkä ole vielä siis ehtinyt sinne asti, että olisin edes tehnyt sitä työtä, mikä käteni on hajottanut. Olen myös syönyt lääkärikäynnistä asti 500 mg Pronaxenia kaksi kertaa päivässä, mutta voisin sanoa, että taitaa olla ihan turha lääke. Minun olisi pitänyt jo siirtyä ottamaan vain puolikas tabletti kerralla, tosin lääkäri sanoi, että voin jatkaa sillä kokonaisellakin, jos siltä tuntuu, mutta minusta tuntuu, että tuo lääke ei vaikuta minuun mitään. En tajua, miten siitä voi olla muka hyötyä jonkun nivelrikon tai kihdin hoidossa tulehduskipulääkkeenä, kun ei se tehoa edes meikäläisen höyhensarjan vaivoihin. Tosin ei olisi ensimmäinen kerta, kun lääkkeet ei meikän kropassa vaikuta, että voihan olla, että tuo muilla tehoaa, mutta minusta ei ainakaan vielä ole tullut naprokseenin puolestapuhujaa. Mutta joo, valitettavasti käsi ei ole pikkulevolla parantunut, joten katsotaan mitä tuleman pitää. Kerran kävin jo työfysioterapeutilla ja hartian ja lavan seutua siellä operoitiin, kun eipä tuota ärtynyttä kättä voi paljon alkaa väännellä. Lavan tuki on heikentynyt ja sitä pitäisi nyt vahvistaa sitten. Tuollaiset teipitkin sain selkääni, herättelemään hiukan niitä lihaksia, että täällä lavan nurkilla pitäisi jotain tapahtuakin ja hiukan asennonkin korjaantua. Mutta joo, turha tässä on vielä alkaa miettiä mitään, katsotaan nyt ensi viikolla se hermoneulailu ensin, että tietää sitten tuo hoitava väki paremmin, mitä tässä hoidetaan. Joka tapauksessa, aika vaikeaa on myöntää itselleni, että voi jo tässä iässä olla joku paikka rikki, eikös tämmöiset kuulu sinne 50+ elämään. Toisaalta, siinä kohtaa ne on kai kulumia ja minulla on jotain muuta nyt, mutta silti, kyllä nyt vielä pitäisi kestää ja paljon…

pieni_joulukuusi

Ja vielä lopuksi, mies taisi lukea ajatukseni aikaisesta joulusta ja toi meille eilen pienen joulukuusen kotiin 🙂

-Marra

Kategoria(t): Autoilua, Elämää, Elämyksiä, Fiilistelyä, Hevostelua, Joulu, Kolmekymppisyys, Minä itte, Ruokaa, Shoppailua, Valitusta Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: Pullasta pukkiin

  1. Sanna sanoo:

    Kuluuhan se kroppa kun sitä paljon käyttää. Ja tuollaiset vaivat kun syntyy, niin ne kulkee enemmän tai vähemmän mukana koko loppuiän…

    • Marra sanoo:

      Joo niinhän kai se on. Masentavaa vaan, kun tohon käpälään sattuu levossakin, siis heti aamulla herätessä jne. Tosin eilen kun keskustelin kolmesta eri käsillä olevasta syöpätapauksesta yhdessä porukassa, niin ei varmaan tästä kädestä pahemmin kannata masentua…

  2. MIMIPLATO sanoo:

    Mut koitettiin tyrkkiä TK-eläkkeelle jo 33 vuotiaana paskan selän takia.
    Muuten aina tai ainakin hemmetin usein kun näkee alastomasta naisesta otetun valokuvan, niin kuva on otettu selkäpuolelta!! Täysin väärin!! Etupuolelta se pitää ottaa.
    Vaadin oikaisua. ;DDD

    • Marra sanoo:

      No sait sentään lisäaikaa sen eläkkees kanssa, kun et joutunut 33-vuotiaana jäämään. Mua ei vielä yritetä eläkkeelle tuuppia, mutta kai se työterveyslääkäri kohtaa alkaa alan vaihtoa suositteleen, kun jo viimeksi kysyi, että aionko jatkaa näitä töitä… Hmmh…

      No eipä siellä etupuolella ollut mitään kuvattavaa, kun noista teipeistä otin kuvan ihan vain siksi, että osaan tarvittaessa laittaa sellaiset samaan kohtaan, kuin mihin fysterppa ne laittoi…

      • MIMIPLATO sanoo:

        Sen vaan sanon sulle, että terveyden kanssa ei kannata pelleillä. Nuorempana kun bändien ja discon kanssa kierreltiin tätä armaata suomen maata niin paikat vaan rutisi ja paukkui, kun voimaa oli nuoressa miehessä enempi ku paikat kesti.

        Naisen etupuolella on a i n a katteltavaa. 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s